Tilkunviilaaja

Tänään saatte terveisiä toiselta kanavalta. Jaan kuvia tilkkutöistäni myös Instagramissä, @tilkunviilaaja Vuoden loppupuolella on tapana selvittää, mitkä yhdeksän kuvapäivitystä ovat saaneet eniten tykkäyksiä. Minun parhaat päivitykseni tänä vuonna ovat olleet seuraavanlaiset: Ylärivissä kolme kuvaa ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton eri valmiusvaiheista. Onneksi sentään valmiin tilkkupeiton kuva oli suosituin! Loput suosikit ovat lähinnä loppuvuoden päivityksiä, ja se on loogista, sillä olen saanut paljon uusia seuraajia nyt loppuvuonna. Mitä useampi seuraa, sitä enemmän yleensä ansaitsee tykkäyksiäkin. Faktat huomioiden voin silti päätellä, että ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeitto oli monen mielestä paras työni tänä vuonna. Taidan olla itsekin sitä mieltä! Se sentään on lempiväriäni eli moniväristä.

Blogissani oleilee ohje sun toinenkin – oletteko huomanneet? Yksi suosikeistani on ohje kätevien kassinsankojen ompelemiseksi. Meillä oli tilkkukillassa silloin Martta, jolla oli kivoja kikkoja jaettavaksi asti. Hän neuvoi tekemään tällaiset sangat. Viime aikoina olen kyllä laitellut sankoihin pyykkinarua sisään. Senkin kikan opin tilkkukillassa. Uusimman Kulmittain-tilkkulaukkuni sangoissa on nimenomaan pyykkinaruvahvike. Taitava ihminen saattaisi ommella sen sangan keskelle, mutta minä ompelen sen toiseen reunaan. Toimii erinomaisesti niinkin! Narun täytyy olla tietynlaista; esimerkiksi ohut lankamainen ei tietenkään käy, eikä luonnonkuidusta tehty köysimäinenkään. Narun täytyy olla muovista punottua ja sopivan paksua. Tässä vähän toisenlainen ohje – Kannattaisikohan teidänkin liittyä ensin Tilkkuyhdistykseen ja sitten ruveta käymään kiltailloissa – tietenkin jos paikkakunnallanne on sellainen, johon mahtuu uusia jäseniä? Minä ainakin olen oppinut jutun jos toi

Tämä on avoin kirje neulojen valmistajille ja pakkaajille. Siis neulakirje – ei neulakirja kuten kuvassa. (Olen aiemminkin kirjoittanut neulojen mahdottomuudesta. En nyt viittaa siihen, että nuppineula pistää aina, tai ainakin aina välillä, vaan siihen, että ompeluneulat ovat mahdottomia.) Montakohan neulapakettia olen toiveikkaana ostanut vain pettyäkseni jälleen? Jos neula on mukavan ohut ja tuntuisi sujahtavan kolminkertaisenkin kankaan läpi vaivatta, siinä on kuitenkin mitättömän pieni silmä. Sellainen, johon saisi pujotetuksi vain hiuksen, jos nimittäin näkisi pujottaa. Ja jos neulassa on kivan tilava silmä, johon pystyisi pujottamaan jopa KAKSINkertaisen ompelulangan, se on paksu kuin heinäseiväs. Sellaisella neulalla pystyy ompelemaan korkeintaan sideharsoa. (En ompele koskaan mitään sideharsosta.) Neula-asioista perillä olevat tahot ovat valistaneet minua, että kunnollisia neuloja on. En vain tiedä, millä nimellä sellaisia myydään, tai millaisessa pakkauksessa ne p

Kolmannentoista joulukalenteriluukun aiheena on ilman muuta muu. Pitää nimittäin keksiä muu nimi tälle uusimmalle tilkkutyölleni. (Ajattelin, että työni näyttäisi luontevammalta luonnonvalossa, mutta kummallinenhan tästä asetelmasta tuli. No, värit ovat oikeammat kuin missään sisällä ottamassani kuvassa, joten olkoon.) Olin jo varma, että nimeäisin puna-valkoisen kaariblokkityöni Piparmintuksi! Olin jopa sitä mieltä, että nimi olisi melko omaperäinen! Tai ainakin vähän. Pah. Olen itseäni kekseliäämpi, sillä ompelin jo vuonna 2012 tilkkupussukan, jolle annoin nimen Piparminttupennut. En voi antaa työlle myöskään nimeä Punainen paroni, sillä sellainenkin on jo olemassa. Ihan vain P.S. Olen myös ommellut Muu-nimisen pussukan.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen. Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa. Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella. Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan. Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein! Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esim

