Tilkunviilaaja

Uusin tilkkupussukka on taas eri muotoinen kuin aiemmat teokseni. Siitä nyt vain tuli tällainen korkeampi ja kapeampi. Tilkkupintansa ja muotonsa takia se sai nimekseen Kuutio. Tiedän hyvin, ettei tämä ole mitoiltaan lähelläkään kuutiota, mutta kun nimi putkahtaa mieleen, se on annettava. Ensin ajattelin kyllä nimeä ”Sinisammakko,” koska tämän puolen kukka on rajautunut näkyviin jotenkin sammakkoa muistuttavasti. Nimi ei kuitenkaan olisi ollut linjassa punaoranssi-vihreän värityksen kanssa. Toteutin jäännöspaloista kokoamiini tilkkupintoihin kaikenlaisia tikkauksia – myös muurahaisenpolkua vapaalla konetikkauksella. Enimmäkseen tikkaukset olivat erilaisia ja merkillisiä kaaria. Kuutio -vetoketjupussukan toisella puolella on kirkkaat punaoranssit neliöt, toisella puolella väritys on vihreä. Käytin vihreälle puolelle pienempiä jäännöstilkkuneliöitä, joten jouduin jatkamaan palaa. Siksi vinoneliöni ei ole aivan keskellä tätä toista puolta. Olisin tietysti voinut pie

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani: Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin. Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa. Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Kaitaleprojektini on edennyt niin pitkälle, että saatoin ruveta ompelemaan joitain vinosaumalla varustettuja kaitaleitani tilkkublokeiksi. Oikeastaan yksi vinosaumainen kaitalepari on jo tilkkublokki, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että tosi pienten tilkkublokkien sommitteleminen lattialla on erittäin työlästä. On paljon helpompaa, jos pystyy kokoamaan tilkut isommiksi blokeiksi. Tässä olin jo ommellut aina kaksi vinosaumalla varustettua pätkää pareiksi. Hahmottelin, miten vinosaumojen rytmitys voisi kulkea. Noin yhdistettyinä värit olivat minun makuuni liian satunnaiset. Kokeilin, miltä toisenlainen yhdisteleminen näyttäisi: Tästä pidin paljon enemmän. Lopulta päätin sommitella kaitaleparit suunnilleen näin: En kuitenkaan ommellut näin isoa blokkia, vaan päätin yhdistellä blokin neljästä parista. Kokonaisuudesta tuli kooltaan noin 21 cm x 49 cm. Vihertävien parien jälkeen kokosin samanlaisia jättiblokkeja turkoosisävyisistä kaitalepareista. K

Tilkkuyhdistykseen liittyessäni olin kiinnostunut vain yhdestä jäsenedusta: halusin käydä kiltailloissa. Samanmielinen seura on vain niin innostavaa ja kohottavaa! Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta  (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan. Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkuty

Sattumanvaraisesti jäännöspaloja yhdistelemällä syntyneistä tilkkuneliöistä tuli lopulta tilkkukassi. Yhdistin tilkkuihini kahta muuta kangasta ja jaksoin jopa toteuttaa vapaata konetikkausta. Koska kassi on melko värikäs ja valmistui vapun tienoilla, se olkoon käyttötarkoitukseltaan vappukassi. Sen nimeksi annan vallinneiden sääolosuhteiden innoittamana Oikukas kevät. Ompelin tilkkukassini netistä löytämäni ohjeen perusteella. Tämä on Ellen Bakerin suunnittelema ”The Pleated Tote”. Ohje kehottaa käyttämään tavallista kangasta / tavallisia kankaita ja silitettävää tukimateriaalia, mutta korvasin tukimateriaalin vanulla ja vanutikkauksella. Sankoihin käytin jäykisteeksi toista kangasta. Jouduin tietysti ompelemaan sen kiinni, mutta muuten se toimi hyvin. Oikukas kevät –tilkkukassi on toteutukseltaan yksinkertainen – en ommellut siihen edes sisätaskua (eikä ohjekaan sellaista kehottanut tekemään). Tilkkukassistani tuli kooltaan seuraavanlainen: Korkeus noin 34

