Tilkunviilaaja

Spiraalein tikkaamani tilkkupinnat ovat jo melkein pussukkana – olen ommellut niiden väliin vetoketjun. Tähän vaiheeseen oli pakko lopettaa, sillä minulla ei ollut valmista kantolenkkiä. Mutta ei hätää: jäännöspalalaatikosta löytyi melkein heti sopiva kaitale, jonka olen jo silittänyt valmiiksi (mutta en ommellut). Tästä jatkan kohta. Toinen pussukka sai pintaansa kahdeksikon muotoisen tikkauksen. En ole tikannut tällaista kuviota ennen. Valitsin rullalla erittäin kirjavalta näyttäneen vaihtuvavärisen tikkauslangan. Sen sijaan toiselle puolelle muodostui taas D-kirjain. (D niin kuin Diana-vetoketjupussukassa. ) Mitä muutakaan olisin voinut tikata noin ilmiselvän deen ympärille? Tasoitinkin tikkaamani pinnat jo. Ei ole tämäkään pussukka kovin paljon vaiheessa enää. Silti nämä ovat kesken ja tämän päivän tehtäviin kuuluukin ehdottomasti ainakin toisen valmistaminen ja nimeäminen sekä jos pussukka valmistuu valoisaan aikaan, valmistujaiskuvien näppäileminen.

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa. Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja. Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle. Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän. Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 28 cm Korkeus noin 18 cm Pohjan leveys noin 9 cm. K

Pyöräytin taas ompelukoneella muutaman spiraalin tilkkupinnoille: Jatkoin kangasleikinnän tuloksena syntyneitä tilkkupintoja laiskasti – en tehnyt lisää tilkkupintaa, vaan leikkasin pitkistä kankaista palat, jotka täydensivät jo tekemäni pinnat pussukan kokoisiksi. Kiinnostaa nähdä, miten tällainen ote mahtaa toimia valmiissa pussukassa. Vetoketjukin on valikoitunut ja saanut päihinsä kangaspalat. Minulla on vastaavanlaiset palat vielä kahteen pussukkaan ja niihinkin valmiiksi käsitellyt vetoketjut, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Saa nähdä, pyöräytänkö ensin tämän pussukan valmiiksi vai tikkaanko kaikki pussukkapinnat samaan syssyyn. Pyöreitä applikaatioita on syntynyt kovasti lisää: Kuvassa neljä viimeisintä, jotka tässä odottavat vielä pykäpistoja reunoihinsa. Toistaiseksi olen tehnyt jokaisen ympyrän eri kankaasta, mutta uskokaa tai älkää, saatan joutua käyttämään muutamaa kangasta useampaan kertaan. Mitä?! Eikö minulla olekaan 225 erilaista kangasta kaapissa?!

Tässä vain lyhyt päivitys eli kolme upouutta tilkkuleikkipintaa ja kahdesta aiemmasta tilkkuleikistä koottu uusi pala. Pidän näistä kaikista! Lisäksi näitä on erittäin hauska rakennella. Todellista tilkkuleikkimistä! Minulla on ompelupöydän vieressä pieni paperikassi, johon olen viime aikoina kerännyt pienet jäännöspalat. (Minullahan on lukuisia jäännöstilkkulaatikoita, joissa on vähän isompia paloja.) Toteutin kuvan tilkkupinnat näistä pienimmistä paloista. Sitten on tietysti vielä ne pienenpienet palat, jotka EU-säädös ehkä pakottaa keräämään nekin ja viemään kierrätykseen. Tunnustan: heitän pienenpienet palat kyllä roskiin niin kauan kuin en ole varma puuvillakuidun kierrättämiseen pakottavasta EU-direktiivistä.

Ompelin pitkästä aikaa sitä mukaa tikattavat tilkkupinnat ja tein niistä pehmeän vetoketjupussukan. Saanko esitellä: pussukka nimeltä Katinkontit. Nimi saattaa kuulostaa väheksyvähköltä, mutta toisaalta en onnistunut loihtimaan sellaista tilkkupintaa, joka olisi tismalleen minun mieleiseni. Ilokseni olen päätellyt, että joku tästä sentään tykkää. Katinkontit-tilkkupussukan mitat ovat leveys ylhäältä noin 20 cm korkeus noin 17 cm pohjan leveys noin 7 cm vetoketju noin 15 cm pitkä kantolenksu ommeltu noin 43 cm pitkästä kaitaleesta. Katinkontit-pussukkakin on siis Street-mallistoa. Kuin ihmeen kaupalla pussukan pohjaosassa on pohjalle sopivia kankaita. Myönnän, että tilkkujen sommittelu periaatteessa onnistui minustakin aika kivasti, siis sivujen tilkkukuviointi suhteessa pohjaosaan. Tein tähän kauniinpunaisen vuorin. Laiskailin enkä ommellut sisätaskua, mutta muistin sentään kiinnittää tekijämerkin: Katinkontit-vetoketjupussukk

