sunnuntai 9. joulukuuta 2012

taas valmis tilkkupussukka.

Esittelin uusimpaan pussukkaan tekemiäni tikkauksia jo aikaisemmin ja nyt olen saanut pussukan kootuksi. Tässä se on: Keltaisen kissan farkkukesä –pussukka.


Mutkittelevat tikkaukset eivät oikein erotu farkkukankaasta tässä kuvassa, mutta tässä seuraavassa ne näkyvät paljon paremmin:


Samalla periaatteella toteuttamani tikkaukset erottuvat myös ysärikukikkaalta pohjalta:


Uusin pussukka on aika pieni:
  • 19cm leveä ylhäältä
  • 12.5cm korkea
  • pohjan leveys 6.5cm
Olin päättänyt käyttää mini-mini-pientä tarjousvetoketjua, mutta se oli vain noin 12cm pitkä. Ompelinkin sen kumpaankin päähän vähän jatkokangasta. Lyhyistä lyhin, jatkettu vetoketju avoinna:


Vetoketju kiinni:


Jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt ommella kangaskappale lähemmäs ketjun vetopäätä. Nyt vetopään ja kangaskappaleen väliin jää omituinen reikä. No, ei voi mitään. Voin tarvittaessa mainostaa pussukkaa vaikka että siinä on uniikki kurkistusaukko.

Pussukka ja sen kaveri:


Hyvää joulunodotusta!

lauantai 8. joulukuuta 2012

valmis: Ihanuus-pussukka.

Ompelin pussukan Töölön Tilkkupajassa Soilen käyttööni antamista kangastilkuista. Koska vieraiden tilkkujen käyttäminen oli niin ihanaa, annoin tietenkin tälle pussukalle nimeksi Ihanuus.


Tytär jo mainitsi tykkäävänsä tästä tosissaan, mutta pidän Ihanuus-pussukan itse. Kerrankin suutarilla on kengät.

Strategiset mitat:
  • 26cm - pussukan leveys yläreunasta 
  • 17,5cm - pussukan korkeus 
  • 9cm - pohjan leveys. 
Toinen puoli näyttää tällaiselta:


Ompelin pussukkaan sisätaskun. Käytin taskukappaleeseen vuoriin valitsemaani kangasta ja lisäksi toiseen pussukkaan valitsemaani vuorikangasta.


Taskua leikatessani en huomannut, etteivät rivit menneet ihan suoraan verrattuna taskun reunaan. Ei näyttäisi kauheasti haittaavan.


Anteeksi kummallisen värinen kuva. En saanut värejä millään säätymään lähellekään normaalia.

Vinkki: Leikkaan taskukappaleet yleensä toisesta reunastaan suorakulmaiseksi ja toisen reunan niin, että yläreuna onkin vähän leveämpi. Kun ompelen taskun vuorikappaleelle suorakulmaisesti, taskun yläreuna jää vähän lörpölle. Taskuun on helpompi sovittaa tavaraa.

Pussukan pohjassakin on tosi hauskoja kankaita. Vähän sääli, että ne jäävät näin piiloon:


Pussukassa on jäpäköittävänä kerroksena tilkkupinnan alla collegejerseytä ja sen alla puuvillavanua, jota oli jäänyt ylitse jostain Töölön Tilkkupajan tikkaamasta peitteestä. Toimii hyvin, vaikka tikkaamisvaiheessa vanu vaikutti ohuelta. (Sitä oli kai vain niin helppo tikata.)

torstai 6. joulukuuta 2012

monta tikkausta on parempi kuin yksi.

Koneessani on valmiiksi ohjelmoituna niin sanottu tilkkutyötikki eli aaltoileva tikkaus. Kokeilin sitä velvollisuudentuntoisesti useampaankin tilkkutyöhöni, mutta olin siihen aina tyytymätön.

Ensiksikin, valmiiksi koneeseen määritelty tikkaus on liian lyhyttä tikkiä. En pidä lyhyestä tikistä tilkkutöissäni, minusta se näyttää kuin en olisi oikein osannut. Osasin tietysti pidentää ompeleet parin ensimmäisen pettymyksen jälkeen, mutta en silti tajunnut ompeleen ideaa.

Aaltoileva tikkaus näytti yksinään ihan tyhmältä. Huomasin heti, ettei toista täsmälleen samanlaista riviä mitenkään pystynyt tekemään ensimmäisen tikkauksen viereen.


Kerran sitten päätin tikata isomman pinnan aaltoilevalla valmistikilläni välittämättä sen typeryydestä.

Ensimmäinen rivi oli ookoo, mutta tylsä. Toinen rivi ei tietenkään aaltoillut samalla tavalla kuin ensimmäinen, eikä kolmaskaan rivi. Mutta kun olin tehnyt 20 riviä suunnilleen tasaisin välimatkoin, huomasin, että valmis tikkauspinta näyttikin kivalta.


