Tilkunviilaaja

Koin joka päivä eiliseen asti huonoa omaatuntoa nähdessäni ompelupöydän viereisellä tasolla kaksi pinoa mielenkiintoisia tilkkublokkeja. Laskin ne taas kerran ja määrittelin, minkä kokoisen tilkkupinnan niistä saisi. Lopputulos: ei vielä oikein minkäänlaista, mutta jos tekisin noin16 lisäblokkia, syntyisi peitto. Olin vähän haaveillut, että tilkkupinnan keskiössä olisi neljän blokin yhdistelmiä, joiden keskelle muodostuu tumma neliö – ja sen ympärillä neljän blokin yhdistelmiä, joissa neliö olisi vaalea. Luovuin ajatuksesta, koska blokkeja pitäisi tehdä vielä paljon useampia lisää, enkä jaksa enää! Niinpä tummakeskustaisten jättiblokkien ympärille tulee vain yksittäiset mielenkiintoiset tilkkublokit. Asettelin osan valmiista blokeista melkein summamutikassa lattialle kuvausta varten ja haa, huomasin varmaan ensimmäistä kertaa (tai sitten olen huomannut, mutta täysin unohtanut), että olin tehnyt virheellisiä blokkeja: Yhdessä tilkkublokissa pitäisi kaikkien tummien ja ka

Mahtavaa, että tekemäni tilkkujutut pääsevät käymään monenlaisissa paikoissa! Narnia-vetoketjupussukka vietti joululomaa Alpeilla. Kylän suuntaan sillä oli tällaiset näköalat: Ilmeisesti sen parvekkeelta avautuu puolestaan näin upea näköala: Siinä se katselee maisemia ja on tyytyväinen päästyään meidän vinttivarastosta pois, tositoimiin. Vetoketjupussukka tykkää siitä, että sitä käytetään! (Ja minä tietysti tykkään siitä vielä enemmän - muutenhan työni olisi ihan turhanpäiväistä!)

Sain tehdyksi myös taustakankaan taaperon tilkkupeittoon! Käytin siihen ensinnäkin varta vasten tätä peittoa varten ostamaani kivaa traktorikuvioista kangasta, jota ei tietenkään ollut niin paljon, että se olisi yksin riittänyt. Mitä kirjoitinkaan taustakappaleesta aiemmassa postauksessani? No näin: "en missään tapauksessa joudu kokoamaan taustakappaletta pienistä paloista". Ja hah: Aika pieniltä paloilta näyttävät! Eikä tämä taustakappaleen poikki kulkeva raitakaan ole ihan jättimäisistä paloista koottu: Suurin osa taustakappaleesta on silti traktorikangasta ja käytin sitä jopa täysleveänä. Aika kiva, raikas tunnelma vallitsee täällä taaperon tilkkupeiton taustapuolellakin! Taisin noukkia kankaita tähän peittoon jo kesällä. Ne oleilivat yhden kaapin päällä ehkä puolisen vuotta, ennen kuin päätin, millaisen mallin toteutan. Työhön ryhtyminen kesti minulta siis paljon kauemmin kuin toteutus. Tyypillistä! Seuraavaan työhön taidan käyttää sellaista Marim

Tänä samaisena päivänä viisi vuotta sitten tunnustin aloittaneeni uuden projektin (tilkkupussukka, mikäs muukaan), vaikka muitakin töitä oli vaiheessa. En siis ole kehittynyt lainkaan noista ajoista.  Voi ei! Neljä vuotta sitten kirjoittamani blogipostaus toi taas mieleeni epäonnistuneen tilkkulaukun. Kerron tässä postauksessa väkertäväni laukkua parastaikaa. Siitä ei tullut niin yhtään minkäänlaista! Ihan tyhmä! Kas, näihin aikoihin vuonna 2012 ompelin myös lapsekasta peittoa. Vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö oli tekeillä Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Lapsettaa” –näyttelyyn. Pehmeää ja possunpunaa -tilkkupeitto oli näytteillä samana vuonna myös FinnQuiltin kansallisessa tilkkutyönäyttelyssä. Kaksi vuotta sitten minulla oli kiire. Olin päättänyt tehdä tilkkupeiton lahjaksi kahdelle vanhalle ystävälleni, joten valitsin joutuisasti valmistuvan mallin. Silti jouduin työskentelemään tosi uutterasti, että peitto valmistui ajoissa. Vanhat ystävät –tilkkupeitto näytti valmiin