Pinnistelin kovasti ja sain kuin sainkin sitä mukaa tikkaamani tilkkupinnan valmiiksi. Ja toisen riittävän saman oloisen sille pariksi. Voi sentään, nämä ovat edelleen aika mjaah – eivät innosta eivätkä tunnu ylpeydenaiheelta. Mutta joka kerta ei voi tehdä nappisuoritusta. Keskityn seuraavaksi valmistamaan palat pussukaksi ja toivon, että ompelutekniikkani sentään toimii. Olisi ikävää, jos mjaah-tilkkupinnasta tulisi vähän sekundalaatuinen tilkkupussukka. Näitä paloja en miettinyt yhtään sen enempää kuin puna-musta-valkoisiakaan, mutta näistäpä tuli heittämällä paljon kivammat. Minulle taitaa sopia paremmin tekniikka, jossa yhdistelen pieniä paloja enkä yritä lisätä joukkoon pitkiä kaitaleita. Ja saan aikaiseksi fiksumman näköistä tilkkupintaa, kun en yhdistä kuin yhtä väriä. Tosin tällainen kokeilukaan ei vaikuta pöllömmältä: Vähän kummallinen yhdistelmä, mutta toisi mukavasti särmää. En ommellut paloja vielä toisiinsa, vaan harkitsen sentään hetken. Punainen pala

Olen työskennellyt taas pelkkien tilkkupeittojen parissa eikä pussukkatehtaasta ole aikoihin valmistunut mitään uutta. Pohdin eilen, mahdanko edes osata ommella pussukkaa enää. Kokeilin saman tien, syntyisikö sitä mukaa tikkaamalla minkäänlainen pussukkapinta. Sitä mukaa tikkaaminen tuli mieleeni, sillä Sisko kyseli, josko tehtaasta saisi pehmoisempaa pussukkamallia, ei pelkkää topakkaa. Tässä syntyy ensimmäistä pehmopussukkaa pitkään aikaan. Riipaisin alkupalaksi jäännöspalalaatikosta neljän tilkun yhdistelmän, tämä on muistaakseni jäänyt tähteeksi tilkkulaukun ompelemisessa. Pala on kuvan keskellä ja siinä on kissakangastilkku. Suoristin jäännöspalan reunan vaalealla kaitaleella ja ompelin seuraavaksi kaksi erilaista pötköä neliöistä, jotka jäivät yli lentävät hanhet –tilkkublokeista. Suosin punaista, mustaa ja valkoista, mutta piristän niitä vaaleanpunaisella ja limenvihreällä. Vetoketju on 20-senttinen tarjousketju – eri pituus siinäkin kuin viime aikoina valmistamis

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan, joka on aika tavalla eri värinen kuin lempivärini. Se on melkein musta, vaikka se näyttää kuvassa lähinnä harmaalta – sen siitä saa, kun kuvaa erinomaisessa auringonpaisteessa! (Lempivärini eli värikäs ei ole lähelläkään mustaa.) Tämän tilkkupussukan nimi on Väsky. Väsky-nimen tämä sai muotonsa takia. Kääntäessäni pussukkaa lopulliseen muotoon mieleeni tuli entisaikojen käsveska, sellainen jossa oli metallikehys ja joka avattiin ja suljettiin klipsauttamalla. Ehkä Täti Monikalla oli sellainen heiluva laukku käsivarrella lastenlaulussa? Väriltäänkin pussukka sopii hyvin Väsky-nimiseksi. Vielä on sireenejä ja ne ovat aivan parhaimmillaan! Kiitos heille kauneudesta ja tuoksusta! Street-malliston Väsky-vetoketjupussukka on melko pieni: Leveys ylhäältä noin 19 cm Korkeus noin 16 cm Pohjan leveys noin 5 cm Kantolenksusta tein tavallista lyhyemmän, koska pussukka on niin pieni. Ompelin sen 6 cm x 38 cm kaitaleesta. Vetoketju on ta

Löysin itseltäni sentään neutraalimman värisiä ja kuvioisia tilkkuja ja kokosin niistä mielestäni myös miehelle sopivan vetoketjullisen nesessäärin. (Pussukka ei ole nyt tähän yhteyteen sopiva sana.) Tämän nesessäärin nimi on Hamina. Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani. Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi. Leveys noin 27 cm Korkeus noin 17 cm Pohjan leveys noin 6 cm Kantohihnan ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta ja vetoketju oli ennen lipareiden lisäämistä luokiteltu 25-senttiseksi. Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin. Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy: Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessäär

Ompelin valmiiksi hillityn värisen tilkkupussukan, joka sai nimekseen Eleganssi. Harmi, ettei sireenien tuoksu välity kuvasta – se se vasta eleganttia olikin! Pussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 21 cm Korkeus noin 15 cm Pohjan leveys noin 5,5 cm. Kantolenksun ompelin tällä kertaa noin 5,5 cm leveästä ja 40 cm pitkästä kaitaleesta. Kuvassa kantolenksu näyttää valokuvausteknisistä syistä valtavalta, mutta oikeasti se on siro kuten pussukkakin. Lasken Eleganssi-pussukan kuuluvan Street-mallistoon, koska sen kantolenksusta voi sujauttaa käden ja kantaa sitä ranteessa. Toteutin pussukkaan yksinkertaiset, suorat tikkaukset, joille suunnan otin katseenvangitsijakankaan reunasta. Siksi tikkaukset eivät etene aivan kohtisuoraan vetoketjuun nähden. Muotipiirroskuvan taas halusinkin asemoida vähän vinoksi. Käytin pussukkaan hyvin lyhyen vetoketjun – otin sen pussista ”sekalaiset ja lyhyet”. Siinä ei edes lukenut, monenko sentin ketju se oli. Ehkä viidentoist