Tilkunviilaaja

Kolmas ja tällä erää viimeinen ruusuneliöin koristettu vetoketjupussukka on valmis. Tämän nimi on Öinen ruusu (ja keksin nimen itse). Olisin mieluusti tehnyt tästä Yöruusun, mutta se oli liian lähellä vyöruusua, josta ei tule mukavia ajatuksia mieleen. Musta pinta oli tietysti mahdoton saada edes lähes realistisesti kuvatuksi. Kangasmerkki tuli kiinnitetyksi aika alas. Kun havaitsen tällaisia epäsäännöllisyyksiä töissäni, lohdutan itseäni toteamalla, että ainakin nämä ovat todella uniikkeja. Joka tavalla. Sitä valkoista Tykkäisin välillä ommella vaikka tilkkulaukun. Raotin kirjastosta lainaamaani sisustuskirjaa Väreillä kodikasta, kirjoittanut Shannon Fricke. Näin tämän kuvan ja ajattelin (tietenkin) heti tilkkupintaa: Kuvassa on ilmeisesti paperityönä tehtyjä seinätauluja, mutta mikä estäisi yhdistämästä moninaisia väritilkkuja valkoisiin paloihin juuri näin? Tilkkupinnasta voisi sitten koota vaikka juuri tilkkulaukun. Ehkä laittaisin pohjan värikkäämmästä kankaasta, et

Valmistuneista kauimmin on ollut tekeillä ”Kaupungin yö” –niminen vetoketjupussukka. Tilkkupinta on valittu käsiin ensimmäiseksi sattuneen vetoketjun värin mukaan. Pintaan harjoittelin tavallista muurahaisenpolkua terävämpää konetikkauskuviota. Muistin ommella vuoriin kangasmerkin, mutta liian myöhään – jouduin kiinnittämään sen käsin ompelemalla. Vähän isompi vetoketjupussukka, nimeltään ”Hiiohoi”: Tähän pussukkaan muistin ommella kanto- tai kiinnipitolenksun ja kiinnittää sen samalla kun ompelin pussukan tilkkupinnat pussiin. Tämä onkin kyllä viime aikoina valmistuneista pussukoista ainoa, jossa on lenksu. Taisin muistaa kiinnittää myös kangasmerkin aika hyvin ajoissa. Valmis ruusuneliöpussukka Valmistin ruusuneliöiden ympärille muotoutuneet tilkkupinnat pussukoiksi suuruus- tai pienuusjärjestyksessä eli pienimmän ensin. ”Vadelmaunelma”-nimen saanut pussukka on valmiina tämän näköinen: Pussukan sisään löysin teemaan sopivan ruusukankaan: Myöhään eilen illalla va

Kiinnitin tekemäni ruusuneliöt ( edellisessä postauksessani kerroin tästä) pussukkakankaisiin. Mustan ruusuneliön ympärille tuli aniliininpunaista kangasta. Neliön yläpuolelle ja vasemmalle puolelle tuli neljän sentin levyinen kaitale. Jotta en olisi joutunut leikkaamaan koko kankaan mittaista nelisenttistä kaitaletta, yhdistin puuttuneen kaitaleen useammasta palasta. Ja, nerokas kun olen, ompelin kaitaleen ensin kiinni siihen tilkkupintaan, mistä kaitaletta ei enää puuttunut: Hohhoijaa. Seurasi purkutyö (onneksi lyhyt) ja uusi ompeleminen. Uusinnan jälkeen tilkkupinnat näyttivät jo samanlaisilta. Parempi: Ruusukuvioiseen ruusuneliön ympärille tuli punaista Amy Butler –pallokangasta. Tilkkupinnan koko määräytyi löytämäni punaisen vetoketjun pituuden perusteella. Tikkasin sitten useita (epämääräisen muotoisia) ympyröitä ruusuneliön ympäri. Muuhun pintaan tein pallokuvioita noudattelevia silmukoita. Pussukasta tuli aika pieni, mutta söpö. Siitä ei ole vielä kuvaa. Vaal

