Tilkunviilaaja

Tuulen viemää -tilkkupeittoon sain idean vuonna 2013, Coriander Quilts - blogista, josta löysin myös tuumamittaisen blokkiohjeen (en löytänyt ohjetta sieltä enää). Käyttelin tuolloin yksinomaan senttimittoja – tuumalukujen mentaalihahmottaminen ylitti kykyni roimasti – ja muunsin mitat jollain tarkkuudella senteiksi. Jouduin kyllä tekemään jokusia koeblokkeja ennen kuin mittasuhteet miellyttivät silmääni. Valmis tilkkupeitto näyttää tällaiselta: Peitto ryöppyää jälleen alas kulahtaneita betoniportaitamme, jotka on nyt purettu. Vaikka käytin rappuja käsityöteosteni kuvauksissa taustana lukemattomat kerrat, en kaipaa niitä yhtään! Ryhtyessäni ompelemaan blokkeja suunnitelmani oli tehdä pinnasta sinisävyinen: leikkaisin värilliset osuudet keskisinisistä kankaista. Ja hei! Kun suunnittelee mainiosti, että käyttää sinisiä kankaita, niin voi valmistaa tällaisenkin tilkkublokin: Tuohon aikaan en vielä jaksanut tehdä yhdenlaisia blokkeja niin monta, että niistä olisi syntynyt tilkkupeitto,

Ompelupisteen järjestettyäni katsoin tilkkutyöbingolappua etsiäkseni sieltä seuraavaa rastitettavaa. Sinapinkeltainen ei huvittanut, joten päätin etsiä Make Modern -lehdestä jonkin toteutettavan tilkkutyöprojektin. Lehdestä numero 25 löytyi Hide and Seek -tilkkupeiton kuva ja ohje. En kyllä halunnut tehdä aivan samanlaista kuin malli on, mutta ajattelin palata Economy-blokin pariin. Tein vastaavia paloja vuonna 2017 ja ompelin niistä Pöydät täyteen -tilkkupeiton. Lehden mallissa tehdään ensin yksi Economy Block ja täydennetään sitä vielä toisellakin kierroksella. Keskineliö on 2,5 tuuman neliö ja ensimmäinen kierros on aina yksivärinen. Minulla oli varastossa tummanpuhuvaa harmaata, jota kokeilin käyttää. Kuvaa ottaessa mietin vielä, minkä ihmeen kokoisiksi joutuisin palani tasoittamaan! Tuumamitoista ei tahtonut löytyä tasalukua! Onneksi palat olivat niin pieniä, että senttimittainen neliöviivaimeni riitti. Sieltä löytyi järjellisesti käytettävä mitta 8,5 cm. Koebloki

Hyvä Tuomas joulun tuopi! Tämä joulukalenterin luukku tuopi viisi vinkkiä tasoittamiseen. 1. Pienet blokit kannattaa ehdottomasti tasoittaa. Mitä pienempi blokki, sitä merkitsevämpi on pienikin heitto blokkien koossa – ja blokkeja on vastaavasti vaikeampi ommella siistiksi pinnaksi keskenään. 2. Tasoita myös valmiit, isommat tilkkublokkisi. Ompelemistasi blokeista syntyy pinta paaaaljon helpommin, kun jokainen on saman kokoinen. Blokki voi myös olla helpompi ommella, kun palojen sovittelussa ei tarvitse olla auringontarkka. Esimerkiksi niin kutsuttu geometrinen tilkkublokki on kiva lopuksi tasoittaa täydelliseksi neliöksi. Olen jättänyt tasoittamisen toisinaan väliin. Esimerkiksi Scrap Crazy -mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa täydellisesti eikä blokkia tarvinnut lopuksi tasoittaa. 3. Ellet tasoita muita blokkeja, niin tasoita ainakin kolmio-neliöt. Jokaiseen jää aina kolmiomaiset korvat saumoihin, ja ne tietenkin viistetään pois, mutta lisäviitse

