Tilkunviilaaja

Illalla oli muutama tuokio aikaa – ryhdyin määrätietoisesti kokoamaan vuorikappaleita iloisempaan kesäkassiaihiooni. Yhdistin tällä kertaa vähän löprömpää, kuviollista kangasta ja toisaalta jäyhää lakanakangasta. Ehkä olette huomanneetkin, mutta tykkään ihan älyttömästi ommella tilkkulaukkuja ja –pussukoita, mutta yksi niistä vähiten kiinnostavista ompeluosuuksista on ehdottomasti vuorikappaleiden metsästys (valinta), mahdollinen kokoaminen ja leikkaaminen! Haluan löytää jokaiseen työhön hyvän ja sopivan vuorikankaan, mutta toisaalta valitsemani kankaan pitää olla riittävän joutilasta. Se ei ole varsinaisesti esillä, joten ihanimmat kankaat menevät vuorikankaina hiukan hukkaan. Ja kangasta kuluukin aika paljon: ihan pieni tilkku ei riitä. Pitäisikö alkaa leikata vuorikappaleita valmiiksi varastoon? Mutta mistä sitä tietäisi, millaisilla vuorilla olisi menekkiä? Eivätkä työni ole standardikokoisia, vaan milloin minkäkin kokoisia. Huokaus. Sain kuitenkin iloiselle kesäkassille omme

Tekeillä olevista kesäkasseista sain ensin tikatuksi sen, missä käytin farkkutilkkujakin. Ympyränmuotoinen kuvio on vain farkkupalojen päällä. Muilla alueilla on suoria ja miedosti aaltoilevia tikkausviivoja. Tikkaamisen aikana vanu valahti vähän paikoiltaan: Jos tämä olisi iso tilkkutyö, tuollaista ei tietenkään voisi jättää korjaamatta, mutta valmiissa pikkukassissa tätä tuskin huomaa. Varsinkin, kun trimmaan paloja pienemmiksi ennen kuin alan koota kassia. (Onhan tietysti vähän noloa, että näin pääsee käymään.) Toiseen tilkkukassiin konetikkasin muurahaisenpolkua niiden kaitaleiden päälle, jotka olivat jäännöspalablokkien välissä: Tikkauslanka oli vaalean vaaleanpunaista, joka tämän kankaan päällä valmiina tikkauksena näytti melkein vaalealta liilalta. Muurahaisenpolkutikkauksen jälkeen tilkkublokit pomppasivat taustasta esiin: Tikkasin blokit myös (ei kuvaa) – vaihdoin taas suoraan tikkaukseen ja tikkasin blokin ulkoreunojen mukaisesti aina (noin) paininjalan etäis

Oli vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja jälkiasennettava lenksut pussukkaan (katso edellinen postaukseni ). Ratkoin lyhyet matkat pussukan sivusaumoista, tyrkin lenksun päät aukoista sisään ja ompelin sauman ratkotulta osuudelta uudestaan kiinni. Toisella puolella on ulkonevampi lenksu: Kuvassa pussukka odottaa vuorin kiinnittämistä. Ompelin vuorin kiinni käsin. Nauha vielä vetoketjun päähän ja kas, Milla Magia –vetoketjupussukka oli valmis! Pussukan värikaitaleissa esiintyy perhoskuvioista kangasta, josta ompelin vuorin: Pussukka on tosi jäpäkkä. Onnistui. Puuttunut pussukkakuva Huomasin, etten ollut huomannut/muistanut ottaa kuvaa yhdestä kangasmanipulaatioruusulla koristamastani vetoketjupussukasta, vaikka esittelin kaksi muuta samaan aikaan valmistunutta pussukkaa. No tässä se on – Ruusunpuna-vetoketjupussukka. Nimeen sopivasti pussukassa on ruusukuvioinen vuori: Koeblokihtava Pohdin edelleen, miten toteuttaisin havittelemani ruutu-ristikuvioisen ti

Ompelutyöt sujuivat tosi sutjakkaasti toissailtana (pääsin vasta tänään lauantaina blogin päivitystöihin, koska Blogger oli tuntikaupalla nurin). Tilkkupinnan tikkaus onnistui mielestäni kivasti – käytin turkoosia tikkauslankaa tummalla kankaalla, ja se näyttikin hyvältä. Tyttären kanssa valitsimme vetoketjun viereiseksi kaitalekankaaksi turkoosi-lilakuvioisen, joka hänen mukaansa ”komppaa tota sikana”. Edelleen näytti hyvältä. Vetoketjukin tuli kiinnitetyksi siististi. Sen jälkeen olikin kiire koota pussukka, että näkisin, miltä se näyttää oikeasti. Kiirehdin, ja niin sitten jäivät kaikki henkisesti suunnittelemani lenksut ompelematta ja kiinnittämättä. Tänne vetoketjun alapuolelle ajattelin jonkun suuntaista lenksua. Sitä ei siis ole: Pussukka on niiiin siisti! En millään viitsisi purkaa hyviä saumojani, että saisin kanto- ja kiinnipitolenksun mukaan, mutta *huoh* varmaan täytyy. Koska pussukka ei ole vielä virallisesti valmis, piheilen sen näyttämisessä kokonaan – vielä.

