Tilkunviilaaja

Lokakuun alussa 2010 ajattelin PC-laukkuja. Silloin – huokaus – minulla oli vielä hyvä kaava, jolla ”surahuttelin” PC-laukkuja valmiiksi yhdessä käden käänteessä. Hävitin kaavani johonkin, ja siitä olen epämotivoitunut niin, etten ole valmistanut PC-laukkua aikoihin. Tein tuolloin myös vetoketjupussukoita. Samaisessa postauksessa esittelen viidakkolintuaiheisen pussukan, johon olen näin jälkeenpäin ajatellen valinnut aika erikoisen vetoketjureunuskankaan. En ole ihan varma, valitsisinko samaa kangasta nyt. Ahaa! PC-laukun kaavan katoaminen on tapahtunut lokakuun 2010 ja lokakuun 2011 välisenä aikana, sillä valittelen asiasta tässä postauksessa. Nyt epäillyt kasaan ja kuulustelut käyntiin! Kenellä on tuolle ajalle alibi? Lokakuun alussa 2011 olin myös juuri saanut kivan hamekankaan. Kangas on edelleen sellaisenaan kaapissa. Huokaus. Noin vuosi sitten olin viimeistelemässä Ruoho on vihreämpää –tilkkupeittoa, jonka sain valmiiksi vuonna 2012. Samassa postauksessani tein

Tilkunviilaajan lokakuun 2013 kalenterikuvassa on ”Talviomenoita” –tilkkupeitto: Ompelin peiton Crazy Mom Quilts –blogin quilt-along-ohjeen mukaisesti (en enää löydä siihen linkkiä, pahoitteluni), vaikken samassa aikataulussa. Tilkkublokkien värivalinnassa minulla oli vain yksi sääntö: käyttäisin keskimmäisenä tilkkuna tiettyä sinistä, omenakuvioista kangasta. Ostin kangasta ylettömän pitkän, noin 40cm leveän kaitaleen vuosia sitten, ja aina vain sitä riittää ja riittää.   Vinkki: Sommittelin tilkkublokit kännykkäkameran avulla. Järjestelin blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otin kuvan ja katselin pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näytti olevan väärässä paikassa, vaihdoin sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otin uuden kuvan jne. Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

Nyt kun sain valmiiksi Tilkkutanssit-kilpailutyön ja matkustusravaaminenkin on hetkeksi hellittänyt, pääsin perehtymään melkein jo unohtuneisiin, varsinaisiin tilkkutöihini. Ensimmäiseksi tartuin punaiseen palapelityöhöni. Helppoa, koska alkuun pääsee piirtämällä pari paperimallinetta tai päällystämällä muutaman mallineen kankaalla, ihan käsipelillä. Ompelukonetta ei tarvitse ihan heti vaivata. Eilen annoin vihdoin itselleni luvan applikoida pari palapelinipukkaa paikalleen. Vähän olen ollut huolissani vierekkäisten palojen kontrasteista tai kontrastin puutteesta, mutta eiköhän tämä toimi melko ookoo. Joissain paloissa on vähemmän kontrastia, mutta riittävän monessa on hyvä kontrasti. Luultavasti valmis peitto tosiaan näyttää palapelilta, sitten joskus kun saan sen valmiiksi. Tänään tartun varmasti myös ompelukoneeseen ja siksakkaan muutaman Ranskan-ostokseni. Kangasraukat lojuvat tällä hetkellä ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa.

Perjantain kunniaksi katse tiukasti menneeseen. Kolme vuotta sitten olin juuri saanut valmiiksi vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi ”Kumma”. Sitä sommitellessani minun väri- ja tyylitajuni on kyllä pahemman kerran nyrjähtänyt. En voi muuta sanoa kuin ”mitä ihmettä ajattelin?!” Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni. Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia. Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata. Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttän

Mainitsinkin jo, ettei Saint-Marie-aux-Minesin European Patchwork Meeting –tapahtuman anti rajoittunut tilkkutyönäyttelyihin. Expoalue oli olennainen osa tapahtumaa, ja tilkkutyökankaiden, –tarvikkeiden ja –kirjojen tarjonta olikin mykistävä. Kaffe Fassettin kuoseihin keskittynyt loosi oli yksi alueen kiinnostavimmista, sillä niitä kankaita ei tahdo löytää mistään. Silloinkin jos joskus näkee Kaffe Fassett –kuvioista kangasta, se on ainoa tai melkein ainoa laatuaan. Joten loosillinen hänen kuosejaan oli mahtava tapaus! Ostin pienen määrän muutamaa kuosia. Heti takaisin hotellille päästyäni mietin, että noh, olisinhan voinut jotain huippukangasta ostaa vaikka mentrinkin. Tässä kolme minulle mieluista kuosia nyssykkää paremmin näkyvissä: Tosi monessa loosissa oli tarjolla valmiita kangasnippuja. Ostin useamman, ja minulle ehkä ominaisesti kuosivalinnat näyttävät … ööö … kirjavilta. En ehkä minäkään käyttäisi kaikkia näitä samassa työssä. Olin kaukaa viisaasti paka

Täältä pesee kuvia European Patchwork Meeting 2013 –tapahtumasta. Kuvat edustavat erikoisuuksia. Erikoisen vanhoja tilkkutöitä Töölön Tilkkupajan Soile ehättikin jo jakaa kuvia ihailemistaan, antiikkisista tilkkutöistä, mutta nostan silti minäkin esiin pari havaintoani. Nine-patch and half-square triangles, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 271cm x 325cm. Kuvassa osa työstä ja vinosti kuvattuna. Tilkkutyössä oli mielestäni aivan nykyaikaisesta käyvä kuviointi ja värityskin. Tekijä oli käyttänyt kankaansa tarkkaan: Touching feathered star with rose chintz border, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 218cm x 218cm. Kuvassa osa työstä. Suunnattoman suuritöinen tilkkupinta ja tikkaukset! Silloin ei ollut televisiota eikä internettiä, joten ihmiset ehtivät tehdä tällaisiakin luomuksia. Tilkkutöitä ihailtiin ja kuvattiin. Ne olivat kaikki isoja, joten niiden kokonaan kuvaamiseen olisi vaadittu hienompi kamera kuin se (kylläkin laadukas) digipokkari, joka minulla oli mukan

European Patchwork Meeting 2013 järjesti kansainvälisen tilkkutyökilpailun, jossa oli useita mahdollisuuksia voittoon. Koko kilpailun voitti eteläkorealainen Kim Hye Sook työllä, jonka esittelin jo edellisessä postauksessani. Kävimme katsomassa kilpailutyöt heti ensimmäisenä messupäivänämme torstaina, mutta Soilen ideasta palasimme lauantaina näyttelyyn uudestaan, jotta saisimme kuvat (ja tiedon) voittajista. Voittajat julistettiin perjantaina. Mahtavan hyvä idea! En vielä eilen löytänyt esimerkiksi EPM:n sivuilta enkä edes heidän Facebook-päivityksistään voittajatietoja. Ai mutta nyt löysinkin. He eivät luokitelleet tätä asiaa uutiseksi, joka ilmoitettaisiin etusivulla, vaan voittajatyöt on esitelty kilpailusivulla eli täällä. Tilkkutyöopettajien erikoispalkinnon (Teachers’ Award by JHIA) voittaja oli sveitsiläinen Elisabeth Nacenta-de-la-Croix 2013 valmistuneella työllään ”Magic View” (98cm x 99 cm). Kuva on suoristamaton, koska räiskäisin tämän vähän sivusta. Työt eivä

Oo-la-laa, olen juuri kotiutunut Ranskassa pidetystä European Patchwork Meetingistä, joka pidettiin Elsassissa pääpaikkana Sainte Marie aux Minesin kylä. Terveisiä yli tuhannen näyttelytyön parista! Kestää hetken, että saan kuvani järjestykseen, joten kerron nyt vain muutamista vaikutelmista. Trendit Taidetilkkutöissä päällimmäinen trendi oli kankaalle tulostaminen, maalaaminen tai piirtäminen ja näin käsitellyn kankaan käyttäminen tilkku- tai tekstiilityössä. Kansainvälisen European Patchwork Meeting –kilpailunkin voitti esimaalattu ja sen jälkeen todella taidokkaasti tikattu työ, eteläkorealaisen Kim Hye Sookin työ ”Dramatization of Memory” (koko 100cm x 95,5cm). Hienot tikkaukset: Osaako joku kertoa, miten voittajatyössä näkyy kilpailun teema ”Distortion”? Tämä on tietenkin upea työ, mutta en keksi, mitä vääristymää se esittää. Tai ehkä tikkaukset ovatkin se vääristymä – nehän näyttävät krakleeraukselta? Belgialaiselta Linda Colshilta oli useita töitä e