Aloittelen tässä Tilkunviilaajan joulukalenteria, ja ensimmäiseen luukkuun sopivat tietenkin aloittelemiseen liittyvät vinkit. Annan niitä peräti viisi! 1. Aivan ensiksi vinkki numero yksi: Aloita ihmeessä tilkkutyöharrastus, ellet ole jo aloittanut!  Päätöksen jälkeen sinun kannattaa tutustua kirjoittamiini vinkkeihin. 2.   Tässä kirjoituksessani vastaan lukijan kysymyksiin, millaisilla aloittelijan välineillä tilkkutyötä kannattaa tehdä. 3. Kun olet hiukkasen tutustunut tärkeisiin välineisiin, kannattaa tutustua pyöröleikkuriin syvällisemmin, vaikkapa lukemalla pyöröleikkurista kirjoittamani blogiteksti. 4. Sen jälkeen kannattaa vielä ottaa oppia minun tyhmyyksistäni. Älä sinä tee niin kuin minä silloin aloitellessani! 5. Lisäksi sinun kannattaa lukea Tilkkuyhdistyksen vinkit aloittelevalle tilkkuilijalle.

Pitkän puurtamisen jälkeen on tähtitaivaani valmis. Levitin tilkkupinnan sängylle ja näppäsin muutaman kuvan. Pihalla ei voi ottaa tilkkutyökuvia, sillä siellä on sekä märkää että multaista, kiitos kuistiremontin. Palaan iltavalon kellastaman kuvan kera aikaan ennen tilkkupinnan valmistumista. Puuhasin lattialla, siirrellen paloja ja sovitellen niitä yhteen, mutta työstä ei tullut oikein mitään. Tartuin sitten sommittelutyökaluuni eli PowerPointtiin. Ohjelma on tärkeä tilkkutyövälineeni! Piirsin tavoitteeni kokoisen suorakaiteen mittakaavaan, mittasin kaikki käsillä olevat tähtipalat ja piirsin myös niitä vastaavat suorakaiteet. Sovittelin paloja PowerPointissa keskenään ja sain selville, mitä niistä piti pidentää tai leventää. Aikani siinä askartelin – välillä mittailin ja piirtelin, välillä ompelin, ja niin sain paloistani kootuksi melkein täsmälleen suunnittelemani kokoisen tilkkupinnan. Huh huh! Onneksi tuo osuus on nyt ohi! Tilkkutähtien ompeleminen oli

Ellei tällaista tilkkuilijan apuvälinettä olisi olemassa, se pitäisi keksiä. Vaakatasossa toimiva lasersuorakulma! Mies löysi tämän Lidlin erikoistavaralaareista jokunen vuosi sitten, mutta sen koommin tuotetta ei ole ollut tarjolla. Käytän laitetta joka kerta kun tasoitan tikatut tilkkupeittoprojektini. Levitän peiton lattialle, painan laitteen nappia ja piirrän laserviivaa pitkin merkkejä, joita pitkin sitten leikkaan. Tasoitan yksi sivu kerrallaan. Käytän apuna myös mittanauhaa, mutta ensimmäisen sivun määrittelen aina laserviivalla. Olin ostanut pitkähkön pätkän kangasta taustakappaleeksi sopivaan projektiin. Tähän sirpalemaiseen Scrap Crazy -tilkkupintaan  tuo kangas sopi, mutta ei riittänyt yksinään, joten täydensin sitä kääntöpuolella käyttämilläni yksivärisillä paloilla. Reunakantin valitseminen on välillä työlästä. Toisinaan löydän heti sopivan kankaan, jota on tarpeeksi, mutta tällä kertaa pääsin kokoamaan kantin useasta eri kuosista. Kuvassa toiseksi alimpan

