keskiviikko 9. marraskuuta 2011

viimeinen tilaisuus. valmis vihreä. valmis punainen.

Nyt on viimeinen tilaisuus osallistua Tilkunviilaajan blogiarvontaan! Jätä kommenttina tähän postaukseen toiveesi, millaisen ohjeen haluaisit minun toteuttavan. Voit osallistua vielä tänään ja yön yli. Huomenaamuna arvon kaikista siihen mennessä kommentin jättäneistä voittajan (ja ehkä huomenna tiedän jo, mitä voittaja palkinnokseen saa)!

Valmiit pussukat tänään

Punapaula-vetoketjupussukka on valmis:


Pussukka on tehty jäännöstilkuista ja siinä on ympyrämäinen konetikkaus kummallakin puolella.


Pussukan vuori on tilkkuystävältäni Raijalta saamaani retrokangasta, joka kankaan merkintöjen mukaan on aikoinaan käsin painettua. Raaskin sentään sitä käyttää pienet palat!


Pussukan tilkkupinta on poikkeuksellisesti yhdestä kappaleesta. En hennonut leikata kokoamaani tilkkupintaa kahtia vain ommellakseni palat uudelleen samasta kohtaa yhteen.


Ompeleminen oli helpohkoa, vaikka tilkkupinta oli yhdestä kappaleesta. Tosin ensimmäisellä kerralla tein tapani mukaan päällitikkauksen vetoketjun vierestä, oikealta puolelta ja huomasin vasta toisen puolen ommeltuani, ettei päällitikkausta pysty enää toiselle puolelle tekemään, vaikka olisi kuinka fakiiri. Joten tässä pussukassa tein toisen puolen päällitikkauksen käsin! Ääk, olipahan tarkkaa ja hidasta hommaa,

Pussukan mitat:

Leveys noin 19,5cm yläreunasta.
Korkeus noin 13cm
Pohjan leveys noin 6,5cm.

Käytin 18-senttistä vetoketjua.

Sain valmiiksi myös Hypnoosi-nimisen vetoketjupussukan:


Eikö olekin hieno ja taiteellinen kuvausympäristö? Jalkakäytävällä oli aamulla kuuraisia lehtikasoja. Panin pussukan lehtikasan päälle kököttämään ja näppäsin kuvan. Sitten oli jo kiire autoon.

Toinen puoli on sinisempi:


Vuorissa on kivaa pallokangasta.


Hypnoosi-pussukka on samoin yhdestä tilkkupinnasta tehty:


Punapaula-pussukan ompelemisesta viisastuneena ymmärsin jättää vetoketjun viereisen päällitikkauksen tekemättä, joten en joutunut käsintikkaamisen ähmintään.

Pussukka on yläreunasta noin 18,5cm leveä,
Korkeus noin 12cm
Pohjan leveys noin 7cm

Käytin 17-senttistä vetoketjua, joka siis oli ”eurolla kymmenen” –nipusta. Jeii!

tiistai 8. marraskuuta 2011

punaista. vihreää. valmista.

Blogiarvonta on käynnissä vielä tänään ja huomenna! Osallistu tässä postauksessa olevien ohjeiden mukaisesti!

Punasävyinen, lumiukkokankaasta inspiroitunut vetoketjupussukka odotti tällaisena kokoamistaan:


Onpahan sekamelskan näköistä!: Kuvassa näkyy eniten vuorikappaleita, tikatut päällikappaleet ovat sivuosassa.

Eniten vihreää sisältävä tilkkuneliöyhdistelmä on matkalla pussukaksi. Tikkasin tällä kertaa pintaan ympyrämäisen kuvion. Ei tarvinnut vaihtaa tikkauspaininjalkaa! Piirsin ympyrän alun, käytin mallineena tikkauslankarullaa. Seurasin apuviivaa vain ihan alussa ja heti kun voin, lähdin kiertämään alun tikkauksia paininjalan päästä.


Vuorikangas on pallollinen, vetoketjuun ompelin päihin siistit kangaskappaleet ja vetoketju itse on ”eurolla kymmenen” –nipusta.

Punainen tilkkupinta on samalla tavoin ympyrämäisesti tikattu:


Kuvasta saattaa pystyä näkemään, miten ympyrä alkaa tuolta keskeltä ja jatkuu spiraalina ulospäin ja ulospäin.

Vasemman reunan kukkakangas on kangasta, josta minulla oli ihan pienenä mekko.

