ehkä oikaisen.
Hohhoijaa, tilkkupeitteen kehyksen tikkaaminen kohtisuoraan on niiiiin aikaavievää ja puuduttavaa, että olen alkanut miettiä, miten voisin vähän oikaista. Sellaista ajattelin, että ompelisin kohtisuorat tikkaukset seuraavaan köynnöskuvioon saakka ja sen jälkeen ompelisin vastaavanlaisia tikkausraitoja, mutta kehysten suuntaisesti. Siinä säästyisi tunti poikineen, eikä peitto olisi yhtään sen harvemmasti tikattu. Saa nähdä.
Tikkaaminen ei kyllä juuri nyt etene, sillä Kissa löysi hyvän paikan:
Jätin työn pöydälle siksi aikaa kun kävin syömässä ja kun palasin, työ oli paremmassa käytössä. Täytyy tehdä muita juttuja, että Kissa saa otetuksi kaipaamansa nokoset. Ihan kuin peitteessä ei jo olisi ollut tarpeeksi kissankarvoja!
Tavoitteenani on joka tapauksessa saada peite valmiiksi helmikuun aikana, jotta pysyn ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –vauhdissa.
Siistit kohdalleen
Tytär sai yhtäkkiä tarpeekseen epäsiististä hyllykön päällisestä ompeluhuoneessa makkarissa ja teki suurehkon järjestelytyön:
Anteeksi epätarkka kuva.
Kaapin päällä kunniapaikan saaneet kengät ja niiden alla oleva, Tyttären upeasti kollaasilla koristelema kenkälaatikko lähikuvassa:
Kehitystä
Kehitin itselleni keinon kuunnella äänikirjaa samalla kun ompelen. Tavallisesti kuuntelen radiota, jota joudun pitämään aika kovalla, että kuulisin sitä myös ompelukoneen käydessä. Silti välillä jää jotain kuulematta, mutta se ei juuri haittaa. Sen sijaan halusin varmistaa kuulevani kaiken äänikirjasta, joten laittelin itselleni tällaisen järjestelyn:
Ompelupöydän joutilaammalle puolelle sopii tietsikka, jos oikein sovittaa. Sillä soittelen äänikirja-CD:itä. Aataminaikuiset Sony Walkmanin ( ! ! ) kuulokkeet otan korville siinä vaiheessa, kun kone käy. Jos vietän pidemmän tovin esimerkiksi langanpäitä päätellen, kuuntelen äänen suoraan koneesta. Ääni ei ole hifi-tasoa, mutta kuulen joka sanan.
Uusia suunnitelmia
Olen aloittamassa uutta projektia eli mustanpuhuvaa vetoketjulaukkua Karaoke-tilkkulaukun tapaan kuvioituna. Minultahan puuttui musta kangas, eikä laukku syntyisi ilman sitä, mutta löysin kaupasta mustaa lakanakangasta. Sen reunoja siksakatessani mietin, olisinko ikinä kiinnostunut tekemään tai saamaan mustat lakanat. En taitaisi. Mutta toivon sen olevan käyttökelpoista kangasta tulevaan laukkuun.
Toinenkin idea olisi mielessä. Sain sähköpostikirjeen Stitch-lehden kustantajilta. Lehden uusimmassa numerossa (kevät 2012) on ilmeisesti käsinompelu- ja –kirjontaideoita. Kuvassa näkyi kukkaromainen pussukka ( ! ), joka oli sateenkaarenvärisin langoin, etupistoilla kirjottua pellavakangasta. Minulla on sateenkaarenvärisiä kirjontalankoja, joten voisin koristella kangasta samalla tavalla ja ommella siitä sitten pussukan. Voisi olla kiva!
Tikkaaminen ei kyllä juuri nyt etene, sillä Kissa löysi hyvän paikan:
Jätin työn pöydälle siksi aikaa kun kävin syömässä ja kun palasin, työ oli paremmassa käytössä. Täytyy tehdä muita juttuja, että Kissa saa otetuksi kaipaamansa nokoset. Ihan kuin peitteessä ei jo olisi ollut tarpeeksi kissankarvoja!
Tavoitteenani on joka tapauksessa saada peite valmiiksi helmikuun aikana, jotta pysyn ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –vauhdissa.
Siistit kohdalleen
Tytär sai yhtäkkiä tarpeekseen epäsiististä hyllykön päällisestä ompeluhuoneessa makkarissa ja teki suurehkon järjestelytyön:
Anteeksi epätarkka kuva.
Kaapin päällä kunniapaikan saaneet kengät ja niiden alla oleva, Tyttären upeasti kollaasilla koristelema kenkälaatikko lähikuvassa:
Kehitystä
Kehitin itselleni keinon kuunnella äänikirjaa samalla kun ompelen. Tavallisesti kuuntelen radiota, jota joudun pitämään aika kovalla, että kuulisin sitä myös ompelukoneen käydessä. Silti välillä jää jotain kuulematta, mutta se ei juuri haittaa. Sen sijaan halusin varmistaa kuulevani kaiken äänikirjasta, joten laittelin itselleni tällaisen järjestelyn:
Ompelupöydän joutilaammalle puolelle sopii tietsikka, jos oikein sovittaa. Sillä soittelen äänikirja-CD:itä. Aataminaikuiset Sony Walkmanin ( ! ! ) kuulokkeet otan korville siinä vaiheessa, kun kone käy. Jos vietän pidemmän tovin esimerkiksi langanpäitä päätellen, kuuntelen äänen suoraan koneesta. Ääni ei ole hifi-tasoa, mutta kuulen joka sanan.
Uusia suunnitelmia
Olen aloittamassa uutta projektia eli mustanpuhuvaa vetoketjulaukkua Karaoke-tilkkulaukun tapaan kuvioituna. Minultahan puuttui musta kangas, eikä laukku syntyisi ilman sitä, mutta löysin kaupasta mustaa lakanakangasta. Sen reunoja siksakatessani mietin, olisinko ikinä kiinnostunut tekemään tai saamaan mustat lakanat. En taitaisi. Mutta toivon sen olevan käyttökelpoista kangasta tulevaan laukkuun.
Toinenkin idea olisi mielessä. Sain sähköpostikirjeen Stitch-lehden kustantajilta. Lehden uusimmassa numerossa (kevät 2012) on ilmeisesti käsinompelu- ja –kirjontaideoita. Kuvassa näkyi kukkaromainen pussukka ( ! ), joka oli sateenkaarenvärisin langoin, etupistoilla kirjottua pellavakangasta. Minulla on sateenkaarenvärisiä kirjontalankoja, joten voisin koristella kangasta samalla tavalla ja ommella siitä sitten pussukan. Voisi olla kiva!
Kommentit