Tilkunviilaaja

Täältä pesee kuvia European Patchwork Meeting 2013 –tapahtumasta. Kuvat edustavat erikoisuuksia. Erikoisen vanhoja tilkkutöitä Töölön Tilkkupajan Soile ehättikin jo jakaa kuvia ihailemistaan, antiikkisista tilkkutöistä, mutta nostan silti minäkin esiin pari havaintoani. Nine-patch and half-square triangles, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 271cm x 325cm. Kuvassa osa työstä ja vinosti kuvattuna. Tilkkutyössä oli mielestäni aivan nykyaikaisesta käyvä kuviointi ja värityskin. Tekijä oli käyttänyt kankaansa tarkkaan: Touching feathered star with rose chintz border, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 218cm x 218cm. Kuvassa osa työstä. Suunnattoman suuritöinen tilkkupinta ja tikkaukset! Silloin ei ollut televisiota eikä internettiä, joten ihmiset ehtivät tehdä tällaisiakin luomuksia. Tilkkutöitä ihailtiin ja kuvattiin. Ne olivat kaikki isoja, joten niiden kokonaan kuvaamiseen olisi vaadittu hienompi kamera kuin se (kylläkin laadukas) digipokkari, joka minulla oli mukan

European Patchwork Meeting 2013 järjesti kansainvälisen tilkkutyökilpailun, jossa oli useita mahdollisuuksia voittoon. Koko kilpailun voitti eteläkorealainen Kim Hye Sook työllä, jonka esittelin jo edellisessä postauksessani. Kävimme katsomassa kilpailutyöt heti ensimmäisenä messupäivänämme torstaina, mutta Soilen ideasta palasimme lauantaina näyttelyyn uudestaan, jotta saisimme kuvat (ja tiedon) voittajista. Voittajat julistettiin perjantaina. Mahtavan hyvä idea! En vielä eilen löytänyt esimerkiksi EPM:n sivuilta enkä edes heidän Facebook-päivityksistään voittajatietoja. Ai mutta nyt löysinkin. He eivät luokitelleet tätä asiaa uutiseksi, joka ilmoitettaisiin etusivulla, vaan voittajatyöt on esitelty kilpailusivulla eli täällä. Tilkkutyöopettajien erikoispalkinnon (Teachers’ Award by JHIA) voittaja oli sveitsiläinen Elisabeth Nacenta-de-la-Croix 2013 valmistuneella työllään ”Magic View” (98cm x 99 cm). Kuva on suoristamaton, koska räiskäisin tämän vähän sivusta. Työt eivä

Oo-la-laa, olen juuri kotiutunut Ranskassa pidetystä European Patchwork Meetingistä, joka pidettiin Elsassissa pääpaikkana Sainte Marie aux Minesin kylä. Terveisiä yli tuhannen näyttelytyön parista! Kestää hetken, että saan kuvani järjestykseen, joten kerron nyt vain muutamista vaikutelmista. Trendit Taidetilkkutöissä päällimmäinen trendi oli kankaalle tulostaminen, maalaaminen tai piirtäminen ja näin käsitellyn kankaan käyttäminen tilkku- tai tekstiilityössä. Kansainvälisen European Patchwork Meeting –kilpailunkin voitti esimaalattu ja sen jälkeen todella taidokkaasti tikattu työ, eteläkorealaisen Kim Hye Sookin työ ”Dramatization of Memory” (koko 100cm x 95,5cm). Hienot tikkaukset: Osaako joku kertoa, miten voittajatyössä näkyy kilpailun teema ”Distortion”? Tämä on tietenkin upea työ, mutta en keksi, mitä vääristymää se esittää. Tai ehkä tikkaukset ovatkin se vääristymä – nehän näyttävät krakleeraukselta? Belgialaiselta Linda Colshilta oli useita töitä e

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”. Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä. Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea. Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun. Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”. Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus. Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation. Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vink

Innostuin tekemään tilkkutyötä FinnQuiltin Tilkkutanssit-kilpailuun, kun kuulin toisen tilkkuilijan tekevän kilpailutyötä. (Olin ajatellut, etten ehdi mihinkään kilpailuihin enää mukaan.) Kilpailutyötä ei saa esitellä etukäteen, joten näytän vain työskentelytilaani. Työskentelytilani eli lattia. Musta tilkku vasemmassa yläreunassa on työprosessiin kiinteästi liittyvä, tärkeä mitta. Enempää en tohdi näyttää. Olin jo henkisesti luopunut ajatuksesta osallistua tilkkutyökilpailuihin, kun viime kerralla minulle kävi niin harmillisesti, että työni nimi luettiin ja kerrottiin tuomaristolle väärin. Kirjoitin harmituksestani tässä postauksessa. Satuin kuitenkin saamaan jonkunlaisen idean, joten kerta kiellon päälle. Olen keksinyt työlleni jo nimenkin, enkä usko sitä luettavan väärin. Ja vaikka luettaisiinkin, siinä ei ole sanaleikkiä hävitettäväksi.