Valmista: lumiukkokankainen pussukka:


Tämän vetoketjupussukan nimi on ”Lumiukkona luokses pompin”.

Lumiukkoa riitti vain toiselle puolelle pussukkaa ja toinen puoli on muista kankaista.


Näpsin kuvat aamulla matkalla autolle ja töihin, koska ulkona alkoi olla jo hiukan valoisaa. Ei kovin valoisaa ollut, mutta luonnollisemman valoisaa kuin sisällä iltaisin.

Pussukka on noin 25cm leveä ylhäältä, noin 18cm korkea ja pohjan leveys on noin 9cm. Käytin 25-senttistä vetoketjua enkä leventänyt paloja alaspäin, koska kangas ei riittänyt.


En lisännyt väliin tikkausvanua, vaan tilkkupinta on tikattu collegejerseypaloihin, jotka toimivat pussukan jäykisteenä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

blogiarvonta jatkuu. työn touhua.

Hyvin ehdit vielä osallistua Tilkunviilaaja-blogin 2-vuotispäivän kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan? Voit osallistua tässä postauksessa kuvailemallani tavalla ja vastausaikaa on 9.11.2011 asti.

Ankaraa tilkkuamista

Jymähdin koko eilispäiväksi ompeluhuoneeseeni makkariin “pienen” kangaspalalaatikon (numero 1 ainakin kolmesta laatikosta) kanssa. Noukin esiin pieniä paloja tilkkuneliöiden keskustoiksi ja palojen ympärille ompelin kaitaleita ja kangaspaloja. Tein tätä koko päivän ja sain valmiiksi noin 45 tilkkuneliötä. Niitä tuli kolmea eri kokoa:

15cm x 15cm
12cm x 12cm
10cm x 10cm.


Oheisessa kuvassa upeat tilkkumallineeni. Tein nämä eilen, kun en löytänyt viimekertaisia mallineita mistään (nekin olivat pahviset ja ilmeisesti ne olivat pienempiä kuin nämä).

Tein tilkkuneliöistä aivan satunnaisen värisiä ja niinpä jouduin yhdistelemään niitä useammaksi eri pinnaksi. 12cm x 12cm –kokoisista neliöistä tuli tällainen tumman oloinen, vihertävämpi pinta:


Ja toisaalta selkeän punasävyinen tilkkupinta:


10cm x 10cm neliöitä yhdistelin kirjavan väriseksi pinnaksi näin:


15cm x 15cm neliöitä syntyi lopulta vain muutama, joista sentään neljä muodosti jotenkin harmonisen kokonaisuuden:


Olen vanha kettu kokoamaan tilkkupintaa, ja silti minulle sattuu uskomattoman usein näin:


Kuinkahan monta kertaa eilenkin.

Tämä on toisaalta tosi ymmärrettävää (?). Kangashan näyttää ihan normaalilta, jos se on oikein päin kun ompelen sen toiseen palaan kiinni. Sen värikylläisyyttä voi siinä ommellessaan ihailla jne. No ei kannattaisi, vaan kannattaisi säästää värikylläisyyden ihailu siihen kun palat käännetään oikein päin.

Luonnonvastaista

Illalla oli kiva nähdä monet syntyneet tilkkuneliöt lattialla (missä muualla?), mutta miten voi olla?!!! Miten voi käydä niin, että koko päivän tilkkuyhdistelemistyön jälkeen säilytyslaatikko näyttää täydemmältä kuin sillloin, kun aloitin?


Osasyynä voi toki olla, etteivät kankaat ole laatikossa siististi vaan myllättyinä. Silti! Roskis on puolillaan tilkkuneliöistä leikkuroitua tasoitussoiroa, palaa ja nöftää, mutta laatikosta ei näy, että sieltä olisi otettu yhtään mitään! Huh huh!

Vetoketjupussukkaa

Siinä jäännöstilkuista neliöitä kootessani tekaisin myös tilkkupinnat hauskasta, tilkkuystävältäni Eijalta saamastani palasta, jonka löysin jäännöspalalaatikosta:


Nyt näitä tilkkupintoja on sen verran, että kannattaisi lähteä kokoamaan muutamaa pussukkaa tai kassia tai jotain muuta, mitä blogiarvonnan osallistujat ovat jo osanneet ehdotella. Kiitos kaikille osallistujille jo nyt ja tervetuloa, uudet osallistujat! Arvonnan voitto on vieläkin yllätys (myös minulle)!

lauantai 5. marraskuuta 2011

valmiit lasinaluset. valmis vetoketjupussukka.

