Tilkunviilaaja

Näen oikeasti punaista, kun katson palapelipeittoani. Sehän on punainen. Joltain reunalta se näyttää olevan tällainen vaaleanpunasävyinen: Toisessa reunassa punainen on tummempaa ja kirkkaampaa: Tähän reunaan olenkin jo applikoinut monta palapelinirkkoa. Harmi, etteivät palat erotu toisistaan tuon selvemmin. Olisi pitänyt huolehtia kankaiden kontrastista paremmin, mutta sommittelin pinnan niin, että värit liukuisivat vaaleasta tummempaan – en niin, että palat olisivat vuorotellen vaaleita ja tummia. Ja voi aih, kyllä ovat silittämättömän näköisiä palaset tässä sommitelmassa: Auts. Näyttävät silittämättömiltä koska ovat silittämättömiä. Nyt huomaan myös, että minun olisi pitänyt leikata punakukalliset pienemmät palat toiseen suuntaan. Kuviot kulkevat niissä eri tavalla kuin isommassa palassa. Jaa-a, leikkaisinko uudet palat? Aprikoin yhä, miten ommella ”blokit” niin, että saan parhaan mahdollisen sommitelman. (Tähän kuvioon on varmasti joku nokkela kikka, jota en v

Olen päässyt mielenkiintoisten tilkkublokkien ompelemisessa taas vähän pidemmälle. Te kommentoijat, kiitos teille kommenteista! Niitä on aina kiva lukea! Ymmärsin, että aika monen mielestä olen valinnut esimerkiksi tähän tilkkupintaan aika vinhan värisiä ja kuvioisia kankaita. Tai valinnut ja valinnut. Kävin pinoja läpi ja nostin käytettäväksi aina tummat, ehkä sinisävyiset tai muuten minua miellyttäneet ja toisaalta vaaleat, kenties sinisävyiset. Tilkkupinnasta onkin näköjään tulossa sinisävyinen, tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä. Voihan olla, että seuraavalla noukkimiskierroksella otankin esiin vaikka vaaleanpunasävyisiä kankaita. Puhuttiinkohan kommenteissa, että "yhdistelen rohkeasti"? (Lue: ei katso YHTÄÄN, sopivatko kankaat toisiinsa.) Tosiaan, aika vinhat värit ja kuviot rohkeasti tässä: Vasemman alakulman blokissa on Miehen entistä paitakangasta. Hän oli siirtänyt paidan hylättyjen pinoon, josta otin sen omaan käyttööni. Leikkasin siitä muistaaksen

Olen useamman vuoden halunnut ommella tietyn tilkkupeiton. Tilkkupinnassa näyttää olevan neliöitä, joiden kulmat menevät päällekkäin. Tiedän, mistä voisin ostaa tilkkupeiton kaavan, mutta ompelen mieluiten ilman kaavoja ja ilman tarkkaa suunnitelmaakin, joten olen pähkäillyt mallia itsekseni. Pari päivää sitten tajusin, miten malli kannattaa leikata ja ommella. Olen siitä asti miettinyt tarvittavien tilkkujen kokoja ja ompelin mallipalankin (jo toisen – edellinen tosin perustui vääränlaiseen ompelusuunnitelmaan). Ehkä pystyn ompelemaan haluamani mallin! Varastoistani löytyi sopivaa ”taustakangasta” neliöille ja kulmien tummaa kangasta myös. Ihme juttu! Ei tarvinnutkaan lähteä kangaskauppaan. Suunnittelin, että tilkkupinnasta tulisi puna-pinkki, mutta taidan terästää värivalikoimaa parilla vihreällä palalla. Ei sovi minulle, että olisi pelkkää yhtä väriä. Kuinkahan mones keskeneräinen tilkkupeittopinta tämä onkaan? Palapelipeitto on ollut samassa jamassa kuukausia eikä mo

