Tilkunviilaaja

Vilkasta mielikuvitusta osoittaen (vitsi!) tikkasin musta-valkoisen tilkkupinnan suorilla koneompeleilla kiinni jäykistyskerrokseen, joka tällä kertaa on siis silitettävä tukihuopa. Tikkasin suorat ompeleet parille eri etäisyydelle toisistaan. Jos tilkkujen sauma tuntui olevan aavistuksen vinossa, tikkasin mieluummin sauman suuntaisesti. Paljon ei ollut heittoja! Hyvä, minä! Istuin koko ompelurupeaman tikkauksien parissa. Kun laukkupinta oli tikattu, tikkasin myös lehmäkankaiseen pussukka-aihioon suoraa ommelta. Lehmät katsoivat minua anoen, kun olin tikkaamaisillani heidänkin ylitseen. Niinpä vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin heidän kasvojensa ympärille vapaata konetikkausta, aika vähän. Hahaa, pussukkakappaleet on tasoitettu jo ja vuorikappaleetkin ovat valmiit (vaikka eivät näy kuvassa). Tästä pussukasta ei tule yhtä paljon alaspäin kapeneva kuin yleensä, koskapa muistin leikata kappaleet alaspäin leveneviksi! Lasinaluset ”Maatiaiset”-nimiset lasinalu

Uusi vetoketjulaukku on valmis! Sen nimi on tosiaan Mustan kissan pyöreät posket. Posket voisivat olla paksutkin, mutta pyöreiden tikkauskuvioiden takia valitsin Tyttären kanssa näin. Laukun vuorissa on vähän bling-blingiä: Vetoketjulipareeseen olisin voinut valita samaa laukun varsinaisen tilkkupinnan kangasta, mutta halusin näkymään vähän vaihtelua. En myöskään ryhtynyt kokeilemaan pyörylöiden tikkaamista näin kapeaan lipareeseen. Vapaa konetikkaus pieneen kappaleeseen on tarkkaa puuhaa. Laukun mitat: Leveys noin 38cm, korkeus noin 29cm, pohjan leveys noin 10cm. Käytin 45-senttistä vetoketjua. En tehnyt mainittavia mokia. Huomasin, että vinoon leikatun kaitaleen ompeleminen laukun yläreunaan oli helpompaa kuin suoran kaitaleen, ainakin tämä kangas taittui todella helposti ja tasaisesti eikä kaitale jäänyt mistään poimuille. Olen yleensä käyttänyt suoraa kaitaletta, mutta tähän leikkasin jostain syystä vinokaitaleen. Ihmettelin sitä itsekseni kun aloitin kaitaleen

Tässä musta-keltainen, valmiiksi tikkaamani tilkkulaukun pinta ja muut vetoketjulaukkuun tarvittavat osat: vuorikappaleet (tilkkupinnan alla), sisätaskukappale vuoripaloineen, valmiiksi ommellut sangat, vinokaitale laukun yläreunaan, vetoketjulipareet, vetoketjun vetimeen kiinnitettävä kaitale sekä itse vetoketju. Aika monta palaa siis tarvitaan varsinaisen pääosan lisäksi! Eivätkä tässä ole mukana vetoketjulipareeseen käyttämäni tikkausvanupalat eivätkä sankoihin silittämäni tukikangaskaitaleet, sankojen sisälle tulleista pyykkinarun pätkistä puhumattakaan. Ompelin vetoketjulipareen tällä kertaa niin, että vetoketju avautuu laukun puolelta eivätkä lipareet ole toisissaan muuten kiinni paitsi vetoketjun välityksellä. Laukku on melkein valmis, vaikkei näytä siltä. Kaikki osat ovat valmiina ja vain yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Ja sen jälkeen päällitikkaus. Ompelin sangatkin siksakilla kiinni laukkuun ennen lipareen ja kaitaleen nuppineulottamista. Ylee

