Tilkunviilaaja

Äitini on ommellut tämän paidan: Vuosilukua en tiedä, olisiko joskus 1960-luvulla? Hänellä ei ole paidalle enää käyttöä, joten otin sen itselleni kauniin kankaan takia. Minun on kyllä vaikea leikata ehjää mitään vaatetta tilkuiksi! Entisestään arveluttaa, kun tarkastelin paidan nurjaa puolta. Äidillä ei ollut kuin suoraa ommelta tikkaava poljettava Singer, joten hän oli viimeistellyt tarkkuutta (siis hitaampaa ompeluvauhtia) vaativat kohdat käsin, ja huolittelu oli tietysti myös käsin tehty. On ollut aikamoinen työ yliluotella paitakappaleet ennen ompelemisen aloittamista: Napinlävet oli tietysti myös ommeltu käsin: Luulin paitaa hartioista kinttanaksi, mutta se sopikin ylleni ihan ookoo. Sen pukevuudesta en ole aivan varma, mutta en taida ihan vielä leikellä sitä tilkuiksi. Jospa vaatteelle olisi kuitenkin vielä käyttöä!

Tilkkupussukan toisesta puolesta tuli aika lailla värikkäämpi kuin kirjainpuoli on, mutta on näissä samojakin kankaita. (Kirjainpuolen olen esitellyt edellisessä postauksessani.) Halusin käyttää vain käsillä olevia jäännöspaloja, en halunnut lähteä leikkaamaan uusia paloja. Siksi lopputulos on näin vaihtelevan värinen. Huomautan lisäksi, että pinta tulee näyttämään paremmalta, kunhan tasoitan kappaleen suorakaiteeksi. Epämääräisen muotoinen kooste ei koskaan ole erityisen edustava. Seuraava vaihe olisi pintojen tikkaaminen, jos haluan sen tehdä. Sitä mukaa tikattavan pussukkapinnan etu on, että tilkut kiinnittyvät vanuun (ja mahdolliseen välikerrokseen) samalla kun ne ommellaan yhteen, mutta näkyviä tikkauksia pintaan ei tietenkään muodostu. Jään pohtimaan asiaa. Ehkä haluaisinkin tälle toiselle puolelle vähän jotain tikkauskuvioita…

Löysin kaappini kätköistä ikivanhoja keskeneräisiä tilkkupintoja ja niitä ennen yhden kauhean pinnan, josta olin kuvitellut syntyvän jotain Maija Brummer –tyyppistä. Turhaan kuvittelin! Mutta kauheasta pinnasta tunnistin alueet, jotka olivat jotenkin ookoo ja leikkasin ne erilleen. Nyt toinen, kamalasta applikaatiopinnasta leikkaamani pala on saanut ympärilleen tällaisia kankaita: Toinen pala oli epämääräisemmän muotoinen, joten sen ympäristö näyttää vähemmän hirsimökiltä ja enemmän crazy-pinnalta: (Kuvan yläreunassa näkyy kaistale toisen tilkkupinnan alareunaa.) Näistä paloista tulee vetoketjupussukka. Tietenkin – mitä muutakaan! Jotta pussukan kummallakin puolella olisi samoja sävyjä, tasoitin tästä lehtimadonvihertävästä tilkusta vähän reunaa: Ja ompelin tilkun kahden isomman tilkun väliin, jolloin sain aikaiseksi toiseen tilkkupintaan hyvin sointuvan kaitaleen: Olin ajatellut tekeväni pussukasta vihreäsävyisen ja etsin vihreän vetoketjunkin jo esiin. Kanka

Ompelen kahdesta kolmiosta muodostuvan neliön (HST, half-square triangle) aina samalla tavalla. Opin systeemin vuonna 2002 Judy Hooworthin ja Margaret Rolfen kirjasta Spectacular Scraps – A Simple Approach to Stunning Quilts. Kirjassa menetelmän hyväksi puoleksi mainitaan, että se on kankaankulutusmielessä taloudellinen. Tuolloin minulla oli vaatimaton kangasvarasto, joten menetelmä vetosi minuun. Ompelen kahdesta kolmiosta muodostuvan neliön näin. 1. Leikkaan kankaista haluamani kokoisia neliöitä. 2. Valitsen kangasparit ja piirrän vaaleamman nurjalle puolelle viivan kulmasta kulmaan esimerkiksi lyijykynällä. 3. Asetan kangasparin neliöt tarkasti päällekkäin, oikea puoli oikeaa vasten. 4. Ompelen sauman neliöiden poikki, paininjalan reuna piirretyn viivan mukaisesti. 5. Ompelen toisen sauman, toiseen suuntaan neliöiden poikki, taas paininjalan reuna piirretyn viivan mukaisesti. Kuvassa on neliöitä, joiden poikkisaumat olen ommellut. Yleensä teen useamman kappaleen k

