Tilkunviilaaja

Nyt sitä taas saa! Nimittäin luetteloa Tilkunviilaajan tekemisistä (ja tekemättä jättämisistä). Kannattaa ottaa mukava asento, sillä tässä vierähtää kyllä tovi. Kissamme "Sakke" on valmiina ja sanoo jaksavansa kuunnella vähän aikaa. Vierähtää tovi, kyllä vain, mutta pussukoiden luettelemisessa ei mene kauan. Ompelin VAIN 13 tilkkupussukkaa vuoden aikana! Kääk sentään! Olen viimeksi alittanut kahdenkymmenen valmistuneen pussukan määrän vuonna 2013, jolloin ompelin 12 ja sitä edellisen kerran vuonna 2012, jolloin ompelin myös 13 pussukkaa. No, laatu kenties korvaa määrän. Tero of Finland (pussukasta ei ole kuvaa) Paratiisilintu   Pöllökulta   Kuva-arvoitus / Rebus   Ääniä / Voices   Testikuva / Test image   Koivu / Birch Säästöpossu   Hippi liikkeellä   Kolibri   Kapteenin pöydässä   Pikkupussi   Viisi kesää sitten   Puolustuksen puheenvuorona mainitsen ommelleeni myös neljä yksinkertaista vetoketjupussukkaa, joita en koonnut tilkuista enkä vanutikannut. Jotain sentään.  En

Aloitan uneliaan oloisella kuvalla, sillä blogini on uinunut miltei kuukauden. Blogin jähmettyneisyys johtuu muun elämäni kuvioista, ei muusta! Tässä tuli suunnilleen juonipaljastus heti ensimmäisessä kuvassa – toki osasitte sitä odottaa, jos luitte kirjoituksen otsikon.  Mennään kuitenkin ajassa hieman taaksepäin. Tietenkin mallailin valmistuneita blokkeja keskenään aina kun oli muutama uusi taas käsillä. Tätä kuvaa katsoessani harmittelen vähän, että asettelin blokit järjestykseen enkä sallinut värien virrata vapaasti. Kuvassa on niin ihana väritys! No, kangistuin normaaleihin kaavoihini ja ladoin blokit jokseenkin värijärjestykseen. Melko hyvä taktiikka sekin on, eivätkä kaikki värit ole toistensa kanssa kimpassa näinkään: Esimerkiksi keltaisia ja violetihtavia alueita on siellä täällä. Sommitteluseinä ei ollut vielä käytössäni, kun rakensin Omega-tilkkublokeista pintaa. Kyykin ja konttailin lattialla. Silloin ei tee mieli kokeilla useita erilaisia asetelmia, vaan riittävän hyvä

Ainakin osa mökkiloman aikana askartelemistani kuusikulmioista pääsi hyötykäyttöön, sillä ompelin vaaleammista riveistä koristeen pussukkaan, jolle annoin nimen Kolibri. Kolibri-pussukan koko määräytyi kuusikulmiorivin leveyden perusteella. Minulla oli sattumalta juuri sopivan levyinen sisustuskangaspala, johon applikoin yhden riveistä. Toisen palan leikkasin sitten tuon palan mittojen mukaiseksi. Nimi sen sijaan määräytyi pussukan toisella puolella olevien lintukuvioiden innoittamana. Kankaan kuviossa ei tietenkään ole kolibria, vaan otin taiteellisia vapauksia. Kiinnitin kuusikulmiorivit siis ensin pienin käsinompelupistoin pelkkään kankaaseen. Halusin taustalle ehdottomasti pellavan väriä, mutta en tietenkään löytänyt sopivaa yksiväristä kangasta. Siksi pellavaosuuksissa näkyy kuvioita. Tikkasin kankaan kuusikulmioiden reunojen suuntaisin viivoin. Varastosta löytyi suunnilleen sopivan värinen vetoketjukin, ja pääsin vaihteeksi käyttämään lyhyempää ketjua. Kolibri-pussukka on

