Tilkunviilaaja

Hyvin alkanut joulukalenterini rupesi yskimään siinä vaiheessa, kun kodin ulkopuolisia joulunalusjuttuja alkoi olla vähän joka päivä. En ole ehtinyt tehdä oikein mitään käsitöitä, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Tänään sentään jotain. Olen saanut valmiiksi useita matkalaukun nimilappuja. Asettelin nimilaput etäisesti jouluiselle taustakankaalle, joka oikeasti on Miehen paita. Silityslaudalla ikkunan ääressä oli parhaat valaistusolosuhteet, ja olin juuri alkamassa silittää paitaa. Tässä kuvassa nimilaput esiintyvät paljon kovemmalla alustalla – kivilattialla: En usko matkalaukun nimilappujen herättävän yhdessäkään lukijassa mitään vau-tuntemuksia. Siksipä jaan lopuksi yhden yksityisen vau-tuntemukseni. Katso kuva: Aika luokaton kuva, mutta ah, niin järisyttävä! AVASIN vuosi sitten itselleni joululahjaksi ostamani batiikkikaitalepakkauksen (London Fog) ja leikkasin kaitaleista ensimmäiset palat! Nyt jo! Kohta varmaan tapahtuu sellainenkin ihme, että tartun viime v

Psst! Luotettavalta taholta kuulin, että Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä alkoi nyt pussukkapäivät! Pussukkaa on nähtävänä ja myytävänä vaikka minkälaista! Käy hakemassa itselle tai lahjaksi! Vaikka osaisit itse tekaista pussukan tuosta vain, niin ehkä vaihtelu virkistää! Pussukkapäiviä on pidetty myös Tilkunviilaajan työpajassa. Olen koonnut minipienistä tilkkupaloistani esimerkiksi sinistä tilkkupintaa. Kuva leikittelyn (tai leikkelyn) alkuvaiheesta: Ja kuva leikittelyn lopputuloksesta. Tästä tulee iso-iso vetoketjupussukka, tai sitten säkki. Tuossa on 45-senttinen vetoketju ja Avoin-mallistolla mennään. Olisihan minun pitänyt muistaa, että tilkkupinnat kannattaisi tikata ensin ja sitten vasta tasoittaa pussukkakappaleiden muotoon, mutta minulla oli kova kiire päästä projektissa eteenpäin. Värkkäilin myös punaista tilkkuleikkiä. Olin ottanut esiin kolme pitkää vetoketjua, joista yksi oli mielestäni punainen (hämärässä oltiin) ja rupesin sitten

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia. Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa: Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain. Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta! Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa. Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta. Värisuunnitelmana on tällainen: Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä. Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa. Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja. Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani. Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista

Seikkailin Instagramin ihmeellisessä maailmassa ja satuin näkemään tilkkutyön, jollaisen haluan itsekin tehdä. Mallissa on tilkkuneliöille applikoituja ympyröitä. Kuulostaako tutulta? Aivan kuin tilkkupeittoni taaperolle eli Täplikästä menoa –peittoni. Mutta ei aivan. Katsokaa, miten erilainen Coopcraftsin versio on – tässä linkki hänen On the Bubble Quilt –tutoriaaliinsa.  Eikö olekin upea tilkkutyö?! Sovellan hänen ohjettaan eli teen muutaman asian eri tavalla. Ensimmäinen poikkeama eli taustatilkkujen väritys. Minulla ei tietenkään ole oikeita ja oikean värisiä Kona-puuvilloja, vaan menen sillä, mitä kaapista löytyy. Taisin vähän aikaa sitten kehuskella kartuttaneeni neutraalin väristen kankaitteni kokoelmaa, ja kyllähän niitä oli aika monenlaista. Minun piti löytää seitsemän eri kangasta, joiden värit/tummuudet liukuisivat tasaisesti toisesta toiseen. Päädyin tällaiseen väriskaalaan: Olin kuitenkin tyytymätön skaalani alkupäähän. Valkoisen ja beigen kankaan välinen värie

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn. Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi". Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan. Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valm

Sinnikkäästi puurtamalla sain ommelluksi pinon matkalaukun nimilappuja jäännöspalatilkuista. Nimilappujen kangasosuuksien leikkaaminen on lastenleikkiä! Lisäksi se on erittäin hauskaa! On mukava etsiä lapun etupuolta varten tilkkuja, joissa on joku kiva juju ja taustapuolelle jujutilkkuun sointuva, vaatimattomampi kangaspala. Valitsen taustapuolelle vaatimattomamman kankaan, sillä varsinainen nimilappuhan peittää siitä suurimman osan. Vielä minä ompelen lapunkin, vaikka siihen liittyy pikkutarkkaa kääntämistä ja silittämistä myös, mutta voih, sitten seuraa työläs osuus. Täytyy etsiä sopivan joutilaita kankaita, joista leikata täysvinoa kaitaletta. Kankaiden täytyy sointua sekä juju- että taustapuolen kankaaseen ja sitten nuo lenksut pitää vielä ommella. Yllättävän paljon keskittynyttä ajattelua vaatii vielä nimilapun viimeistelevä osuus eli reunatikkaus ja samalla kertaa kiinnittyvä muovitasku. Jujukangas eli paraatipuoli jää ommellessa alalangan puolelle, joten puolas