Tytär innostui vaatteiden muokkaamisesta ja värväsi minut toteuttamaan applikaatiokuviota puseronsa etukappaleeseen. Ensin hän katsasti jokaisen kangasvarastoni kankaan ja totesi ne kaikki sopimattomiksi hänen tarkoituksiinsa. Kangaskaupasta hän sentään löysi mieluisan kuvion ja toi palan minun työpöydälleni varmasti pari kuukautta sitten. En ole tehnyt sen eteen mitään ennen kuin viikonloppuna. Tyttären ostama kangas oli ohutta trikoota, joten leikkasin applikoitavan palan muotoisen tukikangaskappaleen ja silitin kankaan nurjalle. Olin jo nuppineulottanut hänen kaavakappaleensa kankaalle, kun tulin ajatelleeksi, olikohan kankaassa suunta. Siinä ei ollut täysin selvää suuntaa, mutta kuvio (jota en ole kuvan kappaleesta vielä kokonaan leikannut) näytti silti kulkevan enemmänkin ylösalaisin. Hohhoijaa. Joudun siis leikkaamaan ja silittämään tukikankaan uudelleen. No, onneksi huomasin asian ennen kuin olin applikoinut kuvion valmiiksi. Niin ja hameeni  Kiiltävä, ruskeasävyinen ha

Tänään on vihdoinkin aika näyttää kuva valmiista tilkkutyöstä, jonka aihetta lähditte sankoin joukoin arvuuttelemaan, apunanne vain tämä mitätön vihje: No, Mies pitää kitaroista ja kitaroinnista, joten tein hänelle syntymäpäivälahjaksi kitaran, siis tilkkutyönä – enkä mitä tahansa kitaraa, vaan suomalaisen Kari Niemisen käsityönä valmistaman  Versoul Henry Gold Leaf Custom –kitaran. Pyysin ja sain Kari Niemiseltä luvan käyttää hänen Versoul-nettisivuiltaan löytämääni kuvaa tilkkutyön mallina, joten tekijänoikeudetkin ovat kunnossa. Töölön Tilkkupajan Soile otti viime viikolla eli viime tingassa ennen syntymäpäiviä valmistuneen kitaratyöni Longarm-tikattavaksi pika-aikataulussa. Soile myös löysi tähän työhön täydellisesti sopivan tikkauskuvion, jossa on nuotteja ja nuottiavaimia. Ohje: Näin voit toteuttaa pikselikuvan tilkkutyönä 1.  Tee ensin haluamastasi aiheesta pikselöity mallikuva. Tiedän kolme tapaa toteuttaa pikselikuva: Adobe PhotoShopin Pixelate-toiminto (hel

Juopon polku –tilkkublokeista tekemäni op art –vaikutteinen pinta on valmis, ja nyt pitää peittoon loihtia taustakappale. Aloitin kokoamalla yhden "varsiympyräblokin". Kun olin leikannut kaikki blokkikappaleet, kellotin kaarevien kappaleiden ompeluun käyttämäni ajan. Ompelin kahdeksassa minuutissa kymmenen blokkia, siis kymmenen kaarevaa saumaa. (No ne olivat lyhyitä saumoja, mutta silti!) Ei nuppineuloja, ei keski- ja välipisteiden kohdistamista, ei kaarevien reunojen loveamista ennen kuin blokki on ommeltuna. Käytin vain metodia, jonka näin tällä videolla She Can Quilt -blogissa. Amy Butlerin laukkuohjeisiin lisävinkki  Ihmettelin tässä postauksessani, miten ihmeellisen paljon tukikankaita ja muita tukimateriaaleja pitää ohjeen mukaan käyttää Amy Butlerin laukkuihin, esimerkiksi Blossom-laukkuun. Ehkä voisin tukea laukkukappaleet tutulla tavallani. Elizabeth Green-Hartman nimittäin kertoo Oh, Fransson –blogissaan tässä postauksessa, miten hän toteutti Amy Bu

