Tilkunviilaaja

Ompelen pussukat aina tämän Skip to my Lou –blogista löytämäni ohjeen mukaisesti. Miellyin ohjeeseen heti, koska siinä leikataan pussukkapalat vetoketjun pituuden mukaan. Eikä edes niin, että ”lisää vetoketjun pituuteen xx senttiä ja leikkaa sen levyinen,” vaan palat todellakin leikataan vetoketjun pituuden mukaan – se on mitta. Sittemmin tajusin, että vetoketjua voi pidentää kumpaankin päähän ommeltavilla kangaslipareilla ja tämä pussukkatekniikka toimii silti. Ompelen usein vetoketjuun aika pitkätkin jatkopalat ja lyhennän ne vasta viimeksi, kun vertaan sitä ompelemaani tilkkupintaan. Minun mielestäni näin on kätevä toimia, mutta joku muu voi tykätä jostain toisesta tekniikasta! Tässä olen ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleen väliin ja sen jälkeen päällitikannut sauman: Jäännöspaloja käytetty urakalla hyväksi. Vaaleanpunainen kangas on jäännöspala Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta. Punainen tilkkupinta jäi yli, kun madalsin tämän pussuka

Alkaja kysyi punaisiin tikkauksiin liittyvässä kommentissaan, olisiko tasaisiin tikkauksiin oikotietä vai onko ainoa keino vain harjoitella kovasti. Olipa mielenkiintoinen kysymys! Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan tätä ja pystyn nyt paljastamaan tasaisen tikkauksen salaisuudet. Ompelukone on avainasemassa. Jos kone kaikista ompeleentasapainottamispyrkimyksistäsi huolimatta kiskoo alalangan yläompeleen puolelle tai päinvastoin, tikistä ei tule tasaisen näköistä. Samoin käy, jos kone syöttää kangasta epätasaisesti tai jos se ei oikein osaa pitää suoraa reittiä. Ompelija on ohjaksissa. Jos kone tuottaa moitteettoman tikin ja osaa helposti kulkea suoraan, mahdolliset mutkat ovat kyllä ompelijan syytä. Yleisin ohjausvirhe syntyy, kun ompelija yrittää ohjata neulaan katsomalla. Kannattaa katsoa paininjalkaan ja mieluiten vielä paininjalan etureunaan. Neula ei siirtyile suhteessa paininjalkaan, joten sitä ei tarvitse vahtia. Kannattaa vahtia ompelulinjaa. Kiire kostautuu. Ompelija voi k

Aiemmin esittelemäni monokromaattinen kangasvalikoima jäi kummittelemaan mieleeni ja päätin toteuttaa musta-valko-harmaan tilkkupinnan. Otin tietysti mukaan väreihin (tai värittömyyteen) sopivia jäännöspalatilkkujani. Ompelin palat samaan tapaan kuin Tviit-tviit-pussukkapinnan.   Vinkkinä teille, jotka ehkä teette samalla idealla tilkkupintaa: kapeammista kaitaleista tulee hauskemman näköinen pinta. Se on työläämpää koota, mutta lopputulos on hauskempi. Minulla sattui olemaan vähän leveämpiä paloja ja muutenkin laiskottelin kokoamisessa, ja jälkiviisaana totean, että olisi pitänyt malttaa käyttää enemmän kapeita paloja. Musta-valko-harmaus ei ulotu vetoketjuun, sillä sen väristä ei löytynyt. Punainen valikoitui tähän, koska rikoin monokromaattisen värimaailman kahdella värikkäämmällä, kissakuvioisella tilkulla. Vetoketju sopii ainakin toisen tilkun väreihin. Tilkkupinnat oleilevat ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa, että tikkaisin ne. Mies vilkaisi niitä ill

Hyvää joulua! Ompelin monelle läheiselleni täksi jouluksi matkalaukun nimilapun. Tein näitä yhteensä 24kpl. Sinäkin voit ommella tämän kivan lahjan vaikka ensi jouluksi. Jos aloitat nyt, ehdit mainiosti ommella tällaisen joululahjaksi vaikka joka perheenjäsenelle ja ystäville, sukulaisille ja tuttavillekin vielä. Idean näihin matkalaukun nimilappuihin sain tilkkuystävältäni Ritvalta. Minulla on matkalaukussani hänen ompelemansa nimilappu, mutta osasin ommella tällaisia itsekin. Näin se käy: Ompele matkalaukun nimilappu  Tarvitset  2 kangastilkkua, 8.5cm x 14cm  ohutta tikkausvanua, noin 8,5cm x 14cm pala tai vähän pienempi  25-29cm vinokaitaletta, leikattuna 2,5cm leveää (ja taitettuna ja ommeltuna noin 0,6cm leveää)  muovikalvoa (esimerkiksi vanhasta muovitaskusta leikattua), noin 6cm x 10cm pala  paperilappu, noin 5cm x 8cm pala.  Aseta kangastilkut oikea puoli oikeaa vasten (kuvan vasemmanpuoleinen tilanne). Kiinnitä tikkausvanu toiselle puolelle nuppineuloja k

