Tilkunviilaaja

Tiedän ommelleeni kuvassa näkyvän tilkkupinnan äskettäin, mutta niin vain se oli pyyhkiytynyt mielestä ja palasi todellisuuteeni vasta kun löysin sen ompelupöydän tilkkukasoista. Olin löytänyt palalle vanun ja kiinnittänytkin sen – vain tikkaus puuttui. Palalla ei tosin ollut paria, joten siitä ei voinut ruveta valmistamaan mitään saman tien. Mitähän tässä oli oikein tapahtunut, että toinen oli jäänyt tuollaiseen vaiheeseen?! Mutta ei hätää! Tietenkään! Selailin tilkkukasoja hiukan lisää ja löysin kooltaan noin puolet tästä olevan tilkkupinnan – sekin unholaan painunutta lajia. Palaan ei tarvinnut lisätä kuin kaksi kerrosta tilkkua, ja se oli valmis orvon tilkkupintaparan pariksi. Tikkasinkin ne jo - valitsin tikkauskuvioksi "kulmikkaan spiraalin": Löysin myös sopivan vetoketjun. Kumpikaan tilkkupinta ei enää ole parka eikä pariton, vaan hyödyllinen - valmiina muuttumaan pussukaksi. Toivottavasti en unohda näitä uudelleen!

Uusin vetoketjupussukkani on varmasti pirteä, sillä annoin sille nimen ”Pirteä”. Ompelin tilkkupinnat pienistä paloista, joita jäi jäljelle 2 x 4 -tilkkublokkieni ompelemisesta. Mitoitin blokkiaihiot sen verran tarkasti, ettei ylijäämää ollut kuin kapeat soirot, mutta niistäkin pystyi siis kokoamaan hauskaa tilkkupintaa. Pikkupalasoirojen lisäksi käytin enimmäkseen kaitalepaloja, joista ei enää saanut 2 x 4 -blokkia. Voin siis hyvin luonnehtia Pirteä-pussukkaa 2 x 4 -tilkkupinnan bonustuotteeksi. Pirteä-pussukkaa ommellessani erehdyin kerran - mutta pahan kerran. Erehdys innoitti minua kirjoittamaan luettelon ompelukömmähdyksistäni, ja sepä onkin kiinnostanut lukijoita! On tietenkin aina lohdullista lukea toisten tekemistä virheistä. Yllätyin kyllä, miten monella eri tavalla olen voinut mokailla – ja silti tiedän, että listaltani puuttuu varmasti jokunen virhe, joita en vain muista. Koska Tilkunviilaaja-merkki oli kömmähdykseni takia jäänyt vuorin ja päällikappaleen vä...

Olen vetoketjupussukkaveteraani. Olen dokumentoidusti ommellut yli 200 pussukkaa – kaikkiaan ehkä 250, mutta edelleen teen virheitä. Viimeisimmässä projektissani mokasin taas ennenkokemattomasti, vaikkei sitä päältä päin huomaa. Rupesin miettimään, kuinka monenlaisia virheitä olen tehnyt. Nopeasti laskin, että ainakin viisitoista erilaista. Aloitan läheltä viimeisintä virhettäni. 1. Puolivirhe. Ompelen vuorikankaan niin, että sen nurja puoli jää näkyviin, ei oikea puoli. 2. Puolivirheen nolompi variaatio. Vuorikappale tulee ommelluksi nurja puoli näkyville päin, ja vieläpä niin, että Tilkunviilaaja-merkistä näkyvät vain kiinnitysompeleet. Tämän virheen tein uusimpaan pussukkaan - katsokaa vaikka: Pakkohan tämä virhe on jotenkin korjata, mutta en ole vielä päättänyt, avaanko vuorikappaletta pohjasta, puran merkin pois nurjalta ja ompelen uudelleen oikealle puolelle vai kiinnitänkö uuden merkin tämän jo ommellun päälle pienin käsinompelupistoin. Luettelo jatkuu. Puolivi...

Muista kiireistä huolimatta olen päässyt silloin tällöin livahtamaan ompelupöydän ääreen. Vähitellen rakentamalla olen saanut valmiiksi uusia tähtiblokkeja – ja sinisten taustakankaiden varastoni lähestyvät myös loppuaan. Peittopinnan on siis syytä valmistua piakkoin. Tähtiblokin viimeinen työvaihe on silittäminen. Lasken silitetyt blokit aina lattialle ja joskus näppään kuvan, jos kokonaisuus näyttää miellyttävältä. No, liika vaatimattomuus sikseen: yleensä uudet blokit näyttävätkin miellyttäviltä silitettyinä. Itse asiassa otan kuvan valmiista blokeista aina kun valaistusolosuhteet sen sallivat! Kuvia katsellessani mietin, että minun olisi pitänyt ostaa sekä mustikansinistä että tuota harmaamman sinistä kangasta enemmän! Erityisesti harmaampisävyinen sininen on niin kaunista, että käyttäisin sitä mieluusti muihinkin projekteihin! Tähtiblokkeja on monen kokoisia, ja niiden sovitteleminen toisiinsa on ollut melkoista palapelia. Otin jo tietokoneenkin avuksi suunnitteluun,...

Ostin keväämmällä Tula Pinkin Pinkerville-kangaspaketin, jonka sisältä löytyi suurikuvioista yksisarviskangasta, kolmea eri väriä. Yksisarvisten pilkkominen tuntui ikävältä, joten mittailin kuvion koon ja etsin sen jälkeen samankokoista blokkimallia. En löytänyt sellaista, josta olisin pitänyt, joten keksin blokkimallin itse. Kirjoitin blokista ohjeenkin. Koska en leikkaa hirsimökkiblokkiin tarkan mittaisia ”hirsiä,” blokkiohjeessa antamani mitat ovat tyyppiä ”suunnilleen”. Ommellessa pitää olla valmis trimmaamaan joka hirren jälkeen. Kvilttaaja ehdotti blokilleni nimeä Käpylä. Nimi tuntui heti sopivalta ja entistä sopivammalta se vaikuttaa nyt, kun katson valmista tilkkupintaa. Siinä voisi olla jonkin käpylämäisen, idyllisen asuinalueen ruutukaava. Hain työni eilen kotiin Töölön Tilkkupajasta, missä se oli tikattavana. Tällä kertaa ostin tikkauksen lisäksi paitsi vanun, myös takakankaan. Vältyin takakankaan ompelu-urakalta. Valitsimme Soilen kanssa työhön ruudullise...

Tänään jaan monta kuvaa tähtikuvioisen tilkkupeiton rakennusvaiheista. Kyseessä on siis ”wonky stars” -tilkkutyö, jonka aloitin jo viime vuoden toukokuussa. Projekti jäi jonkun toisen jalkoihin, mutta nyttemmin olen puurtanut tähden toisensa jälkeen, ja koossa on aika monta blokkia. Ostin projektiani varten tummaa, mustikansinistä batiikkikangasta Töölön Tilkkupajasta. Huomasin melko pian, että taustakangasta kuluu paljon, ja hankin täydennykseksi toistakin tummansinistä kangasta, sitäkin Töölön Tilkkupajasta. On hauska, ettei tausta ole yhtä ja samaa kangasta, vaan että siinä on sävyeroja. Projektin aikana olen asetellut uusimmat blokit lattialle ryhmiksi. Värikkäitä tähtiä on kiva katsella. Kuvassa näkyy myös pino, josta on tulossa seuraava tähti. Tein aluksi melkein samankokoisia blokkeja, aika isoja. Sitten huomasin, että tähtiä kannattaa olla eri kokoisia. Kuvassa olen ommellut tai asetellut tähtiä isommiksi kokonaisuuksiksi siinä uskossa, että saisin syntymään p...

Askartelin sinnikkäästi two-by-four-blokkien parissa, kunnes niitä oli riittävä määrä kunnollisen kokoiseen tilkkupeittoon. Sommittelin blokeista pinnan puolihuolimattomasti: aloitin tummemman oloisista ja siirryin hiljalleen vaaleampiin ja vaaleampiin, kunnes kaikki blokit oli käytetty. Sommittelulattiani ei ole suurensuuri ja se toimii myös makuuhuoneen lattiana, joten sommitelmia ei voi kovin kauan pitää keskeneräisinä. Virittelisin teoksiani ehkä kauankin, mutta käytäntö sanelee työlle ripeämmän tahdin. Käytin tilkkupintaan yhden jelly roll -kaitalerullan Valori Wellsin kankaita. Täydensin itse leikkaamillani kaitaleilla, joita oli yhteensä suunnilleen saman verran. Ellei kaitaleiden pituus ihan riittänyt, saatoin jatkaa niitä melkein saman värisillä. Tällaisessa pinnassa eivät pienet värivaihtelut näy. Kaitalerullan kankaat olivat superkauniit ja innostavat! Kauniiden joukkoon raaskin leikata kaitaleita myös omista, kaikkein kauneimmista kuoseistani. Jäännöspal...