Tilkunviilaaja

Kokosin Kihu-Mihu-tilkkulaukun uniikkia toisintoa ja sainkin etu- ja takakappaleen tilkkupinnan valmiiksi. Nyt pitää haeskella muistista tai muistiinpanoista tieto siitä, millaisen levyinen vetoketjulipare toimi ”Sienimetsässä”-tilkkulaukussa. Hämärästi muistelen, että vetoketju ainakin oli 25cm pitkä? Voi sentään, miten hutera muisti minulla on – ja niin hätäinen toimintatapa, etten kirjaa tärkeitä asioita muistiin seuraavaa kertaa varten. Minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa siihen, minkä levyisiä kaitaleita käyttäisin tilkkupinnassa tai siihen, missä järjestyksessä sitten kaitaleet yhdistäisin. Niinpä tein etu- ja takakappaleesta erilaisen. Julistin ”Sienimetsässä”-laukun valmistuttua, etten käyttäisi paksuhkoa tukihuopaa enää, ainakaan näin pienessä laukussa. Mitä tein? Leikkasin tälle laukulle jäykistekerroksen paksuhkosta tukihuovasta. En nimittäin voi kieltää, etteikö jäpäkkä laukku näyttäisi vielä enemmän ”oikealta laukulta” kuin vähän kevyemmin topattu, esimerkiksi

Kesämuistoja-vetoketjupussukkaa muistuttava, myös uniikki vetoketjupussukka nimeltään ”Laakson lilja” on valmis. Tytär kävi kyllä julistamassa pussukalle nimen ”Terveisiä Muumilaaksosta,” mutten halunnut käyttää toisen rekisteröimää nimeä. Kelpuutin kuitenkin laaksoteeman. Tämä on sarjaa ”pieni pussukka,” leveys ylhäältä noin 16cm, kokonaiskorkeus noin 11cm, pohjan leveys 6,5cm. Onnistuin muistamaan, että huomiokangas kannattaa asemoida tilkkupinnan yläreunaan, koska alareunassa esiintyvät kankaat jäävät pohjan puolelle vähän piiloon. Vuorikangas on samaa sinistä, jota on päällisen tilkkupinnan tilkuissa. Ja muistin ommella pussukkaan myös kiinnipito-/riiputuslenksun. Ompelin toisenkin vetoketjupussukan. Pakko oli tarttua perjantai-iltana lahjoituskassista löytyneeseen silmiä särkevän keltaiseen vintagekangaspalaan! Vaikka olin noukkinut esille useampia kaverikankaita, päädyin käyttämään vain neljää muuta kangasta. Näistä yksi eli tuo keltainen, valkoraidallinen on my

Kesämuistoja-pussukan sukulaispussukka on melkein valmis, ja jipii, taidan muistaa ommella ja kiinnittää siihen myös kiinnipito-/riiputusrenksun: (Taiteltu vaan ei ommeltu renksu kuvassa päällimmäisenä.) Pussukassa on siis 15cm pitkä vetoketju. Se on koottu tilkuista niin, että pääasiakangas on ylimpänä, jolloin ei ole pelkoa sen jäämisestä pohjapuolelle vähän piiloon. Kokosin tilkkupinnan ensin ja tikkasin sen sitten loivasti aaltoilevin tikkauksin kiinni jäykistyskerroksiin eli collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Vuorikangasta esiintyy myös pussukan päällisen tilkkupinnassa. Vetoketjua kiinnittäessäni minulle käy yleensä näin, eli vuorikappaleet näyttävät alkavan ja päättyvän eri kohdilta. Ei haittaa. Tasoitan epätasaisuudet samalla kun ompelen pussukkakappaleita pussiin. Joku tulee jonkun luo Olen kuullut sanonnan ”raha tulee rahan luo” ja ihmiset ilmeisesti uskovatkin siihen. Humoristiset rikastumisvinkitkin tuntevat esimerkin siitä, miten ansaitaan miljoona. Vinkki alka