Tikkasin ihanan elegantista kuponkikankaasta rakentelemani ”Muodinmukaiset”-lasinaluset lopuksi kullanvärisellä tikkauslangalla (metallilanka). Aluset kimaltelevat kauniisti valossa, mutta kuvassa efekti katoaa.


Nämä ovat hemaisevat. Pitäisin nämä itselläni, mutta Sisko ehti varata nämä jo itselleen. Pahkeinen, kun tuota reunakangastakaan ei ole enää jäljellä!

Sitten jäännöstilkkujen kimppuun…

…vai mitä? Vastikään siivotussa vintissä on nimittäin muutama laatikollinen jäännös- ja muita kankaita, siis niiden kankaiden lisäksi, jotka minulla on aktiivisella ompelualueellani (siis makkarissa). Tässä laatikko, jonka hain vintistä eilen illalla sitä varten, että tekisin paloista vähän isompia paloja ja edelleen tilkkupintoja esimerkiksi pussukoissa käytettäviksi:


Huom, tämä ei ole pikkuinen säilytyslaatikko, vaan sellainen jota joutuu kantamaan kaksin käsin.

Vaan mitä tein? Iskin silmäni Lappi-henkiseen retrokangaspalaan, joka pilkisti esiin lahjoituksena saamastani kangasaarrekassista.


Pykänauhakoristelut on painettu kankaaseen.

No, löysin ensiksikin kankaan väreihin sopivan vetoketjun, jonka jälkeen leikkasin pussukkapalat ja niille collegekankaasta jäykistekerroksen. Tikkasin ”pykänauhoja” pitkin ”nauhojen” värisin langoin ihan tavalliset suorat tikkaukset.

Tytär löysi erinomaisen vuorikankaan, jonka jälkeen saatoin kiinnittää vetoketjun:


Pussukka oli vielä samana iltana valmis. Tässä hän on - Joiku-vetoketjupussukka:


Muistin viime tingassa jopa leikata ja ommella sivusaumoihin kiinnittyvät kiinnipitolenksut.

Tässä näkyy vuorikangas. Sain kankaan (taisi olla kategoriaan ”kamala” kuuluva) tilkkuystävältäni Miljalta ja ompelin siitä heti Ärtsy-vetoketjupussin. Ärtsy oli ensimmäinen kokeilu hyväksi havaitsemallani vetoketjupussukkatekniikalla. Sittemmin olen kyllä tehnyt tukevia, topattuja pussukoita, joissa on pohjakin.


Pussukasta tuli tosi kiva – jotenkin sen näköinen, että sitä voitaisiin myydä kaupan hyllystä. Mutta tykkään enemmän tehdä tilkkumaisempia pussukoita!


Joiku-pussukka on ylhäältä noin 25cm leveä.
Korkeus noin 19cm,
pohjan leveys noin 8,5cm.
Käytin 25-senttistä vetoketjua.

Kankaista puheen ollen

Oli vähän kuin olisin voittanut arpajaisissa tai blogiarvonnassa, kun töistä tullessa minua odotti ulkomailta asti (Saksasta) tullut lupaavan pullea kirjekuori! Lähetin vähän aikaa sitten Tintille palan hänen ihailemaansa kissakangasta (ja vähän jotain muuta, mitä kuoreen sopi) ja hän lähetti ylettömän vastalahjan, esimerkiksi nämä aidot indonesialaiset puuvillakankaat:


En ole tällaisia kankaita nähnyt Suomessa missään! Upeita! Minulla on siis myönteinen ongelma – mitä ompelisin näistä?! (Uskon ongelman lopulta ratkeavan onnellisesti.)

Blogiarvonta jatkuu

Haluatko osallistua Tilkunviilaaja-blogin 2-vuotispäivän kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan? Voit osallistua tässä postauksessa kuvailemallani tavalla.

Enkä tiedä ihan vielä, mitä arvon! Siispä minua ilahduttaakin kaksi asiaa. Tai kolme:

- Juuri äsken katsoessani jo 15 ihmistä oli jättänyt kommentin / osallistunut arvontaan. Se on monta! Useammatkin ovat todella tervetulleet!

- Osallistuneet osoittavat ihanaa luottamusta siihen, että arvonnan voitto on heille mieleinen, vaikka joutuvat osallistumaan sokkona. Kyllä lämmittää!