Yhdestä tilkkutyönäyttelyssä esillä olevasta tilkkupussukastani oltiin ostomielessä kiinnostuneita, joten innostuin tekemään samasta katseenvangitsijakankaasta toisen version. Tai siis aloitin toista versiota. Tällä kertaa leikkasin ja sommittelin palaset vapaammin kuin viimeaikaisissa tilkkupussukoissa. Valitsin tarkoituksella ompeluaiheiselle katseenvangitsijakankaalle eri kaverikankaat kuin aiemmin ompelemissani Kaavamaista- ja Seurapiirit-pussukoissa. Tikkasin spiraalikuvioin: Ja toiselle puolelle samoin: Vähän lähempää: Käytin vaihtuvaväristä, harmahtavan rusehtavaa ja kauniskiiltoista konetikkauslankaa. Spiraalin sisemmillä kierroksilla piston pituus oli lyhyempi kuin täällä ulompana. Minusta vähän pidempi tikkauspisto on kaunis. Olen tänään pessyt maailman ihaninta pyykkiä eli tilkkukankaita! Leikkasin myös muutaman neliön, joista ehkä piankin ompelen samoja kiinnostavia blokkeja kuin olen kuvannut esimerkiksi tässä postauksessani.

Varmaan teitä välillä kyllästyttää, kun kerron erikseen joka ainoan ompeluvaiheen projekteistani! No, voitte aina äänestää hiirellänne ja klikata muualle. Kerron siis seuraavasta vaiheesta miehekkään kantokonseptin (kantokonsepti-sanaa käytän, koska pussukan on vaikea kuulostaa miehekkäältä) ompelemisessa. Tikkasin tilkkupinnat suorin ompelein – vaaleanruskean kellertävällä ja toisaalta harmahtavan vaalealla langalla – ja tasoitin ne pussukan muotoisiksi: Tällä kertaa olin malttanut tehdä kappaleista kunnolla leveät, ja sain viistetyksi sivut ilman, että vetoketjun kangaspäät lyhenevät liikaa. Hyvin on mittaa vetoketjun kangaspäällä suhteessa pussukkakappaleen yläreunaan. Kuvassa näkyy ehkä vähän tikkauslankojen väriäkin. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää erittäin hyvältä. Jätän kappaleet toistaiseksi odottamaan ja teen seuraavan pussukan tilkkupinnan valmiiksi. Tekee taas mieli käsitellä jäännöspaloja: tällä kerta

Ihmeellistä, miten hitaasti sitä joskus pääsee työn syrjään kiinni! Tilkkupeittoaihioni ”jäännöspaloista” ja ”geometrinen” ovat olleet valmiiksi tikatut vaikka kuinka kauan, mutta edelleenkään en ole saanut kantatuksi kumpaakaan. Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttely lähestyy vääjäämättä, ja toinen peitoista tulee sinne esille. Siksi minun olisi saatava peittoon reunakantti. Peittoaihio on Imatran Tilkkupäivien jäljiltä vielä matkalaukussa, joka on alakerrassa. Saamattomuuttani jätin peiton sinne ja sen sijaan että olisin valinnut siihen kanttikankaan, valitsin kaiken. Otin jäännöspalalaatikosta esiin värikkäitä, melko isoja paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita joko täysvinoon tai täyssuoraan. Olen huomannut, että kumpikin kaitale toimii hyvin, ja samassa työssä voi käyttää sekä ettää. Jotta saan sateenkaaren rullaamaan kivasti koko reunan pituudelta, minun täytyy löytää vaaleanpunaisen ja kirkkaansinisen väliin sopiva yhdisteväri ja/tai –kuvio. Tässä vaih

Mitä ihmettä tämä kuva mahtaa esittää? Vastaus: Vihdoinkin muun kuin brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyöni tuloksia, eli näin valtavan pitkälle olen päässyt solmioista rakentuvassa tilkkupeitossa. Haha. Viisi blokkipohjaa on leikattuna ohuimmasta mahdollisesta vanusta ja niiden keskelle olen leikannut kolmesta eri solmiosta blokin keskipalat. Koska peitto tulee Lions-klubin varainhankintaan, leikkaan osaan keskipaloista leijonan. Tuollainenkin solmio sattui lahjoitusröykkiöstä löytymään.