Pääsinpä takaisin tilkkutyötaulukkoni pariin (olen kirjannut Excel-taulukkoon kaikki ompelukseni, jotka olen esitellyt blogissani). Kun muilla kirjaimilla alkavia tilkkutöiden nimiä on parhaimmillaan reilut 20 kappaletta, niin k-kirjaimella alkavia nimiä on tuplasti sen verran! Ihme juttu! Olen antanut k-kirjaimella alkavan nimen 56 työlleni! Joukossa tosin on kaksi Kevätaurinkoa – tilkkupussukka tältä vuodelta ja tilkkulaukku vuodelta 2011. (Tässä tuli selväksi myös, miten pitkälle muistini kantaa, eli noin kuuden vuoden päähän.) Tavallaan siellä on kaksi kätevääkin. Kätevä blokkialusta (jolla ei oikeastaan ole kunnon nimeä, vain tämä kutsumanimi ja Kätevä-tilkkupussukka viime vuodelta. Piti oikein katsoa omasta blogikirjoituksestani, miksi ihmeessä tuo tilkkupussukka olisi muka niin kätevä. Eikä se kuulemma ollutkaan erityisen kätevä, se vain oli käteen mukavasti sopiva.

Tilkkuharrastusta aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut tilkkuja tai jäännöspaloja, kankaita vain. Tilanne on tänään totisesti erilainen! Olen esimerkiksi joutunut vähän miettimään, miten säilytän jäännöspalani. ”Pitkiä kankaitani” eli tyypillisesti fat quarter –kokoisia paloja säilytän vaikkapa kaapin päällä. (Nämä eivät ole jäännöspaloja.) Ennen kuin kerron omasta jäännöspalojen säilytysjärjestelmästäni, jaan muiden viisautta. Tein lyhyen tutkimuksen ja löysin englanninkielisen ”tilkkujengin” sivustolta pari vinkkiä jäännöspalojen säilyttämiseen. Vaihtoehtoja säilyttämiseen: Samanväriset tilkut keskenään. Säilytys koon perusteella. Jos vaikka tarvitsee tietyn kokoisia paloja, tällaisesta systeemistä löytää helposti sopivat vaihtoehdot. Eri suunnittelijoiden kangaspalat erikseen, varsinkin jos itselle on kertynyt paljon tietyn suunnittelijan kankaita. Jos teet työt suunnittelijoittain, tämä on tietysti hyvä systeemi. Leikkaa jäännöspalat tarvitsemasi kokoisiksi tilkuik

Eilisessä postauksessa tuli selväksi, että olen kangashullu. Esittelen nyt valikoiman ihanimpia kankaitani. Toistan Tyttären ideaa vuodelta 2015, jolloin esittelin yhdeksän lempikangastani. Nyt minulla on kuitenkin uudet suosikit. Oikean alakulman kukallinen kangas oli viimeisimmällä ihanuuslistallani, mutta muut ovat ihan eri kankaat kuin viimeksi. Minulla on ollut suurin osa näistä jo kauan, joten top 6 –listan uudistuminen kielii häilyvästä maustani. Katse ei tällä kertaa osunut edellisen top-listan parhauskankaaseen, joten se ei ole tällä listallani. Jos olisin sen huomannut, se olisi yhä mukana. (Minulla on edelleen sama pala jäljellä. Miten raaskisin ikinä leikata siitä palaakaan?!)

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita. Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni. Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan. Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia! Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia -vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuist

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012. Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa. Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla. Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön. Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mielt

Fiksu on uusin tilkkupussukkani. Sen valmistujaiskuvat sopivat julkaistaviksi tänään, sillä siinä on isänmaallisesti sinistä ja valkoista väriä. Tietysti paria muutakin väriä mukana! Harkitsin tälle isänmaallisempaa nimeä, esimerkiksi Finlandiaa tai Fennomaanista, mutta ne tuntuivat liian vakavamielisiltä kepeältä näyttävälle pussukkatuotteelle. Fiksu -vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 23 cm Korkeus noin 14 cm Pohjan leveys noin 8 cm. Ompelin pussukkaan pitkän kantolenkin, joten se on Street-mallistoa. Se avautuu hyvin, mutta ei silti ole Avoin-mallistoa. Tilkkupinnat on tikattu kiinni paitsi tikkausvanuun, myös palaseen collegejerseytä. Näin syntyy topakka tilkkupussukka. Tilkkujen tie Fiksu -pussukaksi kesti aikansa. Ompelin kissankuvakeskustaisen blokin paperiompeluna kesähuvilalla heinäkuussa. Blokki osui käteen marraskuun alussa ja sai ympärilleen tilkkuja, kunnes koossa oli pussukan verran pintaa. Spiraalitikkaukset viimei

Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon. No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani. 1. Vähitellen. Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman. Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia. Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun. Rehellisyyden nimissä mainitt

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista. Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja. Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi. Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää! Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku. Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi. Di