- Kommenteissa on tosi monta innostavaa ideaa, kiitos niistä! Ja kiitokset monista kannustuksista!

Vähän karrella –tilkkuseinävaatteen epäonnistunut aloitus

Minulla on melko vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Halusin koota mosaiikkipintaa ja kuvittelin, että saisin sitä syntymään paloista ja niiden ympärille ompelemistani reunuksista, näin:


Kääntelin koepaloja ympäri ja ämpäri ja jouduin toteamaan, ettei näistä pysty erkkikään kokoamaan järkevän näköistä kuviota. (Ainakaan ilman, että menee ikä ja terveys.) Palasin blogosfääreihin ja minulle selvisi, miten pinta syntyy helpoimmin.

Applikoimalla:


Kyllä, tämä aloitus vaikutti siltä, että pääsisinkin johonkin.

torstai 3. marraskuuta 2011

blogiarvonta /giveaway.

Tilkunviilaaja® on jo kaksivuotias! Juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla / giveawayllä.

Merkkipäivä hiipi mieleen vähän liian myöhään, joten vielä en voi kertoa tarkkaan, mitä arvonnan voittaja saa. Joka tapauksessa Tilkunviilaajan valmistaman jonkun jutun. Juttu selviää lähipäivinä.

Osallistu blogiarvontaan seuraavasti:

- Jätä tähän blogipostaukseeni kommentti, jossa kerrot ainakin yhden aiheen uudeksi ohjeeksi/tutoriaaliksi. Minkä ohjeen haluaisit minun kehittävän ja jakavan? Ideoita saa antaa useampia (ja useammassa eri kommentissa), mutta jokaisella osallistujalla on silti yksi arpa.

- Liitä kommenttiisi yhteystieto, että voin ottaa Sinuun yhteyden, mikäli voitat!

Voit osallistua arvontaan 9.11.2011 asti. Osallistuakseen ei tarvitse olla bloggaaja. Yhteystiedot ovat kuitenkin ne tärkeimmät!

Arvon voittajan 10.11.2011 ja jos saan postauksen aikaiseksi, kerron tuona päivänä myös voittajan nimen tai tunnisteen.

Lasinaluset

Tilkkutarhan kiltavierailusta löytämäni ihana kuponkikangas on muokkautunut vielä ihanammiksi lasinalusiksi. Tässä he odottavat tikkaamistaan:


Pallollinen kangas sopi kuponkien väreihin juuri täsmälleen, ja kangasta sattui olemaan juuri ja juuri riittävästi kuuteen lasinaluseen. Tähteeksi ei käytännössä jäänyt mitään.

Seuraaviin lasinalusiin tulee siis toisenlaista pallokuviokangasta:

Epäsiistiä

Taas unohdin ompelupisteestä poistuessani sulkea kangaskaapin oven. Palatessani takaisin näin perheemme karvahenkilön pistäytyneen kaapilla:


Ehkä teistä lukijoista on tylsää nähdä näitä kuvia kerta toisensa jälkeen, mutta kestäkää! Minulle on niin valtava mysteeri, mikä saa Kissamme riipomaan tilkkukankaani lattialle, kerta toisensa jälkeen. Onkohan se nähnyt televisiossa mainoksen, jossa lelulaatikon pohjalta aukeaakin pääsy toiseen maailmaan? Tai ehkä se on lukenut Velho ja Leijona –kirjan ja luulee, että kangaskaapin läpi pääsee kulkemaan Narniaan.

Kummallisen näköistä tilkkupintaa

Tikkaussyheröin ympäröimäni koekirjain sai ympärilleen jäännöspalapussista melkein satunnaisesti poimittuja kankaita:


Aika omituisen näköinen kokonaisuus, mutta pussukan tästä kyllä teen. Tosin toisen pussukkapuolen tekeminen on vaikeaa. Aina voi tehdä yhden satunnaisesti kummallisen, mutta että tekee toisen samalla tavalla satunnaisesti kummallisen. Tällä hetkellä pinta odottaa sitä toista puoliskoa sekä tikkaamista jäykistekerroksiin. Vetoketju on jo valittuna!

Tyttären nimi alkaa eellä ja hän kysyi huolestuneena, tuleeko tästä hänelle pussukka!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

harmittaa!

Teen kaikkeni pitääkseni blogini myönteisenä, mutta nyt on pakko voihkaista.

