tikattu tilkkupeite.
Hain modernin tilkkupinnan eilen Töölön Tilkkupajasta, Soilen tikkauspalvelusta, missä hän oli loihtinut peitteelle joukon vilistäviä gekkoja.
Tikkaus oli jälleen ihana (tikkautin siellä aikaisemmin ”triojäätelömäisen" tilkkupinnan) ja täysin erilainen kuin itse olisin pystynyt tekemään.
Opin kaksi asiaa:
Seuraavaksi pääsen taas etsimään peitteeseen sen värejä ja kuviointia korostavaa reunakaitaletta, ja peitolle täytyy myös keksiä hyvä nimi. Omistaja tällä sentään jo on! Rakas Sari-siskoni varmaan odottaa peitettään malttamattomana.
Musta-valkoinen vetoketjulaukkupinta suurenee hitaasti, mutta varmasti:
Tämä kappale on melkein valmis – puuttuu vain valkoinen kaitale oikeanpuoleisen tilkkupalan alapuolelta ja levennyskaitaleet laukun kummaltakin sivulta (löytämäni valmis tilkkupala on nykyisin hyväksi havaitsemaani laukkukokoon hivenen liian lyhyt).
Viime vuoden puolella kokeilin hauskaa kirjainaiheista konetikkausta. Tein Jiipra- ja Eepra-vetoketjupussukat, mutta ensimmäinen kirjainkokeilu jäi siinä vaiheessa tilkuksi. Sittemmin kokosin tilkun ympärille pintaa, mutta en ollut siihen järin tyytyväinen.
Pari päivää sitten siivoilin taas kerran ompelupisteeni ympäristöä (lue: makkarin lattiaa ja siellä asuvia röykkiöitä, voi voi) ja sain käteeni muutamia ennen varsinaista Tilkunviilaaja-aikaa tekemästäni tilkkulaukusta yli jääneitä tilkkuja. Irrotin jo kokoamastani pinnasta pari kaitaletta ja korvasin ne ylijäämätilkuista kokoamallani pinnalla, näin:
Olin valmistellut pussukan takakappaletta enkä ollut siihenkään tyytyväinen. Käytin improvisoidun kangaspalan, lisäsin kaitaleen e-puolen sinistä (jotta etu- ja takakappaleen kesken olisi looginen yhteys) ja täydensin kokonaisuuden ylijäämätilkuista ompelemallani palalla:
Ovathan nämä pinnat edelleen aika kummallisen näköisiä, mutta ehkä pussukka löytää joskus uuden omistajan. Melkein kaikki ovat löytäneet.
Kaunis kiitos kuvasta! Pantterikin näyttää tyytyväiseltä.
Tikkaus oli jälleen ihana (tikkautin siellä aikaisemmin ”triojäätelömäisen" tilkkupinnan) ja täysin erilainen kuin itse olisin pystynyt tekemään.
Opin kaksi asiaa:
- Takakappaleen poikittaissaumat kannattaakin ommella loivasti mutkitellen, ei viivasuoraan kuten tilkkutöitä tekeville on opetettu. Mutkitteleva sauma näyttää valmiiksi tikatussa peitteessä suoralta, koska kappaleet kiristetään suoriksi, mutta saumassa on hiukan joustoa ja siitä tulee kaikkiaan siistimpi.
- Vaikka langasta voisi päätellä, että se erottuu kankaasta, näin ei välttämättä ole! Valitsimme huolellisesti alalangan tähän peitteeseen, mutta valmis tikkauskuvio ei käytännössä erotu takakappaleessa lainkaan.
Seuraavaksi pääsen taas etsimään peitteeseen sen värejä ja kuviointia korostavaa reunakaitaletta, ja peitolle täytyy myös keksiä hyvä nimi. Omistaja tällä sentään jo on! Rakas Sari-siskoni varmaan odottaa peitettään malttamattomana.
Tilkkulaukut ja –pussukat
Minulla on toisaalta nyt paljon aikaa, sillä olen lomalla ( ! ), mutta toisaalta olen saanut melko vähän tilkkutöitä edistymään. Jotain sentään.Musta-valkoinen vetoketjulaukkupinta suurenee hitaasti, mutta varmasti:
Tämä kappale on melkein valmis – puuttuu vain valkoinen kaitale oikeanpuoleisen tilkkupalan alapuolelta ja levennyskaitaleet laukun kummaltakin sivulta (löytämäni valmis tilkkupala on nykyisin hyväksi havaitsemaani laukkukokoon hivenen liian lyhyt).
Viime vuoden puolella kokeilin hauskaa kirjainaiheista konetikkausta. Tein Jiipra- ja Eepra-vetoketjupussukat, mutta ensimmäinen kirjainkokeilu jäi siinä vaiheessa tilkuksi. Sittemmin kokosin tilkun ympärille pintaa, mutta en ollut siihen järin tyytyväinen.
Pari päivää sitten siivoilin taas kerran ompelupisteeni ympäristöä (lue: makkarin lattiaa ja siellä asuvia röykkiöitä, voi voi) ja sain käteeni muutamia ennen varsinaista Tilkunviilaaja-aikaa tekemästäni tilkkulaukusta yli jääneitä tilkkuja. Irrotin jo kokoamastani pinnasta pari kaitaletta ja korvasin ne ylijäämätilkuista kokoamallani pinnalla, näin:
Olin valmistellut pussukan takakappaletta enkä ollut siihenkään tyytyväinen. Käytin improvisoidun kangaspalan, lisäsin kaitaleen e-puolen sinistä (jotta etu- ja takakappaleen kesken olisi looginen yhteys) ja täydensin kokonaisuuden ylijäämätilkuista ompelemallani palalla:
Ovathan nämä pinnat edelleen aika kummallisen näköisiä, mutta ehkä pussukka löytää joskus uuden omistajan. Melkein kaikki ovat löytäneet.
Tilkkupussukka matkoilla
Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on taas matkustanut ystäväni Viet-Anhin kanssa – tällä kertaa Düsseldorfiin Saksaan.
Kaunis kiitos kuvasta! Pantterikin näyttää tyytyväiseltä.
Kommentit