Ei haitannut, etteivät aaltotikkaukset aaltoilleet yhtäläisinä eivätkä päinvastaisina, vaan vähän miten sattuu. Lopputulos oli silti kivan kennomainen.

Tarinan opetus:
Yksi rivi tikkauksia voi näyttää tyhmältä eikä toinenkaan rivi välttämättä vielä vakuuta, mutta riittävällä toistolla tikkaukset voivat lopulta olla todella onnistuneet.

Muitakin tikkauksia

Tekeillä olevassa pussukassa on koristeommelta farkkupinnan kohdalla, kennomaista tikkausta ja lisäksi metallilangalla tehtyjä orgaanisesti aaltoilevia kaksoistikkauksia:


Toiseen pussukkaan tekemiini ympyrätikkauksiin palaan vielä sen verran, että postaan kuvan, jossa spiraalin keskikohta näkyy hieman aiempaa paremmin:


On aika hieno silmänkääntötemppu, että ihan selvästi keskeltä kiertymään rupeava spiraali näyttää erehdyttävästi sisäkkäisiltä ympyröiltä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

tilkkulaukun orpo vuori.

Seuraa historiallinen katsaus.

Olen kertonutkin jossain vaiheessa, että pääsin kunnolla tilkkulaukkujen vauhtiin, kun satuin ostamaan japanilaisen tilkkulaukkukirjan (Everyday bag for everybody - kirjassa ei kyllä ollut muuta englanninkielistä kuin nimi), jossa oli kunnon kuvaohjeet mittoineen ja jopa kaavat.

Ompelin ensin muutaman laukun täysin jäännöskankaista. Ihan totta, löysin kellarin säilytyslaatikoista kankaita, jotka olivat jääneet yli 1990-luvulla ompelemistani paidoista ja muista ompeluksistani. Kasseista tuli kivan näköisiä ja vielä kivampia niistä rupesi tulemaan, kun lähdin soveltamaan niihin oikeita tilkkupintoja.

Halusin päästä mahdollisimman helpolla, joten laukuissani ei ollut vetoketjua eikä edes nappikiinnitystä. (Sittemmin olen kuunnellut asiakkaitani. Pikkulaukussakin on hyvä olla edes nappi ja lenksu.)

Tytär valitsi yhteen laukkuun kankaat, ja tein tällaisen kukallisen ruudullisen pikkulaukun:


Tästä näkee, millainen laukun muotoiltu pohja on:


Laukku on nykyisin säilytyspussi. Siinä on hiustenkreppaus- ja käherryslaitteita ja se roikkuu kylppärin seinäkoukussa.

Näiltä ajoilta minulle on jäänyt käsiin orpo tilkkulaukun vuori. Se odottaa vain tilkkupäällistä.


Vuori on ollut tässä kunnossa ja odottanut tilkkupäällistä varmaan viisi vuotta. Tässä olisi hyvä ehdokas vuoden 2012 viimeiseksi valmistuneeksi "Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötyksen" hengessä.

maanantai 3. joulukuuta 2012

joulukuu!

Tilkunviilaajan joulukuun kalenterikuva:


Toissa vuonna ompelin neljä kuusikuvioista tyynynpäällistä ja tajusin ottaa niistä yhteiskuvan lumisella penkillä, jolloin sain hyvän jouluaiheisen tilkkukuvan Tilkunviilaajan vuosikalenteriin 2012.

Ensimmäisen kuusen ompelemisessa tein nolon virheen, kun ompelin vaaleat taustakangaskolmiot kuuseni ulkoreunoihin väärin päin, eli leveän reunan kuusen leveään reunaan kiinni. Toisella yrittämällä onnistuin kiinnittämään taustakangaskolmion oikein päin, mutta toisen taustakangaskolmion ompelin taas ensin väärin päin kuuseen. Olin aivan torvi. No seuraavissa kuusissa osasin olla varuillani, ne tuli ommeltua kerralla oikein.

Tilkkukuusen koristeluidean sain sattumalta. Tässä postauksessa kerron, miten kuusenkoristeluidea syntyi.

Tässä postauksessa kerron kuusikuviollisista tilkkutyynyistä vielä lisää.

perjantai 30. marraskuuta 2012

konetikkaus: ympyrä ilman apuvälineitä

Tilkkutöiden konetikkaus voi olla melkein millaista tahansa. Olen laiska vaihtamaan paininjalkaa (ja vartta) vapaata konetikkausta varten, joten tikkaan esimerkiksi pussukoihin tulevat tilkkupinnat yleensä suorin tai suorahkoin ompelein.

Suoran ompeleen hauska variaatio on tällainen ympyrätikkaus:


Kvilttaaja oli loihtinut omille tilkku- ja kangaspinnoilleen täydellisiä ympyröitä koneensa harppia käyttäen. Minulla ei ole harppia, mutta intouduin silti ompelemaan ikään kuin ympyröitä.