Lauantaina 7.9. oli Sinellin Variston-myymälässä käsityötapahtuma, jonka minäkin kävin katsastamassa. Myymälä avautui yhdeksältä ja jo kymmentä yli olin paikalla. Olin mielestäni aika reipas, kun oli lauantai ja kaikkea. Tilkkuystäväni Ritva Ljungqvist oli siellä – myymälässä on hänen tilkkutöittensä myyntinäyttely syyskuun loppuun asti koettavissa. Oli hienoa nähdä niin monta Ritvan tilkkutyötä komeasti esillä myymälän seinillä! Ehdoton suosikkini Ritvan töistä oli tämä: Kuvassa työ ei näy kokonaan enkä tietenkään muistanut ottaa työn nimeä muistiin, hyvä minä! Ritvalla oli tähän blokkimalliin mielenkiintoinen ohje – tekisi tosiaan mieli kokeilla! Ensin leikattiin vaaleita ja tummia neliöitä, sitten pussitettiin kummatkin omaa pussiinsa ja niistä noukittiin summamutikassa aina yksi vaalea ja yksi tumma. Varmasti kangasparit eivät aina olleet hehkeimmät mahdolliset, mutta kokonaisuudessa ne toimivat! Tästä pidin. Toinen Ritvan hieno työ on yksityisomistuksessa, se ei siis

Vuosi sitten tekemässä postauksessa annoin arvioni Trine Bakken kirjasta ”Pientä ja suurta tilkuista”. Katso postaus täältä, jos haluat tietää, mikä kirjassa meni yli ymmärrykseni. Arvioin näköjään myös kirjan ”Amy Butler’s Style Stitches”. Kirja on ikiomani, mutta niin en vain ole saanut toteutetuksi yhtäkään kirjan ohjeista. (En siis ole edes aloittanut.) 3 vuotta sitten  Ompelupajani oli ahkera ja tuottoisa vuonna 2010 – tilkkulaukkuja ja –pussukoita syntyi sellaisella tahdilla, että välillä hirvitti. Ihmeen hyvin sain tuotteet kaupaksi, joko ilmaiseksi tai muuten, eikä varastossani ole tuolta ajalta jäljellä kuin pari juttua. Hyvä niin. No, syyskuun alussa 2010 aloitin uudenlaisen tilkkulaukun ompelemista. Malli oli kiva, mutta en ole sittemmin tehnyt toista samalla mallilla. Huomaan, että juuri noihin aikoihin löysin helpon ohjeen vetoketjupussukan ompelemiseen. Olen tehnyt kaikki vetoketjupussukkani samalla ohjeella siitä lähtien. Muistan edelleen ihmetelleeni tuo

Onnistuin tekemään toiselle tilkkukassin puolelle siistinpuoleiset tikkaukset, ainakin toistaiseksi:  Värikkäitä ruutuja en ole vielä tikannut mitenkään. Toiselle tilkkukassin puolelle, isoimpaan väriruutuun tein spiraalitikkauksen. Teen tätä nykyä tilkkutöitä siivottomassa tilassa. Tämä kauhea ryöhnäkasa on kasvanut ompelupöydän nurkkaan aivan itsekseen. Minä en ole osallistunut tähän mitenkään! En ole voinut. Ihan kauhea. Eikä ompelukoneen takana ja vasemmalla puolella ole niin tyhjää kuin pitäisi. Tilkkulaukun puolia tikatessani minua ärsytti, kun pala koko ajan osui takana oleviin tavaroihin ja alkoi kanittaa. Pitäisikö seuraavan ompelutehtäväni ollakin ompelupöydän siivoaminen? Ompeleminen on vain niin paljon kivampaa.

Olen ahertanut tilkkupalapelini parissa ja päällystänyt nirkkopaloja työssä käyttämilläni kankailla.  Hidastahan tämä on, kuten jokainen esimerkiksi heksagoneja värkännyt varmasti tietää, mutta silti näitä syntyy nopeammin kuin olin luullut. Vähän kuin olisivat lumella! Ei sentään. Päivänvalo oli jo vähissä, ja silityslauta oli huoneen ainoa valoisa paikka. Silityslaudan suojus oli liian värikäs näille taustaksi, joten nostin alustaksi keskeneräisen tilkkukassipinnan. Eli tämän tikkaamani kappaleen parin: Olen silittänyt tilkkupinnan kiinni tukevaan tukihuopaan. Silittämisen aikaan näytti siltä kuin kaikki olisi hyvin, vaikka jouduin kokoamaan toisen tukikappaleen kahdesta palasta. Nyt silittämisestä on kulunut pari viikkoa (hehheh) ja sauma näkyy selvästi. Voi hitsiläinen! Samaten huomaan kankaan kiinnittyneen tukihuopaan jotenkin epätasaisesti. Ihme juttu! Käytin tikkaamiseen vaaleaa Aurifil-tikkauslankaa, ja se on kyllä kaunista.