Tilkunviilaaja

Olen silloin tällöin ostanut American Patchwork and Quilting –lehden, koska ensimmäisestä ostamastani numerosta sain mallin Jäätelökesä-tilkkupeittooni. Muista numeroista en ole tainnut ihan peittomallia löytää, mutta jokusia hyödyllisiä tiedonmuruja lehdissä on ollut ja aina joku ideantynkäkin sentään. Kesäkuun 2014 numero on tänään käsillä. Lehdessä on kiinnostavalta näyttävä blokkiohje ja peittomalli, joka kuitenkin vaatii noin kolmen metrin palat kahta eri kangasta – muut kankaat voivat olla mitä tahansa ja minun tilkkupinnassani varmasti olisivatkin. En siis voi heti toteuttaa tuota mallia, vaikka mieli tekisikin. Ehdottomasti kiinnostavin juttu tässä numerossa kertoo kuitenkin kuosien valitsemisesta. Weeks Ringle –niminen suunnittelija neuvoo, miten kankaat saa toimimaan keskenään. Jutussa ratkaistaan ilmeisesti melko yleinen ongelma, eli kun kankaita on varastossa vaikka kuinka paljon ja vaikka minkälaisia, mutta mitään järkevää niistä ei keksi tehdä. Minun kangasv

Päätin ommella leijuville neliöilleni kehykset, vaikka aivan yhtä hyvin olisin voinut ommella vähän isomman tilkkupinnan, tikkauttaa sen sellaisenaan ja kantata. Usein sellainen työ näyttää modernilta! Mutta tykkään kehystää tilkkupintani ja niin nytkin. Vähän aikaa mietittyäni päädyin helppoon ratkaisuun eli ompelemaan sisimmäisen kehyksen samasta tummahkosta kankaasta kuin pienet kulmaneliöt. Kuvassa vasta mallailen toista reunaa, toinen on sentään jo ommeltuna. Seuraavasta kehyskierroksesta sommittelin kapeamman ja oikein värikkään. Jotta saisin oikeanlaiset värisävyt, kuskasin peittoaihion nurmikolle kuvattavaksi. Valon ja varjon vaihtelu teki oikeiden sävyjen saamisen toisella tavalla vaikeaksi, mutta ainakin tässä on nyt valoa eikä harmautta: Tilkkupintaa tarkastellessani alan päätyä sellaiseen ratkaisuun, että ompelen vielä toisen värikkään kierroksen, ehkä vähän ensimmäistä leveämmän ja jätän kehyksen sellaiseksi. Kokeilin nimittäin tummaa, mustaa ja vaaleaa ulomm

Hip hei, sain äsken kootuksi tilkkupinnan, jossa on leijuvia tilkkuneliöitä. Näin ne leijuvat makkarin lattialla: Valoisuusolosuhteet ovat edelleen haastavat. Ei tahdo ikkunasta tulvia tarpeeksi valoa, että saisi kunnollisia valokuvia. Uloskaan en tohdi mennä kuvaamaan, sillä siellä on märkää ja erittäin tuulista. Ei taida tilkkupintani näyttää kuvassa järin vaikuttavalta, mutta oikeassa elämässä se on kyllä aika kiva! Päätin jättää ylimmän neliökerroksen pois, sillä pinta oli jo 174cm korkea. Jos lisäisin vielä yhden kerroksen ja sen jälkeen kehykset, tilkkupinnasta tulisi suhteettoman korkea leveyteen verrattuna. Niin, ja siitä pääsenkin kehysaiheeseen. Nyt pitää keksiä, millainen kehys korostaa tilkkupinnan parhaita puolia tehokkaimmin. Olen suunnitellut, että ensin olisi kaksi hyvin ohutta vaaleampaa raitaa ja sen jälkeen tummempi kehys. Kankaista ja kuoseista ei ole tietoakaan. Mahtaako kaapeista taaskaan löytyä mitään sopivaa kangasta? Kaapit ja laatikot ov

Olen iloinen ja - myönnän - vähän yllättynyt, sillä parin, kolmen vuoden pähkäilyn jälkeen olen murtanut leijuvien neliöiden koodin ja rakennan menestyksellä omaa versiotani mallista. Hyvänen aika, tilkkupinta näyttää siltä, miltä pitääkin: Teistä saattaa tuntua kummalliselta, että näin yksinkertaiselta näyttävä tilkkupinta on ollut minulle vaikea ymmärtää! Ensiksi mietin, kootaanko värillinen ”neliö” viidestä palasta ja ihmettelin, missä blokkien rajat kulkisivat. Viimein ymmärsin, että kolme palaa riittää, plus tummat kulmaneliöt tietenkin. Siinä vaiheessa tiesin, millaisia tilkkuja minun olisi leikattava mistäkin kankaasta, mutta sommitelman kehittäminen tuntui mahdottomalta – ellen sitten rakentaisi koko tilkkupintaa kaikkine paloineen sommitteluseinälle makkarin lattialle. Sekin vaikutti hankalalta. Lopulta keksin suunnitella ”neliöiden” järjestyksen ilman muita paloja. Olisin päässyt helpommalla, kun olisin vain leikannut palat ja antanut sattuman määrätä niiden

Ompelin eilen illalla ensimmäiset rivit leijuvia neliöitä esittävään tilkkupintaani, mutta en päässyt niin pitkälle, että olisin silittänyt lopputulokseni. Siksi aikaansaannokseni näyttää huolettomalta. Töölön tilkkupajan Soile kommentoi minulle aiemmin tekstarilla, että mustanpuhuvat kulmat näyttivät hänestä liian tummilta. Pidin sitä hyvänä huomiona, mietin asiaa ja päädyin käyttämään mustia nurkkatilkkuja vain kaikkein värikylläisimpiin neliöihin. Haaleampiin neliöihin löysin haaleamman, mutta silti väritilkkuihin verrattuna tumman kankaan: Lähdin erittäin varovaisesti kokoamaan tilkkupintaani ja huomasinkin ajoissa, etteivät toisen kerroksen saumat menneetkään tasan ensimmäisen kerroksen kanssa. Jouduin kaventamaan isoimpia suorakaiteita 0,75cm. Mikä luku! Tästä mallista ei tule ohjeita kenellekään muulle – hyvä jos itse saan tämän kunnialla kyhätyksi kokoon! No mutta ihan ok:lta näyttää. Tai siis ei näytä ok:lta vaan silittämättömältä ja siis epäsiistiltä, mut

Leikkasin pari puuttuvaa punaista suorakaidetta rakenteilla olevaan "leijuvat neliöt" -tilkkupeittooni ja sommittelin tilkkupinnan selkärangan uudelleen. Tässä melkein lopullinen järjestys: Päädyin sittenkin järjestelemään tummimmat tilkut ”alareunaan” ja vaaleimmat ”yläreunaan,” mutta keskikohdilla palat eivät ole täysin vaaleusjärjestyksessä, lähinnä sen takia, että värivalikoimassa on mukana myös vihreitä tilkkupaloja. Seuraavaksi tutustun kaavaan, jonka piirsin läppärini toimistotyökalulla ja alan koota pintaa. En usko käyttäväni pikatekniikoita, vaan kokoan tilkkupinnan todennäköisesti suorakaiteista ja neliöistä vähän kuin väritystehtävää tekisin. Välttelen näin ajatus- ja ompeluvirheitä. Saa nähdä, miten minun käy!

Olen leikellyt suorakaiteita leijuvat neliöt –tyyppiseen tilkkutyöhön kirjaimellisesti hiki päässä! Työskentelytilassani on kesähelteillä kuuma! Laskin tarvitsevani yhteensä 35 isoa suorakaidetta, ehkäpä kaikki eri kuosia, ja pienet suorakaiteet päälle. Paloja on nyt 30 eri kankaasta ja olen päässyt sommittelemaan tilkkupintaa. En tutustunut luonnoksiini, vaan ladoin paloja vierekkäin ja päällekkäin. Ajattelin, että sommitteluidea hypähtäisi mieleen katsellessani koepintaa. Ainoa ajatus tätä katsellessani oli, ettei tule mitään, vaan kummalliselta näyttää. Ei mitään ideaa! Sitten katsoin ääriviivapiirrostani, jonka perusteella laskelmoin palamenekkiä ja eri palojen asemointia. Neliöt leijuvat toisiinsa nähden limittäin, joten palatkin kannattaa järjestää limittäin. Nyt sommitelma alkoi näyttää joltakin. Minulla oli vain muutama tuokio aikaa levitellä kankaita sommittelulattialle, joten asettelu vaatii yhä virittelyä. Näen ottamistani kuvista tositilannetta helpommin, m