Blogini viettää valitettavaa hiljaiseloa, koska ahkeroin ainoastaan suomalais-brittiläisen kangasvaihtotyön parissa, eikä sitä saa esitellä julkisesti. Hitsiläinen! Näyttäisin mielelläni, miltä tekemäni blokit näyttävät ja millainen pino minulla niitä on valmiina (no ei kovin kummoinenkaan pino ole). Kangasvaihtotyön lomassa en ehdi keskittyä vaativiin juttuihin, mutta lahjoitussolmioita pystyn käsittelemään. En ole laskenut, mutta valtava määrä niitä on! Tässä otantana vain muutama: Näiden joukossa muuten pilkistää punainen, joka on varmasti onnen omiaan hirsimökkiblokkien keskipalana! Olen purkanut kymmeniä solmiota alkutekijöihinsä ja huomannut, että niiden rakenteessa on mielenkiintoisia piirteitä. Miltei poikkeuksetta solmio on kolmesta kappaleesta yhdistetty. Leveä osa, kapea osa ja kaulan ympärille tuleva osa. Solmion sisällä on jäykiste, muistaakseni nimeltään vatiini. Kalliissa solmioissa se on yhdestä kappaleesta mutta useimmiten siinä on kaksi osaa, joita ei ole

Kävin viemässä jäännöspalaneliöiden ympärille rakentamani tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalveluun keskiviikkoiltana. Tikkaus- ja alalangan valinta kävi Soilen avulla käden käänteessä ja löysimme nopeasti uuden, hauskan tikkauskuvionkin (”Falling Leaves”). Ehdin seurata, kun Soile pingotti tilkkupinnan ja taustakappaleen koneeseen. Jätin hänet harjaamaan pinnasta langanpätkiä ja kissankarvoja (hänen kätensä ja tarraharja viuhtovat kiivaasti kuvan vasemmassa ylänurkassa). Heti seuraavana iltana oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja Soile toi kokoukseen tilkkupeittoni, jonka hän oli ehtinyt tikata valmiiksi! Silmiä piti hieraista – suoritus vaikutti aivan maagiselta. Kyllä kelpasi esitellä peittoa todella tuoreeltaan Show and Tell –osiossa. Suoraan Tilkkupajalta näimme myös Soilen oman solmiotilkkutyön ja Vapun ihanan tähtikuvioisen työn. Vapun työ taisi olla Perinnettärien mysteerityö. Itselläni ei ole maagisia kykyjä, joten värikäs tilkkupeitto

Nyt on monta rautaa tulessa (kuulostipa jännittävältä). Teen sitä ja tätä ja tuota työtä vuorovedolla. Esimerkiksi epämääräinen jäännöspalatilkkupino on nyt muovautunut tilkkupinnaksi. Tällaiseksi: Toinen tilkkupinta on vielä ompelematta. En ole päättänyt, tuleeko siihen vain pinkkejä paloja vai onko mukana enemmän kirkkaanpunaista tai oranssia. Tviit-tviit-pussukassa tykkäsin siitä, että toinen puoli oli vihertävä ja toinen selvästi sinertävä. Ehkä tykkäisin tässäkin, että puolet olisivat selvästi eri väriset. Näin kaoottiselta näyttää jäännöspalaneliöistä syntyvä tilkkupinta: Kuvassa on meneillään mustien tilkkujen tasoittaminen värineliöiden kanssa samalle tasalle. Seuraavaksi ompelen mustan kaitaleen kiinni tämän tilkkupötkön reunaan. Tietenkin minulla on edelleen tekeillä hauskoja, monimutkaiselta näyttäviä mutta mielestäni helppoja tilkkublokkeja, joiden ompelumenetelmän opin viime lauantaina Helsinkin tilkkukilta Syyringin ompelukurssilla. Ritva oli tuonut va

Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka. Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky. Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat Leveys ylhäältä noin 24cm  Korkeus noin 20cm  Pohjan leveys noin 10cm.   Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta. Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät. Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken kaiken lyhyemm

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas. Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta. Vanha kuje  Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on? Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella. Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka

Vuosi lähenee loppua ja näihin aikoihin tehdään yhteenvetoja kuluneesta vuodesta. Tilkkuvuoteni 2013 on ollut erinomainen, ja toteutin uudenvuodenlupaukseni: lupasin, että ”nauttisin tilkkuilusta täydestä sydämestäni”. Laiska töitään luettelee  Viime vuoden katsauksessani harmittelin, miten vähän olin saanut aikaiseksi verrattuna vuoteen 2011, jolloin olinkin ylettömän aikaansaava. Silti sain vuoden 2012 aikana valmiiksi yhteensä 33 ompelutyötä! Esimerkiksi 13 pussukkaa ja kuusi tilkkupeittoa (joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto). Tänä vuonna sain valmiiksi vain 19 ompelutyötä (ja 24 matkalaukun nimilappua, jotka lasken yhdeksi kokonaisuudeksi). 12 tilkkupussukkaa:  Pariisittaria-pussukka   Seurapiirit-pussukka   Kaavamainen-pussukka   Raanukas-pussukka   Varjoon - suojaan -pussukka   Kissanpäiviä-pussukka   Aaltoliikettä-pussukka tilkuista   Iltateellä-pussukka   Tilkkugeometriaa-pussukka   Kiemurantti-pussukka   Tilkkusirkus-pussukka   Auringons

