Tilkunviilaaja

Nimeän jokaisen tilkkuteokseni, olipa kyse sitten pienestä pussukasta tai parisängyn peitosta. Nimet ovat yleensä suomenkielisiä, joskin käännän nimet englanniksi Instagram-päivityksiäni varten. Nyt olen työstänyt kahta tilkkupeittoa sillä mielellä, että kirjoitan niistä kaupallisesti saatavilla olevat ohjeet englanniksi. Siksi niillä on valmiiksi englanninkieliset nimet – ja tämän peiton nimi on Trixter. Trixter-tilkkupeitto valmistui jo muutama päivä sitten, mutta en vain ennättänyt saada siitä yhtään aurinkoista kuvaa. Siksi minulla ei ole esimerkiksi yksityiskohtakuvia tai valoisia kuvia, joissa peiton tikkauskuvio näkyisi. Tikkaus näkyy kuitenkin tässä ei-niin-valoisassa kuvassa, jonka otin tasoittamattomasta ja kanttaamattomasta peitosta. Aaltoileva tikkauskuvio saa pinnankin näyttämään aaltoilevalta, vaikka oikeasti peitto on aivan litteänä lattialla. Kokeilin yhden lyhyen, aurinkoisen hetken ajan, saisinko peitostani kuvan moni-ikkunaisella kuistilla. Ehkä kuvasta aavistaa,

Piti ihan Instagram-kanavan puolelta tarkistaa, milloin viimeksi puutuin kukkakuvioisiin, paperiompelulla toteuttamiini Blue North Strong and Free -blokkeihin. Viimeisin kuva oli maaliskuulta 2021 – siis melkein vuosi sitten. Laskin epäluotettavassa laskupäässäni, että yhdessä blokissa olisi 73 osaa. Ompelen blokkeja paperiompeluna, taittelutekniikalla. Minulla on yksi kaava, jolla ompelen keskimmäisen palan ja nurkkapalat. Loput blokkiin tulevat palat kokoan neljästä keskenään saman muotoisesta, mutta eri tavoin väritetystä palasta. Olen tehnyt jokaiselle väritykselle oman kaavan, jotta minulla on toiveita saada syntymään oikeanlaiset osat. (Ja silti teen välillä virheitä.) Viimevuotinen tilanne jäi kutkuttavasti kohtaan ”noin kymmenen valmista blokkia”. Parin viime viikon aikana olen ommellut muutaman blokin lisää. Tässä ylimmät kaksi blokkia ovat uusia: Blokin muoto on hauska! Mielestäni keskellä on kukka. Miehen mielestä blokin keskellä oleva kuvio on miina, eli hän näkee isomm

Olipa Tilkkuyhdistys keksinyt kivan tavan auttaa meitä rakentamaan tilkkutyöbingoruudukon. Käytin idealistaa apuna ja arvoin itselleni tehtävät ruudukkoon. Viimeksi bingoilin vuonna 2020, jolloin sain ruudukkooni aika monta ruksia. En olisi pystynyt täyttämään sitä kokonaan, sillä yksi ruuduista oli ”Tilkkurata Järvenpäässä onnistuu,” eikä se onnistunut. Koko tapahtumaa ei järjestetty lainkaan! Eikä sitä järjestetty viime vuonnakaan. Palkitsin silti itseni hyvästä suorituksesta. Ostin hienon suklaarasian, jonka konvehdit söin melkein yksinäni. (Ostin saman tien toisen samanlaisen, josta riitti perheellekin paljon syötävää.) Mitä kaikkea tällä kertaa sitten osuikaan ruudukkooni? Huollata ompelukone. Otan ehdottomasti tämän mukaan ruudukkooni. Ensiksikin, satunnaislukugeneraattori osui tähän kaksi kertaa. Toiseksi, olen ollut koneelleni huollon velkaa jo ainakin vuoden verran… Ompele trikootilkuista. Sain tähänkin tehtävään kaksi osumaa. Minulla ei ole trikootilkkuja, joten en ota te