Valtavan henkisen ja hyvin vähäisen fyysisen ponnistelun tuloksena sain vaihdetuksi ompelukoneeseeni konetikkaukseen erinomaisen hyvin sopivan erikoispaininjalan. Vaihto kestää tosiaan pari minuuttia eikä ole vaikeaa, mutta helpompaa on porskuttaa peruspaininjalalla eteenpäin ilman mitään vaihtoja. Tosin esimerkiksi tällaista pintaa ei tavallisella paininjalalla saa tehdyksi: Olin jo ajat sitten päättänyt tehdä tähän laukkuun ”pikkukivipinnan” ja käyttää rohkeasti taustakankaasta poikkeavan väristä tikkauslankaa. Käytin vaihtuvaväristä keltaista lankaa. Alussa oli hankalaa. Ylälanka sotkeutui syöttäjiin ja kiristyi kiristymistään, kunnes huomasin pysähtyä. Seuraavaksi taistelin alalangan kanssa, kunnes kahden surkean aloituksen jälkeen huomasin, ettei se pujottunut oikein. Näiden kommellusten jälkeen tikkaaminen alkoi sujua, ja sain valmiiksi sekä etu- että takakappaleen. Vaihdoin saman tien tikkauspaininjalan tilalle tavallisen paininjalan. Jee! Laukun valmistus etenee! T

Vetoketjulla varustettu pieni ja jäpäkkä, Kihu-Mihu-tilkkulaukkua hieman muistuttava tilkkulaukku on valmis. Kas tässä, Mjauahtava-tilkkulaukku: Ja toinen puoli: Etukappaleessa on suunnilleen keskellä olevan valkoisen palan vieressä hiukan oranssiin vivahtava kaitale, joka sopii laukkuun tosi hyvin. Laukun toisella puolella sama kangas sattui aivan toiseen reunaan, eikä näy kuin päädystä laukkua katsottaessa. Siksi etupuoli on mielestäni vielä kivamman näköinen kuin toinen puoli. Tykkään myös laukussa käyttämästäni sankakankaasta: Vetoketjulipareestakin tuli ihan mallikas: Tästä kuvasta näkee, että laukku on erittäin vankasti tukevoitettu: Sain Kissan viihtymään hetken laukkumallina. Näkee, ettei se ole täysin yhteistyöhaluinen. Kesäkarkki-vetoketjupussukka Ompelin myös vetoketjupussukan, kolmannen jossa käytin samoja kankaita. Tikkaukset jälleen loivasti aaltoilevia: Tässä valmis Kesäkarkki-vetoketjupussukka: Pussukassa on vaaleanliila vuorikangas eli monta e

Voi että! Olen ollut aivan liian kauan erossa ompelupöydästäni ja ompeluksistani! Lähdin viikko sitten perjantaina perheen kanssa järven rantaan lomahkolle – palasimme sieltä kaupunkiin vasta tiistaina. En sentään ottanut ompelukonettani sinne mukaan, vaikka puolileikilläni niin uhkasin. Otin sen sijaan mukaan uuden ristipistotyön (vaikka Nalle Puh -ristipistotyö ei ole ihan vielä valmis). Neljän päivän aikana sain ihan näin paljon tehdyksi: Valmiina kuvion pitäisi näyttää tältä: Joudun kuitenkin purkamaan kaiken tähän mennessä tekemäni pois. Ohje oli nimittäin epäselvä! Siinä neuvottiin ristipiston toteutus sen mukaan, mikä kangas paketissa olisi, mutta minulta puuttui vähän perustietoa, sillä en tunnista Aida-kangasta siitä toisesta. Niinpä tulkitsin piirroskuvan väärin ja ompelin kaikki pistot liian pieniksi! Minusta paketissa ollut kangas oli juuri tuollaista reikäistä numeroa 2, mutta pitkällisen kokeilemisen jälkeen on pakko päätellä, että kangas olikin numeroa 1. M

Puna-musta-valkoinen tilkkulaukku seisoo nyt omillaan. Ihan totta, kiitos tukihuovan, se on niiiin jäpäkkä että! Katselen epäluuloisena laukun vielä huolittelematonta yläreunaa ja sormiani pistelee jo valmiiksi. Olen tässä kuvassa harsinut toisen puolen vetoketjuliparetta kiinni laukun yläreunaan. Pari kertaa otti jo auts! neula sormeen. Taustalla kajastaa punaisehko pitkulainen juttu, se on toinen laukun sangoista. Taskua ommellessani yllätyin. Olin koonnut taskun päällisen ja ommellut sen taustakankaansa kanssa pussiin sekä kääntänyt oikein päin, kun huomasin kankaassa kuprun. Siinä oli ihan selvä virhe! Jos olisin huomannut virheen ajoissa, olisin voinut leikata taskupussin toisesta kohdasta, mutta tässä vaiheessa uusintatyö ei houkutellut. Vaan ei hätää! Kiinnitin Tilkunviilaaja-kangasmerkin virhekohdan päälle. Yleensähän kiinnitän merkin taskupussin yläreunaan, jotta se näkyy oikein hyvin ulos kun laukun avaa. Ihan hyvin tämäkin kyllä toimii, ja mikä tärkeintä, kankaan