Tilkkutyöt ovat edelleen saaneet erittäin vähän huomiotani, voi voi! Geometrisia tilkkublokkeja on sama määrä valmiina ja kesken kuin toista viikkoa sitten. Lohduttauduin asettelemalla niitä suunnitteluseinälle lattialle, että saisin vähän käsitystä siitä, millainen peitto mahdollisesti valmiina on. Tällä etenemisvauhdilla peitto on valmis joskus 2030-luvulla. Eikö ole muuten kivoja vihreitä ja liiloja kankaita? Olen katsellut näitä paloja nyt parina päivänä tuolloin, tällöin, ja tunnustan kyllä vähän ihmetteleväni, millä perusteella olen luokitellut yhden kankaista liilaksi. Siinä ON liilaa vähän, mutta enemmän turkoosia. Ja valkoista. Ei tämä minua haittaa, mutta esitän jälkiviisasta. Tilkku ja Tilkku kyseli minulta, mitä palapelipeitolleni kuuluu. Sille kuuluu hyvää! Olen kiinnitellyt palapelinirkkoja tilkkuruutuihin ompelemista odottamaan. Kärsivällisesti odottavat. En edes muista, milloin viimeksi edistin tätä työtä. Pitäisi varmaan, että nuppineuloja vapautuisi

Päätin tehdä geometrisia tilkkublokkeja tietyn määrän ja ommella niistä tilkkupeiton. Mikä mahtoi olla se tietty määrä? Joka tapauksessa minulla on nyt kaikki paitsi kahdeksan blokkia ommeltuna. Viimeisistä blokeista puuttuu 4cm leveä kaitale oikeasta ja 6,5cm leveä kaitale vasemmasta reunasta, siis kuvassa näkyvistä reunoista. Blokit ovat odottaneet minua ompelupöydällä: en ole päässyt ompelemaan viikkoon! Lähikuvaa: Joihinkin vihreä-violettiyhdistelmiin olen erittäin tyytyväinen, toisiin en aivan. Tästä peitosta ei tule sellainen, jonka jokainen blokki saisi huokailemaan ihastuksesta. Ehei! Tämä työ tuntuu olevan loppusuoralla (vaikka tietysti paljon vielä on tehtävää, ennen kuin peitto on oikeasti valmis). En kuitenkaan ole jäämässä tyhjän päälle, sillä minulla on jo idea seuraavaan tilkkupintaan! Olen tästä aivan innostuksissani, sillä sain taas (mielestäni) ihkaoman idean nähtyäni kaksi eri kuvaa Pinterestissä. Olen Tilkunviilaajana perustanut pari Pinterest-ilmoi

Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita! Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”: Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria. Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni. Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin. Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä,

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”. Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä. Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea. Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun. Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”. Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus. Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation. Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vink

Innostuin tekemään tilkkutyötä FinnQuiltin Tilkkutanssit-kilpailuun, kun kuulin toisen tilkkuilijan tekevän kilpailutyötä. (Olin ajatellut, etten ehdi mihinkään kilpailuihin enää mukaan.) Kilpailutyötä ei saa esitellä etukäteen, joten näytän vain työskentelytilaani. Työskentelytilani eli lattia. Musta tilkku vasemmassa yläreunassa on työprosessiin kiinteästi liittyvä, tärkeä mitta. Enempää en tohdi näyttää. Olin jo henkisesti luopunut ajatuksesta osallistua tilkkutyökilpailuihin, kun viime kerralla minulle kävi niin harmillisesti, että työni nimi luettiin ja kerrottiin tuomaristolle väärin. Kirjoitin harmituksestani tässä postauksessa. Satuin kuitenkin saamaan jonkunlaisen idean, joten kerta kiellon päälle. Olen keksinyt työlleni jo nimenkin, enkä usko sitä luettavan väärin. Ja vaikka luettaisiinkin, siinä ei ole sanaleikkiä hävitettäväksi.