Tilkunviilaajan lokakuun 2013 kalenterikuvassa on ”Talviomenoita” –tilkkupeitto: Ompelin peiton Crazy Mom Quilts –blogin quilt-along-ohjeen mukaisesti (en enää löydä siihen linkkiä, pahoitteluni), vaikken samassa aikataulussa. Tilkkublokkien värivalinnassa minulla oli vain yksi sääntö: käyttäisin keskimmäisenä tilkkuna tiettyä sinistä, omenakuvioista kangasta. Ostin kangasta ylettömän pitkän, noin 40cm leveän kaitaleen vuosia sitten, ja aina vain sitä riittää ja riittää.   Vinkki: Sommittelin tilkkublokit kännykkäkameran avulla. Järjestelin blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otin kuvan ja katselin pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näytti olevan väärässä paikassa, vaihdoin sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otin uuden kuvan jne. Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

Kolmio-neliö-tähtikuvioinen, musta-vaalea tilkkupeittoni on saamassa taustakappaleen. Aloitin ylimääräisestä tähtikuvion osasta, joka minulle jostain käsittämättömästä syystä jäi sen jälkeen kun olin koonnut peiton. No, tämä ei muutenkaan ollut niin vaalea kuin olisin halunnut. Ompelin kuviolle ensin kehykset: Löysin erilaista pallokangasta, joka mielestäni sopi pinkki-mustan kanssa ja jatkoin kuviota. Ompelin sen kiinni isompaan kaistaleeseen. Lisäsin vihreän kankaan toiselle puolelle: Näiden alapuolelle ompelin kapeahkon soiron minulla iät ja ajat ollutta kangasta poikittain:  Taustakappale jäi tähän vaiheeseen eli noin puoliväliin. Taittelin sen nätisti: Vinkin tapainen: En olisi mitenkään pystynyt kokoamaan kappaletta näin järjestelmällisesti, ellen olisi suunnitellut ensin. Käytin taas PowerPointtia, johon piirsin ensin mittakaavassa tarvitsemani kokoisen suorakaiteen ja lisäsin sitten suorakaiteita, jotka olivat minulla olevien kankaiden kokois

Olen menneisyydessäni kirjoittanut ohjeen siitä, miten reunakaitaleen kulma ommellaan sen toisella kierroksella, mutta ensimmäisen kierroksen ohje näyttäisi puuttuvan blogistani (totesin postauksessani, että ohjeita on blogosfäärissä pilvin pimein, ja onkin, mutta silti). Korjaan puutteen. Tässä siis kuvaus siitä, miten itse ompelen reunakaitaleen kulman teräväksi. Huolehdin ensin siitä, että peiton reunat ovat suorat. Katson, että peiton nurkat ovat suorakulmaiset. Jätän itselleni työskentelyvaraa siksi, kun yhdistän kaitaleen päät toisiinsa. (En kirjoita tästä ohjetta, sillä en usko saavani siitä ymmärrettävää.) Käytän kahtia taitettua 6cm leveää vinokaitaletta. Valmis reunakanttaus on hyvin kapea ja jäpäkkä. Kaksinkertainen kangas on kestävämpi kuin yksinkertainen, ja vinokaitale kestää kulutusta suoraan leikattua kaitaletta paremmin. Asetan kaitaleen risareunan peiton risareunan kanssa tasan. Ompelen kaitaleen ensin kiinni peiton nurjalle puolelle. Ompelen tavallisen

Tekaisin toissailtana pari improvisoitua tilkkublokkia: yhden vihreäsävyisen, kaksi sinisävyistä ja kaksi punasävyistä. Silitin ne ja sommittelin vierekkäin, miettien, sopisivatko ne yhteen ja jos sopisivat, niin miten. Mieleen ei tullut yhtään ajatusta, kun katselin blokkeja omin silmin, mutta kännykkäkamerasta sain avun. Vinkki: Sen näytöllä erityisesti tummuusvaihtelut erottuivat hyvin! Huomasin jo näytöllä, että vasemmanpuoleinen yhdistelmä toimii paljon paremmin kuin oikeanpuoleinen toimisi, vaikka leveää vihreää kaitalettan kaventaisikin. Kaksi vertailukuvaa lisää nyt kun olen tehnyt muutaman uuden jäännöspalablokin. Ei tarvitse muuta kuin tasoittaa palat, niin saa paremman käsityksen palojen mahdollisuuksista: Vasemmalla puolella olleet vihreät blokit näyttivät erityisen epätasapainoisilta, sillä olin ommellut niihin ylisuuret tilkut. Oikeanpuoleisessa kuvassa blokit ovat tasapainossa. Suunnilleen oikean muotoisissa blokeissa ero ei ole niin suuri, mutta silti

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten. Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla. Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa: (Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.) Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa

Täydensin puuttuneen palan vajaaksi jääneeseen neljän palan blokkiin (jota en siis ole vielä ommellut kokoon) ja ompelin 3 x 4 vinoraitapalaa lisää: Tilkkupinta on siis 3 x 4 "blokin" kokoinen. Tässä kuvassa kaikki valmiit palat näkyvät: Marja ja Lea P kysyivät kommenteissaan, eikö liian suuresta palasta voisi tehdä pienemmän. Periaatteessa tietysti voisi, mutta vinoraitaneliö kootaan neliöistä, joista ompeleen jälkeen viistetään nurkka pois. Jos puran palan tekijöihinsä, en voi käyttää samaa, kätevää kohdistustapaa. Olen laiska, joten en jaksa paneutua kohdistamaan paloja eri tavalla. Jätän palan siis käytettäväksi esimerkiksi työn taustakappaleessa. Kissa!  Kissa tilkkupeiton kaunistaa:  Kissa makasi sängyllä ja näytti aivan kuin olisi halunnut painollaan kaivautua tilkkupeiton (ja patjankin) sisään. Peitosta tulikin mieleeni vinkki/varoitus. Ei kannata käyttää silkkitilkkuja peittoon, jota aktiivisesti käytetään - silkki ei kestä. (Tietenkään! Minun ol

Ooh, aah, huokaus. Mikä ihana kangaskauppa Lahdessa onkaan! Tein tilkkuystäväni Soilen kanssa viikonloppuna toivioretken Lahden Wexler-kangaskauppaan. Olen vieläkin pyörällä päästäni. Ah, mitä keväisiä ihanuuksia, valtava määrä. Ja kylpevät valossa: Yleisnäkymä tarjoomasta: En ole tottunut tällaiseen. Missään helsinkiläisessä liikkeessä ei ole vastaavaa valikoimaa. Ylähyllyllä vaaleita, alempana kirkkaita ihanuuksia. Jopa paitakankaista löytyi houkuttelevuuksia. Sain puhua itselleni oikein ankarasti, etten olisi ostanut paitakangasta itselleni (en ole ommellut yhtään kangaspaitaa tällä vuosituhannella, trikoopaitoja sentään muutaman). Vaikka sain paitakankaat ohitettua, päässäni niksahti melko vakavasti. Ostin 17 erilaista kangasta. Huh, onneksi eilen oli tilipäivä. Kevättä mielessä: Ihanat kukat, mielenkiintoinen kuvio ja rauhoittava melkein yksivärinen pala. Onnistuin valitsemaan sellaisenkin. Lisää turkoosin sävyä, mutta erilaisia kuvioita. Linn

Tilkkutöitä aloitellessani minulle oli ehdottomasti vaikeinta värien käyttö. Minulla ei ollut mittavaa kangasvarastoa niin kuin nyt enkä oikein pitänyt ajatuksesta, että olisin varta vasten ostanut kankaat johonkin työhön. Eikä minulla siihen olisi välttämättä ollut varaakaan. Mainitsin viime postauksessani Spectacular Scraps –kirjan, josta opin kivan menetelmän ommella kolmio-neliöitä. Samasta kirjasta sain myös kaikkein hyödyllisimmän värioppini. Kirjan mallit perustuvat kolmio-neliöihin. Reseptiin kuuluu, että valitaan kaksi väriä, ommellaan koko joukko kaksivärisiä kolmio-neliöitä ja näistä tietynlaisia blokkeja, jotka sitten yhdistellään tilkkupinnaksi. Valmiissa tilkkupinnassa on sitten mielenkiintoisia kuvioita. Ensimmäinen värioppini oli siis, että valitsen kaksi väriä. Mitkä tahansa kaksi väriä, mutta vain kaksi. Esimerkkinä käyttämääni "Uhrauksia"-seinävaatteeseen valitsin punaisen ja vihreän. Taisin valita värit katselmoituani kangasvarastoni – eh

Mainitsin viime postauksessani kangasvarastossani vallitsevasta neutraalien kankaiden puutteesta ja arvelin lähteväni kohta kangaskaupoille. Sittemmin olen käynyt läpi varastojani. Neutraaleja, yksivärisiä ja erityisesti tummia kankaita minulla ei tosiaankaan juuri ole, mutta yleensä ottaen omistan valtavan määrän kangasta, joten päätin toistaiseksi tulla toimeen sillä, mitä minulla on. Päätin lähteä kehittämään blokkikokeiluani numero 1 ja ajattelin tehdä työhön punaiset keskineliöt: Leikkasinkin jo muutamia neliöitä, mutta nyt täytyy ehkä sittenkin ruveta tekemään toista työtä (keksimistäni helpoista tilkkublokeista ). Niin, ja kun olin päättänyt tulla toimeen niillä kankaillani, joita minulla jo on, menin käymään Itiksen Eurokankaassa ja poimin käsityöpuuvillalaarista mukaani tumman, neutraalin värisen kangaspalan. (Kyllä maksoin sen myös.) Hohhoijaa minun päätöksiäni. Merkillinen viivaimeni  Vanha viivaimeni kului pyöreäreunaiseksi ja lähti halkeamaan, ja hankin sil