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu. Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista. Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa: Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä. Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa. Anteeksi silittämätön lopputulos: Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen. Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.) Nämä kannattaa

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin. Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja. Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta. Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa ri

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä: Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain): Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin. Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla

Sain ystävältäni joululahjaksi paketin 5-tuumaisia kangasneliöitä, jotka edustivat minulle täysin vierasta värimaailmaa. Päätin ottaa ne kohtalon minulle osoittamana haasteena ja etsin omista kankaistani kuoseja, jotka voisivat sointua paketin kankaisiin, mutta jotka kääntäisivät sävyjä hieman minulle ominaisemmiksi. Pitkään pohdittuani päätin toteuttaa neliöistäni katoavan nine-patch –tilkkublokin. Toteutus on perin yksinkertainen – ensin ommellaan tavallinen nine-patch-blokki: Kun blokki on hyvin silitetty, se leikataan keskeltä halki ja toisen kerran keskeltä halki. Syntyneet palat ommellaan takaisin yhteen, kunhan paloja on sopivasti käännetty eri asentoihin. Minä valitsin tavan, jossa kahta kulmittaista palaa käännetään kumpaakin 180 astetta. Kas näin - nine-patch on hävinnyt näkymättömiin ja tilalla on monimutkaiselta näyttävä tilkkublokki, joka oli kuitenkin erittäin helppo leikata ja ommella: Tiedän, että tällainen värimaailma on monen tilkkuilijan mieleen, mut

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että pidin tilkkukilta Syyringille pussukkademon ja esittelin valmiin Avoin-mallistoa olevan Viheriö-pussukan. Tässä on toinen demotuista pussukoista, joka valmistuttuaan sai nimen ”Kevätaurinko”. Kevätaurinko-pussukan yläreunassa on uusimman väristä Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n nimikkokangasta. Hallituslaiset saivat pienen määrän kangasta, josta meidän toivottiin ompelevan esimerkkitöitä Tilkkupäivien myyntipöydälle. Ehdin viimeistellä ”Matkalla Kemiin” –pussukan, mutta eipä sekään päässyt myyntipöydälle asti, koska tilkkumatkani katkesi heti alkuunsa. Tämän pussukan toteutin minulle tutuimmalla tavalla. Mitoitan tilkkupinnat aina vetoketjun mukaisesti – tässä tapauksessa kangaslipareilla päätellyn vetoketjun mukaisesti. En koskaan edes mittaa vetoketjua, vaan mittaan vetoketjulla. Kevätaurinko-pussukasta tuli sen verran iso, että siihen oli melkein pakko ommella sisätasku. Kokoan sisätaskut yleensä useammasta palasta, ja niin tein ny

Henkilökohtainen tietokoneeni tarvitsee yksinkertaisen kotelon. Olen sinnitellyt kotelotta jo vuoden, mutta aloitin projektin sentään jo jokunen viikko (kolme kuukautta) sitten. Silloin ompelin summamutikassa kaikenlaisia käsiin osuneita tilkkuja yhteen, enkä pitänyt lopputuloksia kovin hehkeinä. Ehkä syynä on, että käytin tilkkupintoihin eniten yhden tilkkupeiton taustakappaleesta viistettyä ylijäämäkaitaletta, joka oli vaaleaa ja mitäänsanomatonta, vaikka siinä oli sinänsä hauska ristisanatehtäväkuosi. Projekti ei siis ollut kovin motivoiva, mutta hammasta purren otin sen esiin pari päivää sitten. Olin päättänyt, että koneeni oli vihdoinkin saava kotelon. Minä vain olen niin onneton suunnittelemaan kolmiulotteisia kappaleita, että tein TAAS yhdestä kotelosta liian pienen. Se on esimerkiksi liian matala (konetta näkyy sentin siivu yläreunan alta). Liian matala kotelo ei puolestaan suojaa konetta kunnolla! Kotelo on tietenkin myös liian tiukka. Koneen saa koteloon, mutta näpp