Ohje: ympyrämäinen tikkaus koneella 


Näin voit ommella ympyrämäisen sarjan ilman harppia ja ilman vapaata konetikkausta:
  1. Etsi pinnasta sopiva aloituskohta eli keskikohta ympyröillesi. Aloituskohta kannattaa suosiolla sijoittaa selvästi sivummalle, ei keskelle. (Koska ellet sitten ommellessa saakaan ympyrää osumaan ihan keskelle, se voi häiritä silmää.) 
  2. Piirrä liidulla tai häviävällä tussilla ompeleellesi alku. Mutta älä piirräkään ympyrää, vaan spiraali. Piirrä pari ensimmäistä, pienintä kierrosta. Loput kierrokset pystyt ompelemaan tasaisiksi, kun pidät paininjalan reunan esimerkiksi edellisen ommelkierroksen kohdalla, mutta tässä alkuvaiheessa se olisi tosi vaikeaa. 
  3. Aloita tikkaaminen keskeltä. Seuraa piirtämiäsi viivoja ja kun ne päättyvät, jatka ompeleita ympäri ja ympäri. Varo venyttämästä tilkkupintaasi. 
  4. Jossain vaiheessa ompeleet saavuttavat tilkkupintasi reunan. Katkaise langat ja aloita uusi kerros. Toista, kunnes pinta on täynnä sisäkkäisiltä näyttäviä ympyröitä (oikeasti pinnassa on spiraali) tai kun spiraali on haluamasi kokoinen. 
  5. Ihaile tikkauksiasi.

Spiraalikuviossa on muutama hyvä puoli:
  • Spiraali näyttää silmään samalta kuin joukko sisäkkäisiä ympyröitä, mutta joudut päättelemään vain 1-2 langanpäätä.
  • Yhtenäinen ommel on nopeampi ja vaivattomampi tehdä kuin erilliset ympyrät.
  • Kuvio näyttää vaikeammalta kuin on. (Tämä on aina hyvä juttu!)
  • Tikkauskuvio antaa tilkkupinnalle jännittävämmän ilmeen kuin suorat tai aaltoilevat tikkaukset, etkä silti joudu tekemään vapaata konetikkausta.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

tilkkupussukkaa tulossa.

Kitara-aiheinen tilkkutyö pitäisi saattaa valmiiksi asti, jotta sen voisi ripustaa seinälle (ja jotta se olisi valmis), mutta ei jaksa.

Sen sijaan tein viikonloppuna jouluaiheisia lasinalusia ja Soilen kanssa Tilkkupajan ompeluseurassamme tekemieni kahden tilkkupinnan kaveriksi tällä viikolla neljä muuta pintaa.

Ensimmäiseen pintaan valitsin inspiraatiokankaaksi viininpunasävyisen tilkun. Löysin myös 80-lukumaisen kankaanpalan ja pöydälleni kertyneestä kasasta vielä farkkutilkun.


Muut kankaat tähän settiin löytyivät jäännöspalalaatikosta.

Toiseen pintaan valitsin ensin kaksi ruskeaa tilkkua, jotka puolitin vinolla leikkausviivalla ja ompelin yhteen (pinnan tummimman ruskean vieressä olevat kuviotilkut). Tasoitin kummallisen muotoiseksi jääneet palat tummanruskealla palalla (jäänyt pöydälle kitaratyöstä) ja lähdin sitten kasvattamaan pintaa lasinalusia varten leikkaamallani kullanhohtoisella kaitaleella.


Loput kankaat otin esiin jäännöspalalaatikosta ihan vain fiiliksellä.

Nyt teen sen verran liukuhihnamaista työtä, että leikkaan näille välikankaat ja vanut kaikille kerralla, tikkaan pinnat kerralla ja ompelen ne ehkä kokoonkin kerralla. Olisihan kiva, jos tulisi yhdellä kertaa valmiiksi kolme pussukkaa.

Uusimmat kankaat odottavat valmiina pinossa:


Kissalla on tapana maata kädet pitkällä, jolloin se näyttää ihan lelukissalta. Tyyny on varmaan sille mieleinen.


Tyyny ja tilkkupeitto eivät aivan hirvittävän hyvin soinnu keskenään, mutta yleensä ne sijaitsevatkin eri puolilla sohvaa.

Kohta koittaa joulukuu

Marraskuussakaan en saanut valmiiksi mitään kauan sitten aloittamaani työtä "Jotain valmiiksi joka kuukausi" –hössötyksen hengessä. Olen aivan epäonnistunut tavoitteissa näin loppuvuonna. Alkuvuonna pärjäsin kyllä hyvin, ja noin muuten olen saanut aika paljon valmista aikaan. En siis valita – eikä minulla hirvittäviä keskeneräiskasoja ollutkaan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails