tilkkutyönäyttelyssä.
Lauantaina 25.7.2020 pääsin pitkästä aikaa näkemään näyttelyn täydeltä tilkkutöitä! Kävin Alvettulan seuratalolla tutustumassa Sanna Parankon tilkkutöihin. Näyttely on tätä kirjoittaessani jo purettu, ja jaan siksi muutamia kuvia siellä näkemistäni töistä.
Ensimmäiseksi vastassa oli heinäseipäitä ja niiden varjot pellolla. Sanna oli ommellut peiton syntymäpäivälahjaksi veljelleen.
Yksityiskohtakuvassa näkyy myös tikkaus, jonka oli toteuttanut Soile Töölön Tilkkupajasta. Muut näyttelyn työt olivat Sannan itsensä tikkaamia.
Näyttelyn värikkäin työ kuvasi Sannan isän värikästä elämää:
Mielikuvitukseni ei riitä keksimään, mitä kaikkea tällaiseen elämäntaipaleeseen on voinut kuulua. Värikylläisyyttä totisesti riitti!
”Elämäni aurinko” -nimisen tilkkupeiton Sanna oli ommellut lahjaksi siskolleen.
Pidin paljon myös ”Skräppisydän”-tilkkuseinävaatteesta.
Sydämet on ommeltu samanlaisella mallilla, joka julkaistiin äskettäin Tilkkulehdessä. Muistan sen hyvin, sillä ompelin ohjeen mukaan koeblokin, josta otin kuvia ohjetta varten. Minulla on siis jossain varastossa vähän samanlainen tilkkusydän!
Jos ompelisin sydämelle muutaman kaverin, minullakin voisi olla yhtä hauska seinävaate kuin Sannan tekemä!
Seuraava työ oli ommeltu Marimekon kankaista. Unohdin katsoa sen nimen, joten en voi sitä kertoa.
Lähikuvassa erottuvat Sannan toteuttamat erilaiset tikkauskuviot.
Melkein kaikki isot tilkkutyöt oli ripustettu seuratalon poikki kulkeviin puomeihin niin, että töitä pystyi tarkastelemaan myös kääntöpuolelta. Se on aina kiva lisä! Mari-kankaista ommellun tilkkupeitonkin takakappaleessa on komea unikkokuponki.
Näyttely oli avoinna vain reilun viikon, ja olen iloinen, että pääsin katsomaan sen!
En ehkä yksikseni olisi lähtenyt ajelemaan Alvettulaan asti, mutta Mies houkuttui tulemaan lauantaiajelulle, kun löysi hämeenlinnalaisesta autoliikkeestä kiinnostavan yksilön. Kävimme samalla reissulla koeajamassa autonkin.
Kommentit