Jos mietit ensimmäisen tilkkupeittosi ompelemista yksinkertaisista neliöistä, mieti vielä! On olemassa vielä helpompia malleja. Tilkkuharrastusta aloittava lähtee tietenkin liikkeelle innostuttuaan jostain. Ehkä hän haluaa toteuttaa juuri tietyn mallin tai ommella työn käsillä olevista tilkuista tai tehdä tilkkutyön juuri tiettyyn tarkoitukseen. Silloin ei tietenkään ehdi eikä halua miettiä, mikä voisi helpottaa tekemistä – katse on tavoitteessa, ei prosessissa. Tilkkutyö pitää vain saada valmiiksi! Näppärä ompelija voi hyvin onnistua heti ensimmäisessä työssään, vaikka se olisi kuinka vaativa. Siitä hän voi innostua lisää. Mutta voi käydä niin, että tilkkumatkaan tulee hankalan työn aikana mutkia, eikä innostus kanna niiden yli. Millaisesta tilkkutyöstä ei kannattaisi aloittaa? Ei kannattaisi aloittaa vaikeasta työstä – paitsi jos haluaa tarttua koviin haasteisiin. Helposti ommeltava tilkkutyö voi nimittäin myös näyttää upealta. Seuraavat ovat vaikean blokin (ja niin ollen myös vaike

Olen pari viikkoa käyttänyt kaikki vapaa-ajat ja hieman muitakin aikoja leikaten neliöitä, ommellen ja trimmaten kolmio-neliöitä, kooten blokkeja ja silittäen lopputuloksia. Olin päättänyt ommella kaikki neljäsosapalat ennen kuin lähtisin yhdistämään niitä isoiksi blokeiksi. Minulla oli haalea ajatus, että jaottelisin jälleen blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin, mutta huomasin sen turhaksi ladottuani valmiit tassut lattialle. Satunnainen järjestys tuntui toimivan parhaiten, sillä olihan tassuissa jo satunnaisuutta. Eivät ne olleet varsinaisesti vaaleita tai tummia, vaan kirjavia. Päätin sitten, että ompelisin blokkeihin keltaisia ja oransseja keskineliöitä – myös satunnaisesti, ja niin teinkin. Ensimmäiseen neljän tassun blokkiin sattui kelta-oranssi keskineliö. Kun jaoin aiempia karhuntassukuvia Instagram-kanavalla, sain monta kommenttia, joissa kehotettiin unohtamaan turha välikaitale. Olen tyytyväinen, etten unohtanut sitä! Blokki näyttää nyt siltä, miltä pitääkin. Isojen b

Pelasin pari vuotta sitten Instagramissä "pelin," jossa sain selville, mikä tilkkublokki olisin. Siinä oli todella nopeasti vaihtuvista kuvista tehty videosyöte, josta otettiin ruutukaappaus, ja kaappaukseen osunut kuva edusti sitten omaa tilkkublokkia. Minun oma tilkkublokkini oli karhuntassu eli Bear’s Paw tai Bear’s Claw. En ollut moista blokkia koskaan tehnyt enkä ajatellutkaan tekeväni, mutta reilu viikko sitten löysin kuitenkin itseni värkkäämästä kolmio-neliöitä ja leikkaamasta 2,5 tuuman neliöitä karhuntassublokkeihin. Minun blokeissani taustavärinä on musta/tumma, joka antaa viereisille väreille hienosti hehkua. Värisuunnitelmani perustui yhteen hyllylle satunnaisesti muodostuneeseen kangaspinoon. Päätin leikata paloja pinon joka kankaasta ja myös resursseistani. (Suurin osa resurssilaatikon paloista vain on liian pieniä tähän tarkoitukseen.) Toinen värisuunnitelman perusta oli se, että jokaisessa blokissa olisi mukana keltaista tai oranssia. Leikkasin ensin pitkän a

Keksin syksyllä idean tilkkupintaan, josta päätin tehdä puna-turkoosin tai ainakin sinne päin. Tilkkupinta oli melkein valmiina viime vuoden puolella, mutta sain sen valokuvatuksi vasta nyt uudenvuodenpäivänä. Puna-turkoosi väritys osoittautui haastavaksi kuvattavaksi, sillä värit eivät millään tahdo toistua oikein. Sydäntalvella on liian vähän valoa, ja sekin vähä on liian sinistä. Olen antanut mallille nimen Trixter, ja teen siitä ennen pitkää kaavan tai ohjeen. Eräänä valoisan puoleisena päivänä sain kuvan blokeista, joita en vielä ollut ommellut yhteen: Kun olin ommellut pinnan kokoon, valoa oli vähemmän. En myöskään saa kuvaa koko pinnasta, kun se on sommittelulattialla: Vein pinnan ulos valoisaan, mutta epäsuoraan valoon ja lumelle. Värikorjausten jälkeenkään värit eivät vastaa todellisuutta. Mallin ja idean tästä kuitenkin saa selville. Värit näyttävät vielä kummallisemmilta lähikuvassa. Taittelin pinnan kokoon ja tulin sisään. Kokeilin vielä ottaa kuvan kuistilla, minne os