Tilkunviilaaja

Eilisiltainen ompelurupeama oli viihtyisä, sillä saatoin samalla kuunnella Radio Suomen käsityöiltaa! Mahtava yhdistelmä: käsitöitä ja puhetta käsitöistä. Tällä kertaa ompelin tilkut suunnilleen oikeaan kokoon, silitin taakse vanun ja tikkasin poikki tilkkupinnan: Sitten vasta tasoitin pussukkakappaleet täsmälleen oikeisiin mittoihin. Valmis ”Koiranelämää”-pussukka edestä: … ja takaa: Tässä pussukka seisoo… … ja tässä se makaa: Tällä kertaa muistin kiinnittää kangasmerkin vuoriin ajoissa. Muistin (juuri ja juuri ajoissa) avata vetoketjun, kun olin ompelemassa kappaleita pussiin. Muistin lisätä sivukappaleeseen edellistä pussukkaa varten tekemäni lenksun. Muistin, että alareunan yksityiskohdat jäisivät piiloon pussukan pohjaan. En tainnut unohtaa tällä kertaa mitään! Olisin aloittanut uutta vetoketjupussukkaa farkkukankaan ympärille kootusta valikoimasta à la Tytär , mutta minulla ei ole varastoissani sopivaa vetoketjua! Se oli harmillista. Mutta kiitos, Tintin, ideasta tehdä näist

Ihanasta kangas- ja nauhayhdistelmästä syntyi Paratiisikoirat-vetoketjupussukka: Mitat: Leveys ylhäältä 20cm, kokonaiskorkeus 15cm. Pohjan leveys 5.5cm. Olin eilen tosi innokas saamaan pussukan mahdollisimman pian valmiiksi! Niinpä tein matkan varrella pari perustavanlaatuista mokaa. Moka 1 – Tietenkään en ajoissa muistanut kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä vuorikankaaseen, vaan jouduin ompelemaan sen kankaaseen kiinni käsin. Aargh! Onneksi pussukka ei sentään ollut ihan valmis, joten ompeleminen oli aavistuksen verran helpompaa vielä. Moka 2 – On tosi tärkeää, että vetoketju on auki siinä vaiheessa kun pussukan reunat ommellaan pussiin. Tiedän tämän! Ja silti vetoketju jäi kiinni, niin että jouduin purkamaan jo ompelemaani sivusaumaa ja keplottelemaan ketjun sitä kautta auki. Tosi noloo! Tavallaan moka 3 – Ompelin pussukan sivusaumaa varten lenksun. Pussukoissani ei yleensä ole lenksua, mutta ajattelin kerrankin sellaisen laittaa. No, lenksu on edelleen valmiiksi ommeltuna

Koirakangas yhdessä kevään uusien kukka-/lehväkuosien kanssa, mausteeksi vähän limehtävää vihreää ja koristenauhaa: Vetoketjupussukka odottaa enää vuorikankaan leikkaamista, Tilkunviilaaja-kangasmerkin kiinnittämistä (tuntuu edelleen helposti unohtuvan) sekä varsinaista pussukan ompelemista. Pussukkakappaleiden leveys: - 20-senttisen vetoketjun kokonaispituus Pussukan kappaleiden korkeus: - 20cm Tilkkupinnan alla kiinni silitettävä vanu (sama, jota olen käyttänyt lasinalusissa). Vuorikankaaksi valikoitui pepitaruutuinen, Tyttären huoneen verhokangas. Edelleen olen kiinnostunut ehdotuksista: Millaisia tavaroita haluaisit nähdä minun valmistavan eilisessä postauksessa esittelemistäni kangaslajitelmista?

