Tilkunviilaaja

Mitä sitten koetkin, että sinun pitää jaksaa, niin ehkä tämä pussukka auttaa. Sen nimi on nimittäin Jaksuhali! Jouduin vähän miettimään pussukan nimeä, koska ensimmäiset mieleen putkahtaneet ideat liittyivät tilkkupintojen kissakuvioihin. Kissa sitä ja kissa tätä -nimisiä pussukoita on jo tosi monta! Halusin keksiä jotain erilaista. No, tämän puolen kissa näyttää siltä kuin se odottaisi halausta. Kerroin Tyttärelle aikovani ehkä antaa pussukalleni nimen ”Hali,” johon hän ehdotti nimeä ”Halipula”. En innostunut sävyltään vähän kielteisestä nimestä. Sitten hän huudahti: ”Mä tiedän, totta kai sä annat tälle nimeksi Jaksuhali!” Nauroimme ääneen! Tässä Jaksuhali-tilkkupussukka poseeraa kuvausrekvisiittana käyttämäni lohkarekasan päällä: (Minun on ollut pakko löytää uusia taustoja ja kuvausalustoja nyt kun ikivanhat betonirappuset on purettu ja tilalla on uudenkarhea portaikko.) Jaksuhali-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoani ja se on kooltaan seuraavanlainen: Leveys

Ajatukseni ovat tuolloin tällöin palanneet vuosien taa, jolloin ompelin jäännöstilkuistani palkkipötköjä. Roosan nimi -tilkkupussukka vuodelta 2014 on söpö esimerkki palkkipötköistä! Muistan myös, että pötköjen kokoaminen oli haastavaa. En raaskinut aina leikata sopivan kapeita palkkeja tilkuistani enkä välttämättä saanut palkkeja pysymään suorina, vaan pötkö alkoi kasvaa vinoon. Sitten jouduin kaventamaan pötköistä sydäntä särkevän määrän kangasta. Pohdin pari kertaa, että leikkaisin paperista sopivia pötköjä, joihin ompelisin palkit paperiompeluna. Pötköt olisivat silloin varmasti suorat, mutta toisaalta joutuisin repimään paperit kankaiden alta. Työlästä! Mutta hei! Nyttemmin olen oppinut kätevän taittelutekniikan paperiompeluun! Kehitinkin uuden systeemin tällaisten palkkipötköjen ompelemiseksi pienehköistä jäännöspaloista: Jos nyt ihmettelette värivalintojani, niin tartuin ruskeaan laatikolliseen tilkkuja siksi, etten ollut vielä käyttänyt niitä mihinkään. Halusin kuit

Onko Orvokki-niminen tilkkupussukkani kuin orpolapsi, jonka joku on häätänyt lumeen ja kylmään? Vastaan: ei ole. Toki kuvassa näkyy lumipeitteinen, orvon kukaksikin nimitetty orvokki, mutta Orvokki-pussukka pääsi heti kuvauksen jälkeen sisään lämpimään eikä sen tarvinnut mennä ulos ennen kuin siellä oli paljon kivampi ilma! Tällainen: Ompelin Orvokki-vetoketjupussukan tilkuista, jotka olin järjestellyt väreittäin laatikoihin. Käytin toiselle puolelle keltaisia ja mustia tilkkuja ja toiselle puolelle enimmäkseen violetteja ja vain vähän keltaista. Keltasävyisen pussukkapinnan keskivaiheille sattui erityisen musta tilkku, jota päätin vaalentaa tikkauksella. Tilkku tarjosikin sitten muotonsa koko tikkauskuviolle. Toisella puolella ei ollut vastaavanlaista tilkkua, mutta kolmiomaisista paloista ideoin kulmikkaan spiraalikuvion. Taaimpana on kolmas tikattu tilkkupinta, joka tulee toiseen pussukkaan. Jos haluat tietää, miten spiraalikuvio ommellaan, tutustu ohjeeseeni ”N

Punaisten ja sinisten economy-blokkien jälkeen tartuin vihreisiin tilkkuihini, jotka olin seitsemänpäiväisessä projektissa koonnut yhteen laatikkoon. Tottahan minulla on vihreitä tilkkuja muuallakin, sillä kaapista löytyy jäännöspalasäilytin jos toinenkin, mutta laatikko on ainoa järjestelty paikka. Sieltä oli hyvä selailla esiin riittävän isot tilkut, joista leikata keskineliöitä ja/tai reunaan tulevia kolmioita (jotka ensimmäisessä leikkuuvaiheessa ovat neliöitä nekin). Ensimmäiset blokit olivat yllättävän sinisävyisiä ollakseen vihreistä tilkuista ommeltuja. Seuraava valmistuserä oli aidomman vihreä. Viimeinen vihreä erä: Punaiset, vihreät ja siniset blokkini ryhmäkuvassa: Vihreiden economy-blokkien sivutuotteena syntyi jokusia aika pieniä tilkkuja, joista kokosin kaksi aika kivaa tilkkupintaa. Nämä odottavat päätymistä tilkkupussukoiksi: Seuraavaksi otin esiin keltaiset tilkut ja leikkasin muutaman blokin verran neliöitä. Ja mitä sitten tein? Jostain sy

Ompelin Kissalandian eli uusimman tilkkupussukkateokseni enimmäkseen sinapinkeltaisen sävyisistä tilkuista. Sinapinkeltainen on mielestäni jokseenkin turha väri käytettäväksi suunnilleen missään, paitsi sinapissa. Olin jostain syystä nyrjähtänyt kirjoittamaan tilkkutyöbingooni yhdeksi ruuduksi ”Ompele jotain sinapinkeltaisesta” ja katson ehdon täyttyneen. Bingolapussani on nyt jo seitsemän rastia ja yksi minibingo, jota juhlistin kahvikupillisella. Kahvipakettivoitto uupuu vielä. Saisin vaakarivin täyteen ompelemalla vaatekappaleen, mutta ei huvita! Loputkin ruudut tuntuvat tänään mahdottomilta saavuttaa, paitsi Make Modern -lehden ohjeen/idean toteuttaminen, joka on meneillään. Tai siis en tietenkään saavuta sitä tänään! Mutta jonain päivänä kyllä, kun economy-blokkeja on tarpeeksi monta. Järvenpään Tilkkurataan liittynyt tavoite on mahdoton, eikä jonkun kanssa yhdessä ompeleminenkaan tunnu todennäköiseltä – no, ehkä ihan loppuvuonna sitten. Tilkkuaiheisen kirjan arvos

Ompelin sinisistä tilkuista pienen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen Muu-au. Tällä puolella asustelee se ”muu”: Ja toiselta puolelta löytyy elikko, joka sanoisi ”miau”: Käyttelin Muu-au-pussukkaan tosiaan sinisiä tilkkuja, jotka jäivät yli sinisistä economy-blokeista tai jotka eivät ylipäätään riittäneet blokkipaloiksi. Tilkkupintoja kootessani etu- ja takakappale eivät olleet saman kokoisia tai muotoisia. Jouduin täydentämään paloja suunnasta jos toisestakin. Kuvasta näkee myös, etten malttanut pitäytyä pelkissä sinisävyisissä kankaissa. Oranssi-pinkki-vihreä pala tempautui mukaan melkein omin voimin. Sitten piti keksiä, miten tikkaisin. Kaaritikkauksia on niin helppo surauttaa, että minulla on aina suuri houkutus valita juuri se kuvio. Nytkin valitsin: Vuorikappaleessa on Kangasvuokko-tilkkupeiton pintaa ommellessani poistamiani vaaleita välineliöitä. Huomasin nimittäin kesken ompelemisen, että pinnasta oli tulossa jotenkin blaah. Diagnosoin tuntem

Tekevälle sattuu! Olen usein päässyt jakamaan kokemuksia, jotka eivät ole olleet maailman onnistuneimpia. Esimerkiksi pussukoita ommellessani olen pystynyt kautta aikain tekemään ainakin 15 eri mokaa. Yksi luettelemistani mokista oli numero 14 eli ”Tilkkupinnan nurjuusvirhe,” ja mainitsinkin, ettei sitä suinkaan aina tarvitse tai edes kannata korjata. Avaan tätä hieman lisää, koska käsillä sattuu olemaan pari tuoretta esimerkkiä. Olen ompelemassa tilkkupussukkaa itselleni oudosta väristä eli sinapinkeltaisesta. Olin leikannut kivasta kissakankaasta kolme palaa ja kehystänyt ne kaikki, kun huomasin, ettei pussukkapintoihin kauniisti sopisi kuin yksi tuollainen katseenvangitsija kummallekin puolelle. Päätin siis tehdä ylimääräisestä palasta sisätaskun pussukkaan. Jatkoin palaa vähän, jotta taskusta tulisi luontevamman muotoinen. Löysin myös pussukkaan sopivaa vuorikangasta, jota oli sopiva pala myös taskun vuoriksi. Vuoritettu tasku poseeraa tässä vuorikangaspalan kanssa: Ai