Olen ihmetyksestä ymmyrkäisenä ja olo tuntuu pöllähtäneeltä. Noin vuoden odotuksen jälkeen olen saanut kotiini ihmeraudan eli Olison valmistaman höyrysilitysraudan, joka lasketaan kädestä silitysasentoon ja joka sitten kohottaa itsensä etäämmälle alustastaan. Automaattisesti. Olin ihaillut rautaa Missouri Quilt Companyn Jennyn videoilla ja kävin sellaista tiedustelemassa Gigantissakin ehkä kolme vuotta sitten. He olivat hoo-moilasina eivätkä käsittäneet, mistä edes puhuin. Luulivat ehkä kaheliksi. Mutta nyt näitä ihmerautoja saa Töölön Tilkkupajasta, tuosta luottoliikkeestäni. Tilaa vaikka heti osoitteesta  tilkkupaja@gmail.com Kissa ei juuri piittaa, vaikka olen laskenut jotain hänen silityslaudalleen. Ihmerauta oli näin somasti pakattu laatikkoonsa. Luin lyhyet ohjeet, täyttelin vesisäiliötä, käänsin namikat sopiviin suuntiin ja työnsin töpselin seinään. (Sitten vasta muistin, että raudan silityspinnan suojana oli vielä pahvilappu. Irrotin töpselin ja poistin pahvil

Käyttelin viikolla Quick Curve Ruler -työkaluani sinnikkäästi ja keskityin leikkaamaan ensin neliöitä ja sitten kaaripaloja pinkeistä, keltaisista, vihreistä ja vaaleista kankaista. Ompelin ahkerasti! Vihdoin minulla oli kuusi valmista blokkia. Olin onnistunut korjaamaan blokkien väritystäkin niin, että taustan vaaleat neliöt todella olivat vaaleita, eivät kirjavia. (Näytin viikko sitten esimerkin kirjavataustaisesta blokista, jollaisen olin erehtynyt tekemään.) Siivoilin leikkuualueen, jotta sommittelulattia tuli esiin ja sommittelin. Olivathan blokit melko kivoja, mutta hyvänen aika! Miksi tilkkupinta oli jotenkin blaah? Otin avuksi Internetin ja tutkailin minua innoittaneita kukkapeittoja. Ahaa! Kukkablokkien välissä ei ollutkaan mittaamatonta, vaaleaa avaruutta, vaan ne olivat paljon lähempänä toisiaan. Ompelin siis muutaman kukkablokin, joissa ei ollut täyttä vaaleaa neliökehystä ja kokeilin, miltä tiheämpi pinta näyttäisi: Kukkapinta alkoi heti miellyttää minua

Jos juoponpolkublokeista ompelee kukkakuvion, onko syntynyt kukka juoppo? (Muistan hyvin, että äidillä oli välillä riesanaan juoppoja kukkia.) No, olivat mitä tahansa, niin olen ommellut tällaisia jättikokoisia blokkeja nyt jo kolme. Tässä ensimmäinen kokeiluni: Huomasin tietenkin vässä vaiheessa, että kukan ”vaaleasta” taustasta tulikin liian kirjava. En malttanut valita pelkkiä vaaleita neliöitä, ja näin kävi. Ompelen juoponpolkublokkejani Quick Curve Ruler -työkalun avulla. Työkalun mukana tuli lyhykäinen ohje, jonka lukaisin ja ymmärsin. Arvelin kuitenkin ymmärtäneeni vähän väärin, ja tein ensimmäiset blokit vähän eri tavalla kuin ohje neuvoi. Blokin kaareva sauma ei siis tullut aivan oikeaan kohtaan. Jos katsoo tarkasti ensimmäistä kukkaani, voi huomata, ettei keskustasta tullut täydellisen pyöreä. Minua ei tällainen paljon haittaa. Menköön! Seuraavassa kukassa on kuitenkin tasaisemmin pyöreä keskusta. Sen taustakin on vähemmän levoton. Leikkasin kaksi ta

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään: Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa. Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö. Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”. Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense. Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei