Tilkunviilaaja

Kesämuistoja-pussukka osoittautui niin suosituksi, että useampi kuin yksi ihminen olisi sen halunnut. Vastaan huutoon ja teen pussukasta toisintoja, jotka tietysti nekin ovat uniikkeja. Siniseen vetoketjuun olen kehittänyt tällaisia tilkkupintoja: Nämä tilkkupinnat taas vaatisivat vaaleanpunaisen tai kenties vaalean keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei ole sopivan pituista: Tilkkupinnat jäävätkin nyt toistaiseksi odottamaan, että paikallistan ( = menen kauppaan ja ostan ) tähän tuloillaan olevaan pussukkaan sopivan vetoketjun. Markkinakatsaus Kommentoijat ovat kyselleet, myynkö näitä tekemiäni juttuja vai annanko kaikki eteenpäin. Lähipiirini saa toki osansa näistä, mutta olen harjoittanut myös vaihdantaa. Erityisen aktiivisesti tällä viikolla! Yhteensä yhdeksän juttua on upouusilla omistajillaan, ja tilauskirjanikin on täynnä. Todella hieno tilanne siis. Mutta nyt kun minun pitäisi surrutella koneella tilkkujuttua toisensa perään ja vastata näin kysyntään, mitä teen? Omp

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.) Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman. Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla. Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita. Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymy

Kävin Äidin luona toisessa kaupungissa. Hänelläkin on aika monta tekemääni tilkkutyötä (kaikilla läheisilläni on, hah hah). Omenankukkalaukku oli hänellä kädessä, kun Äiti, Tytär ja minä kävimme syömässä. Viime vuonna Äiti sai äitienpäivälahjaksi tilkkukukkatyynyn, jolla ei ole luovaa nimeä. Tai sitten sen nimi on Tilkkukukkatyyny äidille. Tyyny sopii hänen sohvalleen muiden hillityn väristen tyynyjen viereen: Äidillä on toisella sohvalla neljä toisenlaista tyynyä. Kahteen hän on tehnyt päällisen petit-point-tekniikalla, kauan kauan sitten (ehkä 1950-luvulla?). Kaksi sohvatyynyä on puolestaan minun tekemääni tilkkutyötä harrastukseni alkuajoilta 1990-luvun lopulta tai ehkä 2000-luvun ihan alusta. Tämä on pahvimallineiden avulla tehdyistä salmiakkiruuduista: Kiinnitin palat toisiinsa käsin ommellen. (Päällisessä ei ole tikkauksia, joten en voi sanoa, että se olisi käsin ommeltu ja käsin tikattu.) Toisessa on neljä paper-piecing-tekniikalla toteutettua taloa: Mei

Vanhassa talossa –blogin Tarjah valitsi viisi mieluista blogia, joista yksi olin minä, ja sain pystin. Kiitos, tämä on melkoinen kunnia! Pystiin liittyi haaste: nyt pitäisi keksiä kymmenen uutta asiaa minusta. Huh huh! Pari helppoa. 1. Synnyin Raumalla eli olen ikuisesti raumalainen (vaikka olen asunut muualla pidempään kuin siellä asuin). 2. Kuuntelen paljon radiota: Radio Muoria Suomea aina paitsi sunnuntai-iltaisin kuudesta eteenpäin kuuntelen America’s Top 40 with Ryan Seacrest –ohjelmaa. Meillä on radio melkein joka huoneessa ja lisäksi meillä on piharadio. Saunassakin voi meillä kuunnella radiota. 3. Ehkä juuri kohdan 2 takia: minulla/meillä on matkaradiokokoelma, johon kuuluu esimerkikisi kolme ASA-matkaradiota (päällinen aitoa Friitalan nahkaa!) ja yksi Party Boy –radio. Mistähän tämä seuraava tuli mieleeni? 4. Olen kaksi kertaa voittanut arpajaisten pääpalkinnon. Pienenä voitin raittiuskilpakirjoitusten arpajaisista (ainakin luulisin, että ne olivat arpajaise

Tekeillä-pino (röykkiö) hupeni taas hieman, sillä sain ruskehtavan, käsin tikkaamani tilkkulaukun valmiiksi. Tässä se on: Syksyn sävel –vetoketjulaukku! Mitat: noin 38cm leveä, noin 30cm korkea, pohjan leveys 10cm. Sangat ovat 66cm pitkiksi leikatuista kaitaleista ommellut, eli laukkua voi kantaa olkapäällä, mutta sitä pystyy myös kantamaan kädessä (ainakin itse pystyn, enkä ole kovin pitkä ihminen) ilman, että sen pohja osuu maahan. Syksyn sävel –vetoketjulaukku sivulta. Tässä näkyy myös vetoketjun toiseen päähän ompelemani läpyskä. Toiselta puolelta laukku näyttää tältä: Vaikka tikkasin laukkuun ohuen vanun JA ompelin vuorikankaan taakse collegejerseykappaleet, laukku on vähän vetelä. Se saisi olla jäpäkämpi! Mutta ihan ok onnistunut tämä silti on. Vuorikankaaksi valitsin uudehkon pallokankaan, joka sointui kummallisen hyvin laukun söperrysmäisiin kukkakangastilkkuihin. Tällä kertaa ompelin vetoketjun liparekappaleisiin niin päin, että ketju avataan laukun puolelta, e

