viimeisin leikkuumoka
Lauantai, sunnuntai ja maanantai (eilinen siis) kuluivat muussa askareessa kuin ompelemisessa. Viikonlopun jäljiltä eilen kuitenkin kutkutti niin, että riistäydyin viideksi minuutiksi työtilaani, eli makkarin lattialle, aikeenani edistää taiteelliseksi nimeämääni tilkkulaukkua.
Sunnuntaina olin ennättänyt ihan silittää laukun etukapaleen pystysaumat.
"Leikkaanpa kappaleille koltsarikankaasta tukikerroksen," ajattelin, "ja ehkä ehdin leikata vanukerroksen myös."
Otin esiin koltsarikangasta ja ajattelin vielä tyytyväisenä, että kerrankin on käyttämätöntä kangasta, ja sellainen pala, jota ei ole tarvinnut koota kuin palapeliä. Asettelin tilkkupinnan kankaalle, leikkasin, ja leikkasin vielä toisenkin kappaleen.
Juuri tässä vaiheessa minun piti lähteä muualle. En siis ennättänyt leikata vanukerrosta.
Mikä osoittautuikin sitten hyväksi asiaksi. Minulla kun oli kädessäni vajaa tilkkupinta, eli vain etu- ja takakappaleen pystypalat, ilman vaakapalaa. Koltsarikangaspalasta tuli siis kuutisen senttiä liian lyhyt! Ei auta kuin leikata uudet kappaleet tai (todennäköisempi vaihtoehto) paikkapalat, jotka yhdistän näihin liian lyhyisiin.
Taas tuli todistetuksi, että kiireesti tekemällä syntyy sutta ja sekundaa, vaikka olisi kuinka paljon kokemusta. Ainakin minulle käy näin!
Sunnuntaina olin ennättänyt ihan silittää laukun etukapaleen pystysaumat.
"Leikkaanpa kappaleille koltsarikankaasta tukikerroksen," ajattelin, "ja ehkä ehdin leikata vanukerroksen myös."
Otin esiin koltsarikangasta ja ajattelin vielä tyytyväisenä, että kerrankin on käyttämätöntä kangasta, ja sellainen pala, jota ei ole tarvinnut koota kuin palapeliä. Asettelin tilkkupinnan kankaalle, leikkasin, ja leikkasin vielä toisenkin kappaleen.
Juuri tässä vaiheessa minun piti lähteä muualle. En siis ennättänyt leikata vanukerrosta.
Mikä osoittautuikin sitten hyväksi asiaksi. Minulla kun oli kädessäni vajaa tilkkupinta, eli vain etu- ja takakappaleen pystypalat, ilman vaakapalaa. Koltsarikangaspalasta tuli siis kuutisen senttiä liian lyhyt! Ei auta kuin leikata uudet kappaleet tai (todennäköisempi vaihtoehto) paikkapalat, jotka yhdistän näihin liian lyhyisiin.
Taas tuli todistetuksi, että kiireesti tekemällä syntyy sutta ja sekundaa, vaikka olisi kuinka paljon kokemusta. Ainakin minulle käy näin!
Kommentit
Kiireessä ei saa usein muuta kuin vahinkoa aikaan ja saa ehdä suuremman työn.
Onneksi tilkkupinnlle ei sattunut mitään korjaamatonta. Kauhulla luin eteenpäin peläten, että tilkkuopinta oli jäänyt leikkurin alle. Jaa, mistäkö täälainen ajatus päähäni putkahti....