tikkauskoettelemuksia.
Ennen kuin Marimekko-kankaasta ompelemani tilkkupussukka oli tässä vaiheessa, olin joutunut vakaviin taisteluihin konetikkauskuvioinnin äärellä.
Tikkasin ensin normaalilla suoralla tikkauksella vasemmanpuoleisen tilkkupinnan punaraidat. Käytin jouluaiheisiin tikkauskuvioihin hankkimaani kauniin punaista tikkauslankaa. Oikein somat tikkaukset sain tehdyksi!
Siirsin ompelukoneeni asentoon ”vapaa konetikkaus”. Uudessa koneessani tämä onnistuu napin painalluksella. Edellinen kone tarvitsi jousitetun konetikkausjalan, minkä vaihtaminen tuntui minusta aina kovin työläältä. (Oikeasti vaihto kävi parissa minuutissa. Henkinen kynnys vain oli korkea.)
Mutta mitä tapahtui?! Ompelin helppoa silmukkakuviota, mutta ei tullut kuin sutta ja sekundaa! Tuli hyppytikkejä ja lopulta katkesi tikkauslankakin.
Langoitin koneen kaksi kertaa, käänsin lankarullatapin pystyasentoon ja taas takaisin vaakaan ja vaihdoin kerran alalangan. Vaihdoin neulan.
En saanut kuin pari silmukkaa valmiiksi ja sen jälkeen katkesi aina lanka. Lopulta vaihdoin tikkauslangan. Valitsin varmuuden vuoksi matalan rullan, koska punainen ongelmalankarulla oli pitkänomainen.
Eipä ollut enää mitään ongelmia. !!!
Minulla vain ei ollut matalalla rullalla kirkkaanpunaista tikkauslankaa, vaan jouduin tyytymään vaaleanpunaiseen.
Jatkoin tikkauksia. Tein toiseen tillkkupintaan rinkuloita ja mutkia. Ihan ookoot.
Mustan ja kukkaraidan yhdistelmään tekemäni kiemurat näyttivät minusta ehkä kaikkein kivoimmilta.
(Osa tikatusta pinnasta leikkautui valitettavasti pois, kun tasoitin tilkkupinnan vetoketjuun sopivaksi.)
Halusin tehdä pärekattomaista (tai ehkä paremminkin paanukattomaista, mutta menköön nyt pärekaton nimellä) pintaa toisen tilkkupinnan yläreunaan. Käytin tavallista mustaa ompelulankaa ja aloitin isoista kuvioista, jotka toteutin normaalisti tikkaamalla. Sitten ajattelin, että teen samaa kuviota mustaan kaitaleeseen, mutta pienempänä ja siirryin vapaaseen konetikkaukseen.
Tein yhden kerroksen pärekuviota vapaalla konetikkauksella, mutta sen jälkeen lanka katkesi. (Mustat tikkaukset erottuvat kuvasta luvattoman huonosti, mutta mustan alueen yläreunassa pitäisi näkyä kolme päreen/paanun mallista kuviota.)
Taas oli käytössä pitkänmallinen ompelulankarulla. Täytyy varmaan selvittää, miten vapaan konetikkauksen ja pitkänomaisen lankarullan voisi yhdistää menestyksellä.
Tosin täytyy jälleen todeta, ettei tällainen luova tikkauskuviointi ole minusta kivointa. Tikkaaminen on periaatteeessa ihan ookoo, muttei se ole minulle upea kokemus. Eikä lopputulos ole koskaan erityisen innostava. Tykkään tylsästi tavallisista suorista tikkauksista. Suora koneommel rulettaa!
Tikkasin ensin normaalilla suoralla tikkauksella vasemmanpuoleisen tilkkupinnan punaraidat. Käytin jouluaiheisiin tikkauskuvioihin hankkimaani kauniin punaista tikkauslankaa. Oikein somat tikkaukset sain tehdyksi!
Siirsin ompelukoneeni asentoon ”vapaa konetikkaus”. Uudessa koneessani tämä onnistuu napin painalluksella. Edellinen kone tarvitsi jousitetun konetikkausjalan, minkä vaihtaminen tuntui minusta aina kovin työläältä. (Oikeasti vaihto kävi parissa minuutissa. Henkinen kynnys vain oli korkea.)
Mutta mitä tapahtui?! Ompelin helppoa silmukkakuviota, mutta ei tullut kuin sutta ja sekundaa! Tuli hyppytikkejä ja lopulta katkesi tikkauslankakin.
Langoitin koneen kaksi kertaa, käänsin lankarullatapin pystyasentoon ja taas takaisin vaakaan ja vaihdoin kerran alalangan. Vaihdoin neulan.
En saanut kuin pari silmukkaa valmiiksi ja sen jälkeen katkesi aina lanka. Lopulta vaihdoin tikkauslangan. Valitsin varmuuden vuoksi matalan rullan, koska punainen ongelmalankarulla oli pitkänomainen.
Eipä ollut enää mitään ongelmia. !!!
Minulla vain ei ollut matalalla rullalla kirkkaanpunaista tikkauslankaa, vaan jouduin tyytymään vaaleanpunaiseen.
Jatkoin tikkauksia. Tein toiseen tillkkupintaan rinkuloita ja mutkia. Ihan ookoot.
Mustan ja kukkaraidan yhdistelmään tekemäni kiemurat näyttivät minusta ehkä kaikkein kivoimmilta.
(Osa tikatusta pinnasta leikkautui valitettavasti pois, kun tasoitin tilkkupinnan vetoketjuun sopivaksi.)
Halusin tehdä pärekattomaista (tai ehkä paremminkin paanukattomaista, mutta menköön nyt pärekaton nimellä) pintaa toisen tilkkupinnan yläreunaan. Käytin tavallista mustaa ompelulankaa ja aloitin isoista kuvioista, jotka toteutin normaalisti tikkaamalla. Sitten ajattelin, että teen samaa kuviota mustaan kaitaleeseen, mutta pienempänä ja siirryin vapaaseen konetikkaukseen.
Tein yhden kerroksen pärekuviota vapaalla konetikkauksella, mutta sen jälkeen lanka katkesi. (Mustat tikkaukset erottuvat kuvasta luvattoman huonosti, mutta mustan alueen yläreunassa pitäisi näkyä kolme päreen/paanun mallista kuviota.)
Taas oli käytössä pitkänmallinen ompelulankarulla. Täytyy varmaan selvittää, miten vapaan konetikkauksen ja pitkänomaisen lankarullan voisi yhdistää menestyksellä.
Tosin täytyy jälleen todeta, ettei tällainen luova tikkauskuviointi ole minusta kivointa. Tikkaaminen on periaatteeessa ihan ookoo, muttei se ole minulle upea kokemus. Eikä lopputulos ole koskaan erityisen innostava. Tykkään tylsästi tavallisista suorista tikkauksista. Suora koneommel rulettaa!
Kommentit
En tiedä oliko tälläisestä kysymys, mutta tuli mieleen, koska itselläni sellaiset rulla joissa ei ole alaosaa niin kun Aurifin rullissa tekevät tämän aika usein ja tikkaaminen on kyllä hankalaa ilman verkkosukkaa:)
Komia pussukka tulossa!