mitään ajattelematta.
Koska sain juuri valmiiksi kaksi tilkkupeittoa – Reilua peliä –peiton ja Herkkupalat-tilkkupeiton – mieleni teki välillä ommella jotain ajattelematta mitään.
Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan.
Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia.
Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään.
Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppupintaa.
Muistin sitten, että pidin tosi paljon Kuutio-tilkkupussukastani ja päätin ommella neliöstäni vastaavanlaisen. Ompelin neliölle vaaleat kulmat. Ajattelin ensin asetella neliöni pussukkaan näin päin, koska keskimmäisessä tilkussa oleva lehväkuvio olisi silloin oikein päin:
Päätin silti kääntää neliön toisin päin, lehväkuviosta huolimatta. Tumma näyttää paremmalta neliön alareunassa:
Muistin myös, että katseenvangitsija kannattaa sijoittaa tilkkupinnassa lähemmäs yläreunaa, koska pussukan pohja lyhentää pintaa alhaalta. Siksi ompelin neliölle jatkopalan – ja jälleen kerran tein aloittelijan virheen:
(Tietenkin teen virheitä, koskapa ompelen mitään ajattelematta!) Ompelin jatkopalan oikea nurjaa vasten. Purkuhommiin jouduin!
Kauniinvärisellä neliölläni täytyy tietenkin olla sopiva pari, muuten ei synny pussukkaa. Löytämäni pari tulee valitettavasti asettumaan tilkkupinnalle epäsuhtaisemmin, koska se on isompi. Sille ei tarvinnut ommella jatkopalaa, ja se on silti yhtä korkea kuin ensimmäinen palani.
No niin, ja nyt kihosi otsalle tuskanhiki, kun täytyy päättää, miten nämä pinnat tikkaan! Taidan siirtyä seuraavaan työhön, jota voin taas tehdä mitään ajattelematta…
Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan.
Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia.
Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään.
Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppupintaa.
Muistin sitten, että pidin tosi paljon Kuutio-tilkkupussukastani ja päätin ommella neliöstäni vastaavanlaisen. Ompelin neliölle vaaleat kulmat. Ajattelin ensin asetella neliöni pussukkaan näin päin, koska keskimmäisessä tilkussa oleva lehväkuvio olisi silloin oikein päin:
Päätin silti kääntää neliön toisin päin, lehväkuviosta huolimatta. Tumma näyttää paremmalta neliön alareunassa:
Muistin myös, että katseenvangitsija kannattaa sijoittaa tilkkupinnassa lähemmäs yläreunaa, koska pussukan pohja lyhentää pintaa alhaalta. Siksi ompelin neliölle jatkopalan – ja jälleen kerran tein aloittelijan virheen:
(Tietenkin teen virheitä, koskapa ompelen mitään ajattelematta!) Ompelin jatkopalan oikea nurjaa vasten. Purkuhommiin jouduin!
Kauniinvärisellä neliölläni täytyy tietenkin olla sopiva pari, muuten ei synny pussukkaa. Löytämäni pari tulee valitettavasti asettumaan tilkkupinnalle epäsuhtaisemmin, koska se on isompi. Sille ei tarvinnut ommella jatkopalaa, ja se on silti yhtä korkea kuin ensimmäinen palani.
No niin, ja nyt kihosi otsalle tuskanhiki, kun täytyy päättää, miten nämä pinnat tikkaan! Taidan siirtyä seuraavaan työhön, jota voin taas tehdä mitään ajattelematta…
Kommentit