Onnistuin vaativassa tehtävässä (haha, minulle vaativa!) eli ompelin neliöt tietyssä järjestyksessä riveiksi ja sain rivitkin vielä ommelluksi kokoon niin kuin piti. Viidessä keskimmäisessä sarakkeessa joka toinen neliö on applikoidulla ympyrällä somistettu. Valitsin ympyröihin niin paljon esittäviä kankaita kuin suinkin. Kuviot ovat esimerkiksi koiria, possuja, pöllöjä, kaloja, autoja ja haamuja. Reunimmaisissa sarakkeissa on vain neliöitä. Olin tekemässä peiton ylä- ja alareunaan vielä vajaakorkuiset rivit, mutta huomasin peiton olevan ihan hyvän kokoinen näinkin. (Nyt en muista tarkkaa mittaa, koska mittasin sen eilen, mutta kuvasta ehkä näkee, että pinta on mittasuhteiltaan ok.) Ulkona taisi riittää valo vähän liiankin hyvin, kun kuvat tulivat perin vaaleat! Kokoan parastaikaa peittoon taustakappaletta. Ostamani hauska traktorikuvioinen kangas ei tietenkään riitä taustakankaaksi sellaisenaan, vaan joudun jälleen jatkamaan sitä eri tavoin. Olen jo ommellut tilkkur

Ympyrät on leikattu, alumiinifolion ja pahvimallineen avulla kätevästi preparoitu ja sen jälkeen applikoitu. Vielä olen löytänyt ympyröiden taustakankaisiin jotenkin sointuvia kuoseja, joista olen leikannut kangasneliöitä. Ja nyt ovat kaikki ympyrärivit valmiit ja neljä niistä on vielä ommeltu pariksi: (No onpa jotenkin masentavat sävyt. Sen siitä saa, kun kuvaa talvisaikaan sisällä.) Tiedän, ettei malli vaadi erityistä taitavuutta, mutta on tässä vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Melkein suurin työ oli etsiä esiin tarpeeksi monta erilaista lapselle sopivaa kuviokangasta. Kissakankaita oli paljon, mutta päätin suosia muita kuvioita. Tällainen on työtilani: Leikkaan, sommittelen ja säilytän vaiheessa olevia tilkkutöitä alustalla, jota muu perhe kutsuu arkisesti makuuhuoneen lattiaksi. Tilkkupinta on sopivan leveä, mutta ei aivan tarpeeksi korkea, vaan leikkaan vielä muutaman suorakaiteen peiton ylä- ja alariviksi. (Sopivaan korkeuteen ei vaadita kahta kokonaista neliöri

Ikävä työ on siis tehtynä! Leikkasin ja ompelin Kuusten kuiske -tilkkupeittoo n keppikujan. Aplodeja minulle! Peiton ei tarvinnutkaan odottaa keppikujaa kuin heinäkuusta 2014 asti. Tässä peitto odottaa, että se ripustettaisiin seinälle. Vihdoinkin! Kun olen päässyt viimeistelytöissä hyvään vauhtiin, mitähän viimeistelyä seuraavaksi harrastaisin? Tekisinkö esimerkiksi palapelikuvioisen tilkkutyöni valmiiksi? Vai puuttuvat mielenkiintoiset tilkkublokit jalokivihohtoiseen tilkkutyöhöni ? Itseni tuntien aloitan jonkun ihan uuden jutun.