Tuumasta toimeen: pino esille ja suikaleita leikkaamaan. (Koehameen kappaleet saivat jäädä silleen koko eilisillaksi.) Leikkasin sekä suoria että hiukan kapenevia/leveneviä kaitaleita. Tikkasin kiiltävän joustotrikoon taakse kaitaleen jäännöskangasta koehameesta. Tikkasin kankaan kiinni vain reunoista. Ompelin kaitaleet vierekkäin – lähdin kummastakin kiiltävästä kaitaleesta ja ompelin kaitaleita niiden ympärille, ja sitten yhdistin palat. Sain melko leveän kaitaleista koostuvan tilkkupinnan. Päätin kuitenkin leikata kaitalepinnasta vielä kaitaleita poikittain ja yhdistää ne tummimman tilkkukankaan kanssa pinnaksi, josta lopulta pystyn leikkaamaan pussukan. Seuraavana edessä: - välikerrosten löytäminen ja kokoaminen - tilkkupinnan tikkaaminen (olen suunnitellut tuttua ja turvallista in-the-ditch-tikkausta) - vuorikankaan valinta ja ompeleminen - vetoketjun reunakaitaleen valinta ja leikkaaminen (ehkä hillitty valinta eli sama tumma pussukkakangas, mutta kokeilen myös

En lähtenyt virittelemään ensimmäistä kaistalehameversiota paremmin sopivaksi, vaan otin uudelleen esiin Sew Serendipity –kirjani kaavoineen. Kirjan jakkuhan vaikutti koeversiossa ensin lupaavalta, mutta ei lopulta (minun eikä Tyttären mielestä) pukenut minua ollenkaan, vaan päinvastoin. Päätin kokeilla, olisiko kirjan hame pukevampi. Jotta säilyttäisin kirjaan sisältyneet kaavat priimoina, kopioin ne silkkipaperille. Tässähän vierähti tovi jos toinenkin, mutta pääsin sentään jo eilen illalla leikkaamaan koehameen kappaleet. Paitsi yhden, johon kauhea kokeiluihin käyttämäni kangas ei enää riittänyt. Harmi vai jipii? Nyt täytyy etsiä uusi joutava kokeilukangas. Toisaalta olen pääsemässä tästä kauhistuksesta säällisesti eroon. Kangas kuuluu kategoriaan "epätoivoiset" - kukaan syyrinkiläisistä tilkkuilijaystävistänikään ei huolinut tätä kokeilukangastani edes ilmaiseksi. Eikö ole merkillistä, että trendikkäästä kankaasta tulee muutamassa vuodessa vanhanaikainen hirvitys?

Kokosin tikkaamani tilkkupinnat ja taskuttamani vuorikankaan tilkkulaukkuaihioksi. Päätin tehdä laukkuun myös vetoketjulipareen, samanlaisen kuin tein Pink Panther –tilkkulaukkuun. (Minusta se onnistui tosi hyvin.) Löysin punaisen vetoketjun, joka sointuisi laukun sankoihin. Lipare tulisi laukun vaaleasta kankaasta ja huolittelukaitale olisi sinisävyistä salmiakkiruutuista kangasta: Vetoketju oli helppo ommella kiinni lipareeseen, kun sitä ei vielä ollut kiinnitetty laukkuun. Siistin lipareen toiset reunat ompelemalla ne pussiin. Reunat oli helppo saada osumaan tasan, kun muistin aloittaa toisen lipareen ompelemisen tasan osuvasta reunasta enkä siitä toisesta. Lipare oli muistaakseni noin 30cm pitkä ja 10cm leveä ennen kuin taitoin sen kaksinkerroin. Tikkasin lipareen alle myös ohutta vanua ennen taittamista. Ta-daa! Valmis Sateenkaariharppi-tilkkulaukku: Tällainen se on takaa: Kun Sateenkaariharppi-tilkkulaukun avaa, se näyttää suunnilleen tällaiselta: Päädyin