Pitkä sana! Tilkkukukkatyynynpäällinen! No, pääsin tympimisen yli, vaikken edelleenkään ole innostunut tästä työstä. (Pitääkö minun muuten sanoa, ”ettei tymmi enää,” vai miten tympiä-verbi oikeasti taipuisi?) Tilkkukukka on kunnialla kiinni taustakankaassa ja tein taustalle kullanväriset konetikkaukset. Palan ympärillä on kangaskaitaleet kehyksinä ja kokonaisuus on riittävän suuri, jotta voin ommella tästä 40cm x 40cm tyynynpäällisen.   Kullanväriset tikkaukset lähikuvassa: Olen tykännyt tosi paljon käsin ompelemistani etupistoista, joilla olen koristellut muistaakseni kaikki tilkkukukkakupongit tähän asti, mutta tähän kirjavaan taustakankaaseen en saanut etupistoja sopimaan. Vasta konetikkaus erottui taustasta tarpeeksi. Voisin ommella tyynynpäällisen valmiiksi – minulla vain ei ole sopivan kokoista sisätyynyä. Kummallista! Tuntuu kuin olisin ostanut noin 15 miljoonaa sisätyynyä viimeisen kahden vuoden aikana, mutta yhtään kappaletta ei nyt ole jäljellä. (Paitsi ne lukui

Mahtava fiilis! Sain viimeistellyksi modernin tilkkupeitteen, ja niinpä olen saanut valmiiksi kaksi isoa torkkupeittoa VIIKON SISÄLLÄ! Tässä uusin valmis: moderni tilkkupeite nimeltään ”Iloinen yllätys”. Nimi heijastelee paria asiaa. Ensiksikin oli iloinen yllätys, että rakas Siskoni mielistyi peitteeseen saman tien niin, että varasi sen itselleen ennen kuin olin edes ehtinyt tikkausvaiheeseen. Toinen iloinen yllätys oli, miten hienoksi tilkkupinta muuttui valittuani kahden blokin kokonaisuuksille vuoroin mustat, vuoroin vaaleat kehykset. Vielä voi jotakuta yllättää peitteen hauska gekkoja vilistelevä tikkaus, jonka toteutti Töölön Tilkkupajan Soile. Tikkaus kruunaa kaiken! Peitto on kooltaan: 147cm x 227cm.  Kapean sängyn päiväpeitteeksi tämä riittäisi, mutta parisängyn peitoksi ei. Luulen, että Sisko kuitenkin käyttää tätä torkkupeittona, ja siihen tarkoitukseen se on mukavan iso! Nurja puoli on kiva, mutta edelleenkään en sanoisi, että ”tykkään nurjasta puolest

Minulta kysyttiin mielipidettä ompelukoneista. Mielipiteeni perustuvat rajoittuneeseen ompelukonemaailmankuvaan - minullahan ei ole hiljattaista kokemusta muista kuin omasta koneestani, joka on Husqvarnan elektroninen malli suunnilleen vuodelta 1995. Ostin noin 10 vuotta sitten koneeseeni vapaata konetikkausta varten käytettävät lisäosat eli tikkauspaininjalan, tikkauskehyksen, yläsyöttäjän ja suuremman ompelutason. Näistä tarpeellisin on tikkauspaininjalka. Jos olisin ostamassa uutta konetta ja jos lisäksi haluaisin käyttää konetta vapaaseen konetikkaukseen, tarkistaisin seuraavat asiat käytännössä: Miten helposti/vaikeasti vaihdan tikkauspaininjalan ja tavallisen ompelupaininjalan välillä.  Eihän tikkauspaininjalan paine vain ole liian kova? Olen kuullut, että joissakin koneissa jalan vieteri vain on liian tiukalla, eikä sellaisella paininjalalla ikinä pysty tekemään kauniisti kaartuvia tikkauksia. Ei, vaikka olisi miten guru konetikkaaja.  Onhan kankaan syöttäjät (paininj

Ei sillä, ettei ompeluhuoneen makkarin ikkunoissa olisi tätä ennen ollut verhoja, mutta tunnustan: kiristin aikoinaan niiden poimutusnauhat pysyvästi, joten verhoja ei koskaan voinut vetää ikkunoiden eteen. Yksityisyydestä viis, mutta aurinkoisina aamuina sisään tulvi valoa hieman liikaa. Myönnän! Lopulta Mies oli tulvivaan valoon niin työlääntynyt, että sanoi kyyditsevänsä minut vapaaehtoisesti kangaskauppaan, mikäli ostaisin verhokankaan ja ompelisin ikkunoihin verhot, jotka voi tarvittaessa vetää kiinni. Tilanne oli siis vakava! Ehdin pariin otteeseen tutustua verhokangastarjontaan, mutta vastaan ei tullut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes eilen menin Tyttären kanssa Itäkeskuksen Eurokankaaseen – verhokankaan hankkiminen päätavoitteenamme – ja hän löysi palalaarista sopivan pituisen ja ennen kaikkea juuri sopivan kuvioisen verhokangaspalan. Kuvassa verhon alakäänne, joka odottaa kiinnittämistä. Ompelin sen käsin – silloin päärmeestä tulee siisti ja taipuisa. M