Olin raivannut makkarin lattian tyhjilleen siivousta varten ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Etsin vuosi sitten hankkimani Missoni-tyyppisen neuloskankaan ja paitakaavan, levitin kankaan lattialle ja leikkasin itselleni paidan. En tietenkään löytänyt juuri sitä kaavaa, jota olin etsimässä! Jonkun päälle mahtuvan kuitenkin. Muistelin 90-lukua, jolloin leikkasin reippaana neulospaitoja ja koltsareita ilman kaavoja, korkeintaan jotain valmista paitaa apuna käyttäen. Silloin ei tyköistuvuus ollut in, vaan löysää sai olla joka puolella. Ei onnistu samanlainen summamutikka enää! Käy toki Syyringin tilkkutyönäyttelyssä Muistutan vielä, että Syyringin näyttely on esillä Helsingin Oulunkylässä, Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ruokalassa maaliskuun ajan. Tässä postauksessani on näyttelystä tarkat tiedot ja tässä postauksessani kuva näyttelystä. Ompelua vailla valmiita Vähän illemmalla Tytär innostui laatimaan hienoja kangasyhdistelmiä, ja tuloksena syntyneet pinot siis vain odottav

Pääsin tänään katsastamaan Syyringin ”Villit ja vapaat” –tilkkutyönäyttelyn Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa. Hienolta tuntui nähdä oma työ esillä! Se kyllä yllätti, miten pieneltä työni näytti seinälle ripustettuna! (Se on kuitenkin yksi suurimmista valmistamistani.) Valmis ”Liskot”-PC-laukku Sain ommelluksi napit liskokuvioisen PC-laukun pohjaan ”jaloiksi,” joten laukku on virallisesti valmis. Laukku on ollut tekeillä iät ja ajat. En oikeastaan käsitä, miksi sen valmistaminen on vienyt näin kauan! Laukun vuorikangas on kivaa roosa nauha –kangasta, jonka löysin kerran Eurokankaan puuvillakangaslaarista. Muistin myös ommella vuoriin sisätaskun. ”Liskot”-PC-laukku lähtee toivottavasti aika pian uudelle omistajalleen eli Siskolle, joka varasi sen heti, kun näki sen blogissani. Valmis vetoketjupussukka farkkutilkuista Näyttelyyn lähtiessäni vetoketjupussukalla oli vuorikangas valmiina ja vetoketjun toinen puoli oli kiinnitetty. Palattuani ompelin vetoketjun paikoilleen: Si

Tikkausviivat aaltoilevat nyt yli koko lilahtavan torkkupeiton, jolla on jo nimikin. En kuitenkaan paljasta sitä ennen kuin se on virallisesti valmis. Peitolle oli vähän pakko keksiä nimi siinä vaiheessa kun ryhdyin tikkaamaan peittoa. Halusin nimittäin, että tikkausviivat kulkevat peiton takana olevan nimilapun yli. Niin sitten kirjoitin nimen ja muut tiedot nimilapulle, jonka ompelin siististi kiinni peiton taustakankaaseen. Toivottavasti lapun reunat ovat edes suunnilleen suorassa siinäkin vaiheessa kun peitto on tasattu ja valmiiksi kantattu! Vinkki: Nimilapun yli kannattaa tikata erityisesti silloin, kun tilkkutyö saattaa päätyä näyttelyyn tai kilpailuun. On aina olemassa mahdollisuus (vaikkakin hyvin pieni), että joku epärehellinen yrittää omia työn nimiinsä. Kun nimilappu on kunnolla kiinnitetty ja tilkkutyön tikkaukset kulkevat sen päältä, lappua on vaikea tai mahdoton irrottaa huomaamatta. PC-laukkua tein Heti kun peiton tikkaaminen oli valmis, etsin liskokuvioisen PC-laukun

Sain eilen Patentti- ja rekisterihallitukselta kirjeen, jossa he ilmoittivat myöntäneensä minulle rekisteröidyn tavaramerkin ”Tilkunviilaja”. Aivan: nimessä oli kirjoitusvirhe! Virhe oli tosiaan pelkkä virhe ja se korjataan, pelkkä muodollisuus. Niinpä voin heti tänään iloita asiasta julkisesti! Tilkunviilaaja on nyt minulle rekisteröity tavaramerkki. Tuntuu aivan mahtavalta! Täytyy varmaan seuraavaan kangasmerkkitilaukseenkin lisätä ®-merkki Tilkunviilaaja-tekstin perään. Valmiita juttuja syntyy vain niiiiiin hitaasti (koska mahdoin viimeksi saada jotain valmiiksi, tammikuussa varmaan), ettei kangasmerkkien menekki ole kummoinen. Lilahtavassa torkkupeitossa on nyt 24 tikattua aaltoviivaa, siis neljä enemmän kuin viime postaukseni aikaan. Voi näitä hitausvoimia!