Kesämuistoja-pussukka osoittautui niin suosituksi, että useampi kuin yksi ihminen olisi sen halunnut. Vastaan huutoon ja teen pussukasta toisintoja, jotka tietysti nekin ovat uniikkeja. Siniseen vetoketjuun olen kehittänyt tällaisia tilkkupintoja: Nämä tilkkupinnat taas vaatisivat vaaleanpunaisen tai kenties vaalean keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei ole sopivan pituista: Tilkkupinnat jäävätkin nyt toistaiseksi odottamaan, että paikallistan ( = menen kauppaan ja ostan ) tähän tuloillaan olevaan pussukkaan sopivan vetoketjun. Markkinakatsaus Kommentoijat ovat kyselleet, myynkö näitä tekemiäni juttuja vai annanko kaikki eteenpäin. Lähipiirini saa toki osansa näistä, mutta olen harjoittanut myös vaihdantaa. Erityisen aktiivisesti tällä viikolla! Yhteensä yhdeksän juttua on upouusilla omistajillaan, ja tilauskirjanikin on täynnä. Todella hieno tilanne siis. Mutta nyt kun minun pitäisi surrutella koneella tilkkujuttua toisensa perään ja vastata näin kysyntään, mitä teen? Omp

Etsin trikoopaidan kaavoja kaapista, ja käteeni osui aikamoinen pino valmiiksi leikattuja tilkkuja. Nämä ovat 10cm x 10cm palasia, joita ostin valmiin nipun watercolour-töitä varten ja johon lisäsin omista kankaista leikkaamiani tilkkuja. Palat on tarkoitus puolittaa ja puolittaa, että saa neljä 5cm x 5cm palaa. Olin unohtanut pinon kokonaan! (Sentään sen nähdessäni muistin, että olin sellaisen ostanut.) Olenkohan tehnyt tästä pinosta koskaan mitään? Noukin siniset ja punaiset tilkut erikseen. Voisin tehdä näistä vaikka kolmiopaloja, joista edelleen jonkun työn. Kokeiluruusu Olin luovan konetikkauksen kurssilla, kun Syyrinki järjesti sellaisen. Meillä oli opettajana Maija Brummer eli oikea tositaituri (katso kurssikuvia Syyringin www-sivustolla ), mutta minä en kyllä ole sen alan luonnonlahjakkuus. Kokeilutyöstäni tuli aivan kamala enkä toisellakaan yrittämällä saanut hommaa sujumaan. Toiseen kokeiluun minun piti lisätä ruusunkukkia ja löysin pari päivää sitten eräästä laatikosta r

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.) Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman. Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla. Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita. Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymy

En tosiaan ehtinyt tilkkutöiden ääreen keskiviikkona, mutta päärynähilloa sain tehdyksi. Ylellistä! (En kyllä tiedä, miltä se maistui, kun en kuumaa hilloa ruvennut maistelemaan.) Olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on hyviä työkavereita Ranskassa asti, ja kaikista Ranskan kaupungeistä peräti Pariisissa. ”Pariisitar” kuulostaa tosi chic-jutulta, ja mikä sen riemastuttavampaa kuin nähdä aito pariisitar, jolla on käsivarrella minun tekemäni Kihu-Mihu-tilkkulaukku: Näin hänet torstaina ja kysyin, oliko hän käyttänyt laukkuaan, jolloin hän iloisena sanoi, että tänäänkin juuri. Halusin tietysti ottaa kuvan sarjaan ”työt käytössä”. Hän kertoi kuljettavansa laukussa akvarellikyniään aina kun on menossa piirustustunnille. Kynät (ja opasvihko?) mahtuvat laukkuun juuri sopivasti: Pariisitar oli silmin nähden tyytyväinen laukkuunsa. Lämmitti mieltä! Tänään on lauantai ja pääsen tilkkutöiden ääreen. Olen jo valmistautunut tunnelmaan siksakkaamalla kaksi uusinta puuvillakangash