Olen pystynyt pitäytymään melkein pelkissä sinisissä tilkuissa, kun olen ommellut neliömäisiä tilkkublokkeja jäännöspaloistani. Harvinaista minulle! Mukaan hiipii yleensä muita värejä, vaikka kuinka estelisin. Tilkkublokki tuntuu olevan muidenkin mielestä sopiva jäännöstilkkujen hävittämiseen, joten kerron nyt, miten itse ompelen tämän neliömäisen tilkkublokin: Ensin täytyy leikata valtava määrä 5cm x 9cm kokoisia paloja tummista ja vaaleista jäännöspalatilkuista. Tai vähempikin riittää - jos ompelet kaksi tilkkublokkia kerrallaan kuten minä, tarvitset vähintään 8 kpl sekä vaaleita että tummia paloja. Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta. Kokoaisin ehkä enemmänkin blokkeja, mutta ompelupöydälle mahtuu juuri ja juuri kaksi, joten ompelen vain kaksi kerrallaan. Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuv

Aloitan tällä kertaa kuva-arvoituksella. Kuvassa näkyy tärkeä työvaihe, mutta mikä? Työvaihe edeltää applikointia. Opin Sarah Fielken YouTube-videosta, miten tehdään ympyröitä applikoitavaksi ilman, että tarvitsee yhtään harsia. Piirsin ensin ympyränmuotoisen pahvimallin, leikkasin vähän sitä isomman alumiinifolioympyrän ja aloin tehtailla. Valmiita kangasympyröitä on vaikka millä mitalla. Vähän aikaa askarreltuani alkoi kyllästyttää. Valmiissa ympyrässä näkyvän koiran asenne alkoi vaikuttaa minullekin sopivalta, mutta ryhdistäydyin ja siirryin kokeilemaan, miten tekaisemani ympyrä applikoituu. Leikkasin sille taustaneliön, merkkailin summittaisesti keskikohdan ja kiinnitin nuppineuloilla. Sitten ompelin ympyrän ympäri koneen pykäpisto-ommelta käyttäen. Joissain kohdissa näkee, ettei ympyröintini ole onnistunut aivan tasaisesti. Tai oikeastaan kangas ei asetu täydellisen tasaisena. Menetelmä on kuitenkin sen verran helppo ja nopea, etten ala tästä kärs

Tein heinäkuussa tavallisuudesta poikkeavan (eli huomattavan kapeista kaitaleista kootun) tilkkulasagnepalan Ruususen päiväuni –tilkkupeiton kankaista. Tilkkulasagnestani sain sopivan kokoiset tilkkupinnat Karnevaali-pussukkaan. Koska minulla sattui nyt olemaan käsillä plus-kuvioisista tilkkublokeista jääneitä kankaita ja kaitaleita, kokeilin tehdä toisen vastaavanlaisen tilkkulasagnen. Leikkasin siis 2,5cm leveitä kaitaleita ylijäämäkankaistani. Ne olivat erittäin vaihtelevan pituisia. Ompelin ne lyhyistä päistään yhteen – lyhensin ommeltakin pari pykälää, etteivät lyhyet saumat alkaisi heti ärvöttää. En edes silittänyt näitä saumoja, vaan kynnellä varovasti painelin saumanvarat auki. Olikohan työn vaikein osuus siinä, että etsin pitkän pitkästä tilkkukaitaleesta päät ja käänsin ne toisiaan vasten suorina, niin ettei kaitale varmasti ole kierossa? Ompelin sen jälkeen (tavallista kapeammalla saumanvaralla) pitkät sivut yhteen. Sitten leikkasin pään auki ja taas etsin toisen pään

Punasävyinen palapelikuvioinen tilkkupinta on ollut pitkään kesken, sillä palapelipalojen nirkot ovat työläät toteuttaa. Mökkilomalla minulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa, ja sitä riitti siis myös palapelin rakentamiseen. Kokosin punaisen tilkkupinnan enimmäkseen niin, että värit liukuvat toisiinsa, ja nirkkoja kiinnittäessäni olen ollut epäuskoinen – eiväthän vierekkäiset palat edes erotu toisistaan! Mitä turhaan näitä paloiksi ompelemaan! Valokuvissa palat näyttävät kuitenkin erottuvan toisistaan ihan kivasti. Jatkan tämän valmiiksi asti ja teen kaikista oikeita palapelipaloja. Laiturilla oli vähän tuulista ja peittokaitaleen kulmat lähtivät lentoon. Onneksi minulla oli jalka palasen reunan päällä, muuten olisin ehkä joutunut kalastamaan tilkkupinnan järvestä! Idean palapelitilkkupintaan sain alkujaan tilkkuystävältäni Maijalta, joka oli tehnyt vastaavanlaisen peiton pojalleen. Hän esitteli peittoa Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa ja ajattelin ens