Musta-valko-punainen tilkkulaukku on nyt tikattu (perinteisin suorin ompelein) ja olen leikannut/ommellut siihen myös vuoripalat. Toiseen vuorikappaleeseen pitää vielä tehdä ja ommella sisätasku. Sangat ovat myös kesken, mutta sen jälkeen pääsenkin kokoamaan laukun. Laukkuun on tulossa vetoketjukiinnitys. Punainen vetoketju punaisen kankaan keskellä ei ole mikään erikoinen näky. No, vaihtuvaväriset tikkaukset elävöittävät yhdistelmää. Toivon parasta, eli että lipareen pystyy ompelemaan laukun suulle ilman ylettömän väkivallan käyttöä. Manailin aiemmassa postauksessani, että teen liikaa pieniä luomuksia. Otin onkeeni huomautuksestani (ajatella, että kuuntelen itse omia neuvojani joskus) ja päätin lähteä tekemään PC-laukkua kera tietyin muutoksin. Ja taas kävi samoin kuin niin monta kertaa: kaava on kateissa! Minulla oli (itse tekemäni) PC-laukun kaava, jota käyttelin aivan kelvollisella menestyksellä useampaan otteeseen, mutta nyt se on kadonnut jäljettömiin! Se on varmaankin s

Kokosin Kihu-Mihu-tilkkulaukun uniikkia toisintoa ja sainkin etu- ja takakappaleen tilkkupinnan valmiiksi. Nyt pitää haeskella muistista tai muistiinpanoista tieto siitä, millaisen levyinen vetoketjulipare toimi ”Sienimetsässä”-tilkkulaukussa. Hämärästi muistelen, että vetoketju ainakin oli 25cm pitkä? Voi sentään, miten hutera muisti minulla on – ja niin hätäinen toimintatapa, etten kirjaa tärkeitä asioita muistiin seuraavaa kertaa varten. Minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa siihen, minkä levyisiä kaitaleita käyttäisin tilkkupinnassa tai siihen, missä järjestyksessä sitten kaitaleet yhdistäisin. Niinpä tein etu- ja takakappaleesta erilaisen. Julistin ”Sienimetsässä”-laukun valmistuttua, etten käyttäisi paksuhkoa tukihuopaa enää, ainakaan näin pienessä laukussa. Mitä tein? Leikkasin tälle laukulle jäykistekerroksen paksuhkosta tukihuovasta. En nimittäin voi kieltää, etteikö jäpäkkä laukku näyttäisi vielä enemmän ”oikealta laukulta” kuin vähän kevyemmin topattu, esimerkiksi

Torstaina oli taas asiaa kaupungin keskustaan ja tietysti kävin myös kangaskaupassa (Eurokangas). Minulla oli olevinaan tarve: halusin lisää vaaleaa collegejerseytä, että saan pussukoihin ja laukkuihin pehmeästi tukevan välikerroksen. Alelaarissa oli koltsarikangasta, mutta myös niin ihana trikoo, etten voinut sitä vastustaa: Nyt unelmoin siitä, että saisin aikaiseksi ommella ihanasta trikoosta itselleni paidan. Unelmoin yleensäkin siitä, että saisin itseni ompelemaan vaatteen. Kangaskauppakäynnilläni tarkistin myös tilanteen käsityöpuuvillat-alelaarissa ja varastoni rikastui tämän näköisillä paloilla: Keväällä niin ihanasti esillä olleet Amy Butler –kankaat sen sijaan loistivat poissaolollaan. Viimein löysin ne kuljetushäkistä. Ne mielletään ilmeisesti kevät- ja kesäkuoseiksi ja poistetaan pimeän vuodenajan ajaksi näkyvistä. Toivon, että ne sentään palaavat myyntipöydille kevään tullen. Jotain valmista Olen ommellut harmaasävyistä tilkkulaukkua sormenpääni kipeiksi! Täss