Valmistin pienen seinävaatteen Tilkkuyhdistyksen ”Rakkaudella on väri” –teemaiseen kilpailuun, jonka viimeinen palautuspäivä oli syyskuun viimeisenä. Eilen sain postissa palautteen työstäni, joka ei käsittääkseni sijoittunut kilpailussa mitenkään (tätä ei kirjeessä ollut sanottu maailman selvimmin). Pidän arvossa sitä, että kilpailuun osallistuneet yleensä saavat palautetta ja myös tietoa kilpailutöiden arviointijärjestelyistä.

Tähän mennessä kaikki siis ookoo.

Mutta hei, haloo! Kilpailutyöni nimi kerrottiin jurylle väärin!

Työni nimi esiintyi kilpailulomakkeella ja myös pari kertaa työhön liittyvässä tarinassa, ja kopiointivaiheessa nimi oli luettu väärin ja uudelleen kirjoitettu väärin. Toki vahingossa!

Nielisin tämän ja harmittelisin aika vähän, jos työni nimi olisi ollut vaikka ”Rakkaus 1” ja jurylle olisi kerrottu sen nimenä ”Rakkaus 2”.

Mutta työni nimi oli ”Vähän karrella” ja jurylle kerrottiin, että sen nimi olisi ”Vähän kerralla”. Nämä kaksi sanayhdistelmää toki tarkoittavat aivan eri asioita. Nimi olisi ollut tärkeä osa työtäni! Katsokaa vaikka, tässä valmis työ:


Sydän on ehkä kulunein rakkauden symboli, mutta mielestäni kuluneisuus väheni olennaisesti, kun esitinkin ”vähän karrella” olevan sydämen. Nimi olisi ehkä herättänyt muitakin ajatuksia.

Mutta että ”Vähän kerralla” ! Miten se liittyisi rakkauteen ja sen väreihin?! Ei mitenkään! Kun katsoo mosaiikkimaista pintaa, voi tietysti ajatella, että sydän on rakennettu ”vähän kerralla” (tai oikeammin vähän kerrallaan), mutta silloin työn perusajatus on aivan toinen.

En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko. Ainakin minua harmittaa, sillä vahinkoa ei voi korvata millään. Sijoittuminen sikseen, mutta ainakin olisin halunnut työtäni arvioitavan oikean nimisenä, koska nimessä oli osa työn jujua.

Muuten, jos haluatte nähdä lisää kuvia Vähän karrella -työn tekovaiheista, jättäkää kommentti! Kommentoida voi toki muutakin, mutta mielellään myönteisessä hengessä. Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään - vahinkoja sattuu eikä niille voi mitään - tai purkaa katkeruuttani, kun en voittanutkaan! :-)

tiistai 1. marraskuuta 2011

"Mustan kissan pyöreät posket"

Uusi vetoketjulaukku on valmis! Sen nimi on tosiaan Mustan kissan pyöreät posket. Posket voisivat olla paksutkin, mutta pyöreiden tikkauskuvioiden takia valitsin Tyttären kanssa näin.


Laukun vuorissa on vähän bling-blingiä:


Vetoketjulipareeseen olisin voinut valita samaa laukun varsinaisen tilkkupinnan kangasta, mutta halusin näkymään vähän vaihtelua. En myöskään ryhtynyt kokeilemaan pyörylöiden tikkaamista näin kapeaan lipareeseen. Vapaa konetikkaus pieneen kappaleeseen on tarkkaa puuhaa.


Laukun mitat:

Leveys noin 38cm, korkeus noin 29cm, pohjan leveys noin 10cm.

Käytin 45-senttistä vetoketjua.

En tehnyt mainittavia mokia. Huomasin, että vinoon leikatun kaitaleen ompeleminen laukun yläreunaan oli helpompaa kuin suoran kaitaleen, ainakin tämä kangas taittui todella helposti ja tasaisesti eikä kaitale jäänyt mistään poimuille.


Olen yleensä käyttänyt suoraa kaitaletta, mutta tähän leikkasin jostain syystä vinokaitaleen. Ihmettelin sitä itsekseni kun aloitin kaitaleen kiinnityksen.


Blogini täyttää näinä päivinä kaksi vuotta (töttöröö, fanfaari!) ja suunnittelen blogiarvonnan järjestämistä. Viimeksi kyselin ideoita siihen, mitä joulukankaista voisi ommella. En kyllä ajatellut tänä vuonna kysyä samaa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails