Tilkunviilaaja

Ompelin valmiiksi yhden tekeillä olleista tilkkupussukoista ja annoin sille nimeksi Kuun pimeä puoli.   Pussukkani asettui kuvattavaksi keskelle kevätkukkia (ja pihaan toissasyksynä siirtämiäni sitä edellisvuotisia jouluhyasintteja), joten se ei vaikuta kovin pimeältä, vaan paremminkin kepeältä. Kuvasin pussukkaa myös sammaloituneilla kallioportailla. Portaat ja sammal näyttävät kuvassa hyviltä, mutta pussukka on valitettavan epävärinen. Kevätkukkien keskellä musta näyttää mustemmalta: Vaikea sanoa, kummasta puolesta pussukkaa pidän enemmän. Pimeästä puolesta, ehkä? Pussukan nimi perustuu kahteen ajatukseen. Toisaalta näin vastikään elokuvan Iron Sky, missä kuunatsit asuvat kuun pimeällä puolella ja suunnittelevat maailmanvalloitusta. Toisaalta näin televisiosta dokumentin Pink Floydin albumista ”Wish You Were Here,” mistä mieleeni tuli heidän toinen teoksensa ”Dark Side of the Moon”. Kuun pimeä puoli on siis ollut esillä. Kun pussukassa nyt on tummaa väritystä j

Tarjoilen tänään teille mansikkajädeä! En tietenkään oikeasti, vaan vetoketjupussukan muodossa. Uusin punainen Street-malliston tilkkupussukka sai nimittäin nimekseen Mansikkajäde. Otin ompeluprosessin aikana kuvia ja tässä näkyvät tämän pussukkapuolen tikkaukset ehkä selvemmin kuin valmiin pussukan potretissa: Toinen puoli pussukasta edessä. Puutarhassa on näin keväistä! Tulppaanit jäivät mataliksi joko siksi, että kanit söivät niiden lehdistä kärjet, tai sitten ne vain ovat taantuneet ja puutarhurin pitäisi huolehtia sekaan uusia kukkasipuleita. Taskussa on uutta mallia Tilkunviilaaja-merkki. En tykkää siitä lainkaan. Se vetää ompelun aikana ja kiinnitystikkaus osuu j-kirjaimeen ja se on niin leveäkin. Onko teillä lukijoilla vinkkiä, missä hyvässä paikassa voisin teettää kunnon kangasmerkit itselleni? Nämä ovat ihan susia. Ompelin toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä. Leikkasin kankaasta ensin vinokaitaletta, josta teen matkalaukun nimilappuihin len

Saanko esitellä – jäännöspalatilkuista ommeltu vetoketjupussukka nimeltään Trakto-rico! (Kiitos tilkkuystävälleni Soilelle hyvästä nimestä.) Kuvassa Trakto-rico-pussukka poseeraa keväisellä nurmellamme helmililjojen ja hyasinttien lähellä. (Ne eivät ihan muhkeimmillaan vielä kuki, mutta kyllä ne siellä ovat!) Tähän väliin yksi rakennusvaiheen kuva: Olen valmistanut pussukan sisätaskun Tilkunviilaaja-merkkeineen, kiinnittänyt taskun vuorikappaleeseen ja myös ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleisiin kiinni. (Tämä sisätasku sai kunnian olla ensimmäinen, jolle kiinnitetään uutta kirjasintyyppiä oleva Tilkunviilaaja-merkki.) Sisätaskun kiinnitys ei tällä kertaa ollut aivan suoraviivainen juttu. Piirsin vuorikappaleeseen taskun kohdistusmerkinnät ja ompelin taskun erittäin siististi kiinni merkkien mukaan. Paha vain, että olin ommellut taskun vuorikappaleeseen ylösalaisin! Ei todellakaan auttanut muu kuin purkaa siisti, jo tehty työ ja ommella tasku uudelleen kiinni

Sain eilen valmiiksi punaisista jäännöstilkuista kokoamani tilkkupussukan. Annoin sille nimen Diana.   Diana-nimi tuntui luontevalta, sillä puoliympyrämäiset tikkauskuviot näyttivät aivan D-kirjaimelta ja kun ompelin sen oikealle puolelle pystysuoria tikkauksia, pintaan muodostui vähän kuin teksti ”DI”. DI-nimeä en sentään tohdi antaa pussukalle, vaikka olenkin sitä mieltä, että insinöörit ovat Suomen selkäranka. Prinsessa Dianan nimi lyhennettiin Di, joten pussukan nimi on siis Diana. Tällä toisella puolella on kapeista, noin 2,5cm leveistä kangassuikaleista ompelemani tilkkulasagnepinta ja myös muita tilkkuja ja tikkaukset kulkevat vaakaan, pystyyn ja vinoon, mutta suunnilleen tasaisina raitoina kuitenkin. Diana-vetoketjupussukan vuori on punaista tähtikuvioista kangasta, jota jäi ylitse kootessani taustakappaletta uusimpaan, jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupintaan. Sisätaskussa on viimeinen Tilkunviilaaja-merkki tätä kirjasinlajia. Uuden erän merkit eivät valit

Sunnuntaina syntyi valmiita kaksin ja kymmenin kappalein. Ompelin tilkkupussukan Marimekko-kankaista ja Tytär antoi sille nimen Vekkula: Perhe hämmästeli, miten vähistä paloista olin raaskinut tämän Vekkula-tilkkupussukan rakentaa. Tässä sen toinen puoli, jonka kuviot tuovat mieleeni ruusukimpun. Olisin antanut pussukalle nimen ”Ruusupensaan viisaat,” mutta Tytär toivoi kerrankin saavansa nimetä jonkun töistäni. Hän ehdottaa aika usein nimiä, mutta valitsen silti jonkun itse keksimäni (hänen mielestään paljon huonomman). Vekkula-tilkkupussukka on Street-mallistoa eli siinä on pitempi kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat: Yläreunan leveys noin 25cm  Korkeus noin 19cm  Pohjan leveys noin 9 cm. Toinen sunnuntaina valmistunut tilkkupussukka sai minulta nimen ”Sininen matriisi”. Tämä tilkkupussukka on paljon tyypillisempi Tilkunviilaaja-malli! Noin tsiljardi eri palaa ja suoria tikkauksia. Huoh, niin olen ennalta-arvattava. Vaihteeksi en ommellutkaan tästä S

Vuoden kolmas valmistunut on tilkuista ompelemani vetoketjupussukka nimeltä Saa hengittää. Nimeä mietin useita minuutteja. Lopulta ymmärsin, että pussukassa on punaista ja vihreää väriä, kuin liikennevaloissa. Jos olisin nimennyt pussukan liikennevalojen mukaan, mieleen tulisivat hyvin erilaiset vihreä ja punainen, joten se ei käynyt. Missä muualla on kyse siitä, että odotetaan tai mennään? Siitä tuli mieleen röntgenissä kehotus "Hengittämättä! Saa hengittää." Käytin pussukkaan osan merkillisestä tilkkukuvasta, jonka tein Syyringin järjestämällä ja Maija Brummerin ohjaamalla kurssilla. Halusin tehdä tilkuista pionin ja minulla oli valokuvakin mallina, mutta epäonnistuin surkeasti. Ehkä kuvasta olisi kovalla työstämisellä tullut jonkunlainen, mutta tuo tekniikka ei tuntunut olevan minua varten, joten en halunnut nähdä vaivaa. Sen sijaan leikkasin päkäleestäni pari palaa tähän pussukkaan. Noukin jäännöspalalaatikostani palojen väreihin jotenkin sopivia tilkkuja,

Ompelin eilen niin nopeasti kuin pystyin, mutta pussukka ei vain valmistunut ennen kuin piti ryhtyä viettämään uutta vuotta. Tänään sen viimeistelin ja nyt on mahtava fiilis, kun vuosi alkaa heti uuden vetoketjupussukan esittelyllä. Tässä Iltojen kimallus –tilkkupussukka: Toinen puoli on tätäkin sinertävämpi: Käytin muutama päivä sitten jäännöspalalaatikosta löytämäni, Milla Magia –pussukkaa varten kokoamani tilkkupinnan tähän mahdollisimman tarkoin kokonaan. Pussukasta tuli mitoiltaan siis seuraavanlainen:  25-senttinen vetoketju   Leveys ylhäältä noin 31 cm   Korkeus noin 17,5 cm   Pohjan leveys noin 6 cm   Kantolenksu ommeltu 6 cm leveästä, 43 cm pitkästä kaitaleesta. Iltojen kimallus –vetoketjupussukka on Street-mallistoa ja siihen liikeni vielä Tilkunviilaaja-kangasmerkkikin. (Ei, en vieläkään ole saanut aikaiseksi tilata lisää merkkejä. Voi minua!) Täydensin löytämääni tilkkupintaa parilla sinisävyisellä kaitaleella ja sain käytetyksi tähän pari farkk