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli eilen Idealauantai-niminen kurssi. Meidän oma Ritvamme vastasi suurimmasta osasta kurssitusta, vaikka minullakin oli varjokurssinurkkaus, jossa näytin, miten vetoketjupussukan voi tehdä erittäin helpolla tekniikalla. Suurin osa ideoista liittyi kankaiden manipulointiin. En ollut kokeillut sellaista kuin yhden kerran. Kankaita eri tavoin taittelemalla ja taivuttamalla sai uskomattoman hienoja pintoja aikaan! Koska minulla oli varjokurssiosuus meneillään, en ehtinyt tehdä kovin paljon kokeilua, mutta ideoita sain vaikka kuinka paljon! Muutakin kotiin vietävää sain mukaan: Lisää keltaista, kukallista kangasta. Kirjava kangas, muutama ruutukangas. Ja tekemäni kangasmanipulaatioharjoitus. (Näyttää aika säälittävältä aikaansaannokselta, kun kurssi kesti kuusi tuntia.) Sain kyllä kaksi vetoketjupussukkaa melkein valmiiksi. Tässä pussukassa on käytetty Amy Butler –kankaita, keittiön tuolinpäällyskangasta ja farkkukangasta: Marle oli myös kurssil

Auringonkeltainen villitsee taas: tässäkin pussukassa on keltaista yli oman tarpeen. Pussukan nimi on Vaahtokarkki, ja se on tällainen edestä: Takakappaleessa on yli jäänyt pala tilkkupintaa, jota tein ”pakko saada” –kankaan ympärille kehittämääni seinävaatetta varten. Tulipahan sekin hyvään käyttöön. Minulla on aina tosi kova into valmistaa näitä ja niinpä unohdin taas: - Olisin voinut ommella kanto- tai kiinnipitolenksun pussukan toiseen sivusaumaan. Ajattelinkin sitä, mutta sitten tuli ompelemiseen tauko ja palatessani takaisin ompelupisteeseen olin jo unohtanut lenksun ompelemisen. Vasta kääntäessäni pussukan oikein päin muistin, että lenksu olisi ollut kiva lisä. - Olisin myös voinut jälleen kerran muistaa kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin pussukan vuoriin siinä vaiheessa, kun vuori on vielä kankaana. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun en vielä ole ennättänyt ommella vuoria pussiin. No voi sen tietysti kiinnittää valmiiseen pussukkaankin: Vaahtokarkki-vetoketju

Lilasävyinen tilkkupeitto valmistui eilen, jipii! Olen työstänyt sitä yli vuoden (joulukuussa 2009 aloitin), joten oli jo aikakin saada se valmiiksi. Tein peitteen siskolleni, vaikkei hän tiennyt sitä. Tässä kuva Iltahämärässä-nimisestä peitosta: Ole hyvä, rakas siskoni! Voimme sopia tämän luovutuksesta uudelle omistajalleen puhelimitse. (Hmm, onnistuinkohan yllättämään siskoni..?) Iltahämärässä-peiton koko on noin 135cm x 163cm. Peitto on tehty samalla mallilla kuin Syyringin aiemmassa näyttelyssäkin esillä ollut Talviomenoita-peitto. Alkujaan löysin mallin Crazy Mom Quilts –blogista, jossa Amanda järjesti mallista quilt-along-aktiviteetin. En tohtinut ilmoittautua mukaan virallisesti, mutta valmistin kuin valmistinkin peitteen suunnilleen samassa aikataulussa kuin hän (no en ihan), ja nyt vielä toisenkin peitteen samalla mallilla. Vetoketjupussukkapintojen tikkausta Valmistaudun tikkaamaan ”pakko saada” –kankaan ympärille kehittämääni seinävaatetta, ja toivoin voivani tikata vih

Otin muutaman kuvan samalla kun ompelin reunakanttausta lilahtavaan torkkupeittoon. On aika helppo löytää kuvitettuja ohjeita siihen, miten huolittelukaitale ommellaan suorakulmaisen tilkkutyön kulmien kohdalla, mutta vähemmälti on ohjeita sen seuraavan kierroksen ompelemiseen (eli kulmien viimeistelemiseen). Pitääkö kulma leikata pienemmäksi, pyöristää tai ohentaa ennen seuraavaa kierrosta? Ommellaanko kulmat käsin ja muut osat koneella? Omat vastaukseni: kulmia ei leikata yhtään, vaan ne jätetään täysin sellaisiksi kuin ne ovat. Kulmia ei tarvitse ommella käsin eikä itse asiassa edes nuppineulottaa, vaan ne voi taitella siistiin muotoon samalla kun ompelee toisen kierroksen. Olen tässä työssä käyttänyt 6cm leveää vinokaitaletta, jonka olen silittänyt kaksinkerroin. Kiinnitin kaitaleen ensin työn nurjalle puolelle. Ommel tuli tavallisen paininjalan päähän reunasta. Tällä ensimmäisellä kierroksella ompelin kulmat ompelin standardilla tavalla eli pysähdyin paininjalan leveyden pääs