ihmerauta tuli taloon.
Olen ihmetyksestä ymmyrkäisenä ja olo tuntuu pöllähtäneeltä. Noin vuoden odotuksen jälkeen olen saanut kotiini ihmeraudan eli Olison valmistaman höyrysilitysraudan, joka lasketaan kädestä silitysasentoon ja joka sitten kohottaa itsensä etäämmälle alustastaan. Automaattisesti.
Olin ihaillut rautaa Missouri Quilt Companyn Jennyn videoilla ja kävin sellaista tiedustelemassa Gigantissakin ehkä kolme vuotta sitten. He olivat hoo-moilasina eivätkä käsittäneet, mistä edes puhuin. Luulivat ehkä kaheliksi.
Mutta nyt näitä ihmerautoja saa Töölön Tilkkupajasta, tuosta luottoliikkeestäni. Tilaa vaikka heti osoitteesta tilkkupaja@gmail.com
Kissa ei juuri piittaa, vaikka olen laskenut jotain hänen silityslaudalleen.
Ihmerauta oli näin somasti pakattu laatikkoonsa.
Luin lyhyet ohjeet, täyttelin vesisäiliötä, käänsin namikat sopiviin suuntiin ja työnsin töpselin seinään. (Sitten vasta muistin, että raudan silityspinnan suojana oli vielä pahvilappu. Irrotin töpselin ja poistin pahvilapun ja työnsin töpselin takaisin seinään.)
Tässä hän lämpiää:
Onneksi minulla oli pieni silitystehtävä uudelle ihmeraudalleni! Silitin pari jäännöspaloista ja tummansinisistä batiikeista rakentamaani tähtikuviota ja -aihiota. Kylläpä tuntui hauskalta laskea välillä rauta kädestä noin vain, tuohon sivuun. Se piti pienen äänen ja nosti itsensä irti laudasta.
Kun kappaleet olivat sileät, eli aika pian, koska käytin höyryä, irrotin töpselin seinästä ja jätin raudan jäähtymään.
Kiitän raudassa kaikkea, mutta yksi pohde minulla nyt on. Kun silitän jättikokoisia pintoja, rauta vie tilaa laudalta. Olen tähän asti käyttänyt laudan metallista rautatelinettä, mutta tälle raudalle se ei sovikaan. Aika harvoin tuo haaste tulee sentään esiin. Ja ehkä keksin jonkin rautatelineen tuollaisia tapauksia varten. Vaikka keittiöjakkaran?
Täytyy ihmetellä vielä sitä, ettei Mies rynnännyt heti tutustumaan uuteen silitysrautaani, vaikka hehkutin hänelle, miten erikoinen ominaisuus siinä on. Sain suorittaa testisilitykset ihan omassa rauhassani (tai no, Kissa kyllä katsoi hetken minun suuntaani).
Seuraavaksi menen siivoamaan silitysrautakaapin – tai siis sen kaapin, jossa olen säilyttänyt nykyistä silitysrautaani. Tuo vanha, melko hyvin palvellut rauta on joutunut lepäilemään sekaisessa kaapissa vetoketjupussien päällä milloin millaisessakin asennossa. Olen päättänyt, että ihmerauta saa arvoisensa paikan eli sille korvamerkityn tilan samaisesta kaapista. Siksi joudun siivoushommiin.
Ostin myös monta kuukautta sitten uuden silityslaudan päällikankaan. Ehkä näette kuvista, että nykyinen on jo työn tahraama..? Sovin itseni kanssa, että asentaisin uuden kankaan lautaan sitten, kun ihmerauta astuu remmiin. Eli tänään!
Olin ihaillut rautaa Missouri Quilt Companyn Jennyn videoilla ja kävin sellaista tiedustelemassa Gigantissakin ehkä kolme vuotta sitten. He olivat hoo-moilasina eivätkä käsittäneet, mistä edes puhuin. Luulivat ehkä kaheliksi.
Mutta nyt näitä ihmerautoja saa Töölön Tilkkupajasta, tuosta luottoliikkeestäni. Tilaa vaikka heti osoitteesta tilkkupaja@gmail.com
Kissa ei juuri piittaa, vaikka olen laskenut jotain hänen silityslaudalleen.
Ihmerauta oli näin somasti pakattu laatikkoonsa.
Luin lyhyet ohjeet, täyttelin vesisäiliötä, käänsin namikat sopiviin suuntiin ja työnsin töpselin seinään. (Sitten vasta muistin, että raudan silityspinnan suojana oli vielä pahvilappu. Irrotin töpselin ja poistin pahvilapun ja työnsin töpselin takaisin seinään.)
Tässä hän lämpiää:
Onneksi minulla oli pieni silitystehtävä uudelle ihmeraudalleni! Silitin pari jäännöspaloista ja tummansinisistä batiikeista rakentamaani tähtikuviota ja -aihiota. Kylläpä tuntui hauskalta laskea välillä rauta kädestä noin vain, tuohon sivuun. Se piti pienen äänen ja nosti itsensä irti laudasta.
Kun kappaleet olivat sileät, eli aika pian, koska käytin höyryä, irrotin töpselin seinästä ja jätin raudan jäähtymään.
Kiitän raudassa kaikkea, mutta yksi pohde minulla nyt on. Kun silitän jättikokoisia pintoja, rauta vie tilaa laudalta. Olen tähän asti käyttänyt laudan metallista rautatelinettä, mutta tälle raudalle se ei sovikaan. Aika harvoin tuo haaste tulee sentään esiin. Ja ehkä keksin jonkin rautatelineen tuollaisia tapauksia varten. Vaikka keittiöjakkaran?
Täytyy ihmetellä vielä sitä, ettei Mies rynnännyt heti tutustumaan uuteen silitysrautaani, vaikka hehkutin hänelle, miten erikoinen ominaisuus siinä on. Sain suorittaa testisilitykset ihan omassa rauhassani (tai no, Kissa kyllä katsoi hetken minun suuntaani).
Seuraavaksi menen siivoamaan silitysrautakaapin – tai siis sen kaapin, jossa olen säilyttänyt nykyistä silitysrautaani. Tuo vanha, melko hyvin palvellut rauta on joutunut lepäilemään sekaisessa kaapissa vetoketjupussien päällä milloin millaisessakin asennossa. Olen päättänyt, että ihmerauta saa arvoisensa paikan eli sille korvamerkityn tilan samaisesta kaapista. Siksi joudun siivoushommiin.
Ostin myös monta kuukautta sitten uuden silityslaudan päällikankaan. Ehkä näette kuvista, että nykyinen on jo työn tahraama..? Sovin itseni kanssa, että asentaisin uuden kankaan lautaan sitten, kun ihmerauta astuu remmiin. Eli tänään!
Kommentit