Nostin viime kerran brum-brum-kirjoituksessani esiin pitkällisen projektini ommella isohko tilkkupeitto 4 cm x 4 cm -kokoisista neliöistä. Innostuin edistämään projektia laadittuani muutaman uuden 16-blokin, ja keskiosan vaalea pinta on saanut pari kierrosta blokkeja ympärilleen. Minulla ei ole ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa työlleni, mutta ostin aikoinaan paketin vaaleita/valkoisia, 2,5 tuumaa leveitä kaitaleita siinä luulossa, että haluaisin joka toisen neliön olevan valkoinen. Ommeltuani keskiosan huomasin, että en halua. Kokonaan pienistä neliöistä koostuva tilkkupinta on kiinnostavampi eikä näytä yhtä haalealta. Ladon blokkeja aina yksi sivu kerrallaan, ompelen yhteen ja kiinnitän rivin tilkkupintaan. Teen parhaani, että väritys vaihtuisi sulavasti, mutta en stressaa. Tulossa on kuitenkin to-del-li-nen resurssipalapeitto. Heti kun stressitaso alkaa nousta, katsahdan maailman kivoimpaan työkaveriin: Siinä hän nauttii ”Kaikki pallot ilmassa” -tilkkupeitostani. Eikä stressaa.

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun

Hurraa! Sain valmiiksi Tilkkuyhdistyksen maaliskuun haastevärisen pussukan maaliskuussa! Se on siis oranssi(n oloinen), ja annoin sille nimen Ääniä. Avaan luovaa prosessiani hivenen. Aloitan keräämällä suunnilleen käden ulottuvilla olevat, tietyn väriset tai oloiset tilkut ompelupöydälle. Saatan kerätä tilkut pariin eri pinoon: pienet ja isommat/pidemmät. Seuraavaksi ompelen aina kaksi sopivan kokoista tilkkua yhteen. Ompelen ketjussa. Kun ketju alkaa olla pitkähkö, irrotan palapareja ja katson, voiko niitä yhdistää keskenään, tai löytyykö tilkuista sopivan kokoista yksittäispalaa. Toistan, kunnes tilkkupinnoissa on niin monta saumaa, että pinnat kannattaa silittää ennen kuin niihin ompelee uusia paloja tai pintoja. Tässä on tullut eteen sellainen tilanne: Jossain vaiheessa tilkkupinnat alkavat näyttää pussukan kokoisilta ja muotoisilta. Pyrin tekemään niistä suunnilleen saman kokoiset. Silitän hyvin ja järjestän niille vanun. Tällä kertaa vanun ja tilkkupinnan välissä ei ole ohutta

Piti ihan Instagram-kanavan puolelta tarkistaa, milloin viimeksi puutuin kukkakuvioisiin, paperiompelulla toteuttamiini Blue North Strong and Free -blokkeihin. Viimeisin kuva oli maaliskuulta 2021 – siis melkein vuosi sitten. Laskin epäluotettavassa laskupäässäni, että yhdessä blokissa olisi 73 osaa. Ompelen blokkeja paperiompeluna, taittelutekniikalla. Minulla on yksi kaava, jolla ompelen keskimmäisen palan ja nurkkapalat. Loput blokkiin tulevat palat kokoan neljästä keskenään saman muotoisesta, mutta eri tavoin väritetystä palasta. Olen tehnyt jokaiselle väritykselle oman kaavan, jotta minulla on toiveita saada syntymään oikeanlaiset osat. (Ja silti teen välillä virheitä.) Viimevuotinen tilanne jäi kutkuttavasti kohtaan ”noin kymmenen valmista blokkia”. Parin viime viikon aikana olen ommellut muutaman blokin lisää. Tässä ylimmät kaksi blokkia ovat uusia: Blokin muoto on hauska! Mielestäni keskellä on kukka. Miehen mielestä blokin keskellä oleva kuvio on miina, eli hän näkee isomm