Ompelupisteeni on heinäkuisen suursiivouksen jäljiltä toki paljon moitteettomammassa järjestyksessä, mutta se ei enää ole täydellisen siisti! Ompelen tässä ylä- ja alakaitaletta pinkki-vihreään vauvanpeitteeseen. Peite on nyt sen kokoinen, että minun pitää seuraavaksi etsiä siihen sopiva taustakangas, harsia se tikkausvanun ja taustakankaan kanssa kiinni ja sitten tikata! Voi ei! Tikkauskuvioista päättäminen on niiiiiin vaikeaa minulle. Varastot sen kuin kasvavat Löysin Futura Finlandin konkurssimyynnistä (kävin heidän myynnissään kerran jo kesäkuussa ja ostin itseni tärviölle ) järkevämpien hankintojen (vetoketjut ja tikkauslangat) lisäksi pari täysin tarpeetonta kangasta: Tarpeettomia nämä ovat siksi, että kaapeissa on kankaita vaikka muille jakaa – mutta ei juuri näitä kankaita. Tapojeni vastaisesti ostin kumpaakin kuosia 2 metriä. Tavoilleni tyypillisemmin ostin myös valmiiksi leikattuja houkutuspaloja: Siis ihanat kankaat! Kuva ei tee näille oikeutta! Tekisin

Tuumasta toimeen: pino esille ja suikaleita leikkaamaan. (Koehameen kappaleet saivat jäädä silleen koko eilisillaksi.) Leikkasin sekä suoria että hiukan kapenevia/leveneviä kaitaleita. Tikkasin kiiltävän joustotrikoon taakse kaitaleen jäännöskangasta koehameesta. Tikkasin kankaan kiinni vain reunoista. Ompelin kaitaleet vierekkäin – lähdin kummastakin kiiltävästä kaitaleesta ja ompelin kaitaleita niiden ympärille, ja sitten yhdistin palat. Sain melko leveän kaitaleista koostuvan tilkkupinnan. Päätin kuitenkin leikata kaitalepinnasta vielä kaitaleita poikittain ja yhdistää ne tummimman tilkkukankaan kanssa pinnaksi, josta lopulta pystyn leikkaamaan pussukan. Seuraavana edessä: - välikerrosten löytäminen ja kokoaminen - tilkkupinnan tikkaaminen (olen suunnitellut tuttua ja turvallista in-the-ditch-tikkausta) - vuorikankaan valinta ja ompeleminen - vetoketjun reunakaitaleen valinta ja leikkaaminen (ehkä hillitty valinta eli sama tumma pussukkakangas, mutta kokeilen myös

En lähtenyt virittelemään ensimmäistä kaistalehameversiota paremmin sopivaksi, vaan otin uudelleen esiin Sew Serendipity –kirjani kaavoineen. Kirjan jakkuhan vaikutti koeversiossa ensin lupaavalta, mutta ei lopulta (minun eikä Tyttären mielestä) pukenut minua ollenkaan, vaan päinvastoin. Päätin kokeilla, olisiko kirjan hame pukevampi. Jotta säilyttäisin kirjaan sisältyneet kaavat priimoina, kopioin ne silkkipaperille. Tässähän vierähti tovi jos toinenkin, mutta pääsin sentään jo eilen illalla leikkaamaan koehameen kappaleet. Paitsi yhden, johon kauhea kokeiluihin käyttämäni kangas ei enää riittänyt. Harmi vai jipii? Nyt täytyy etsiä uusi joutava kokeilukangas. Toisaalta olen pääsemässä tästä kauhistuksesta säällisesti eroon. Kangas kuuluu kategoriaan "epätoivoiset" - kukaan syyrinkiläisistä tilkkuilijaystävistänikään ei huolinut tätä kokeilukangastani edes ilmaiseksi. Eikö ole merkillistä, että trendikkäästä kankaasta tulee muutamassa vuodessa vanhanaikainen hirvitys?

Kokosin tikkaamani tilkkupinnat ja taskuttamani vuorikankaan tilkkulaukkuaihioksi. Päätin tehdä laukkuun myös vetoketjulipareen, samanlaisen kuin tein Pink Panther –tilkkulaukkuun. (Minusta se onnistui tosi hyvin.) Löysin punaisen vetoketjun, joka sointuisi laukun sankoihin. Lipare tulisi laukun vaaleasta kankaasta ja huolittelukaitale olisi sinisävyistä salmiakkiruutuista kangasta: Vetoketju oli helppo ommella kiinni lipareeseen, kun sitä ei vielä ollut kiinnitetty laukkuun. Siistin lipareen toiset reunat ompelemalla ne pussiin. Reunat oli helppo saada osumaan tasan, kun muistin aloittaa toisen lipareen ompelemisen tasan osuvasta reunasta enkä siitä toisesta. Lipare oli muistaakseni noin 30cm pitkä ja 10cm leveä ennen kuin taitoin sen kaksinkerroin. Tikkasin lipareen alle myös ohutta vanua ennen taittamista. Ta-daa! Valmis Sateenkaariharppi-tilkkulaukku: Tällainen se on takaa: Kun Sateenkaariharppi-tilkkulaukun avaa, se näyttää suunnilleen tällaiselta: Päädyin