Tilkunviilaaja

Tänään muistuttelen vain yhdestä asiasta, joka on tilkkutyön tekijälle tärkeä: Kontrastittomuus on usein ongelmallista. Vinkki: Silmä havaitsee tummuuserot paljon herkemmin kuin värin vaihtelun. Jos tilkkublokista aikoo tehdä sellaisen, että sen eri muotoiset palat erottuvat toisistaan, kannattaa valita riittävän eri tummuiset kankaat. Ei siis näin kuin minä tein tässä blokissa: Luulin, että selvästi musta-valkoinen kuvio erottuisi selvästi sinisävyisestä. Ei erottunut. Samaten tässä op-art-tyyppisessä, juopon polku -blokkeihin perustuvassa kuviossa keskisävyisetkään vihreät kankaat eivät piirry esiin harmaasta taustastaan niin hyvin kuin niiden pitäisi: Tämän blokin eri osat - keskellä näkyviä pystyraitoja lukuun ottamatta - eivät erotu toisistaan juuri lainkaan (mitä oikein ajattelin valitessani nämä kankaat yhteen blokkiin): Jos tilkkutyössä ei ole tarkoituskaan olla kontrastia (”low contrast” -tyyppiset työt), tummuuseroja ei tietenkään tarvita. Työ näyttää sill

Joulukalenterin yhdestoista luukku antaa viisi hyödyllistä, mittaamiseen liittyvää vinkkiä. 1. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran. En useinkaan muista tätä ohjetta. Huokaus. Minun olisi pitänyt muistaa tämä nimenomaan silloin kun minulla oli käytössäni idioottimaisen typerä viivain (jonka toisessa reunassa senttinumeroinnilta näyttävät lukemat alkoivat toki ykkösestä, mutta ykkönen olikin kahden sentin päässä viivaimen reunasta). En silti osannut varoa, vaan yhdessäkin projektissa leikkelin vaikka minkälaista sutta ja sekundaa. 2. Pitkästä on hyvä pätkästä. Muistuttelen tätä mieleeni erityisesti leikatessani tilkkua isommasta jäännöspalasta. Leikkaan mielelläni niin, että jäljelle jää mahdollisimman pitkä pala. Hirsimökkiblokkien tekemiseen ja pitkäisy-pätkäisyyn liittyvä huomio. Jos leikkaat hirsimökkiblokkeihisi aina valmiiksi sopivan mittaiset kaitaleet (”hirret”), pisimmät kannattaa leikata ensin – erityisesti, jos toteutat hirsimökkejä jäännöspaloista. Muuten voi käydä niin

Joulukalenterini kymmenes luukku kehottaa miettimään, ja tänään vinkkaan, että miettisit tilkkupinnan tikkaamista. Vinkkejä onkin peräti kaksitoista! 1.-7. Ajatuksia tilkkupinnan tikkaamisesta. Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani tilkkupinnan tikkaamiseen liittyen. Vinkkaan esimerkiksi, että ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on useampi kuin yksi. 8. Kokeile kaaritikkausta. Sain siihen idean Instagramista, @alborve’lta ja se on uusin suosikkini. Tikkausidea-päivityksessäni kerroin, miten sellaisen toteutan. 9. Kolme tikkauskuviovalintaa. Olen aikoinaan kirjoittanut kolmesta tavasta tikata tilkkupinta, ja tämä onkin ollut erittäin suosittu kirjoitus! 10. Spiraalitikkaukset.  Ellen keksi muuta tikkauskuviota, ompelen aina spiraalitikkausen tai useampia. Olen myös avannut menetelmääni ommella spiraaleja - niin yksittäisiä spiraaleja kuin useampia samaan pintaan tote

Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi. 1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot.  Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä. Tässä on minun systeemini: Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit. Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula. Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä on t

Kahdeksannesta luukusta löytyy kolme vinkkiä liittyen kuvaamiseen. 1. Käytä kameraa sommittelun apuna.  Tässä kirjoituksessani kerron, miten sommittelen tilkkublokit kännykkäkameran avulla. Lyhyesti: Järjestelen blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otan kuvan ja katselen pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näyttää olevan väärässä paikassa, vaihdan sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otan uuden kuvan jne. Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.  2. Käytä kameraa, kun haluat olla varma kontrastista. Tässä on hyvä esimerkki siitä, ettei silmä välttämättä tunnista vaaleus- ja tummuusasteita - sitä voisi nimittäin luulla, että Muistatko-pussukan  jokainen keltainen on vaalea väri. Minä ainakin luulin kauan aikaa, että keltainen on aina vaalea! Kuvasta näkee selvästi, että yksi keltaisista on erittäin värikylläinen ja siksi keskivärinen - ei vaalea. Värikylläinen keltainen e

Joulukalenterin seitsemäs luukku vinkkaa kokoamaan erilaisen tilkkulasagnen. Ellei tilkkulasagne ole tuttu termi, liitän tähän Tilkkuyhdistyksen tilkkutyösanastossa olevan selityksen: Kaitaleista voi ommella tilkkutyön joutuisalla pikatekniikalla. Kaitaleet yhdistetään lyhyistä päistään yhdeksi jättiläismäisen pitkäksi kaitaleeksi. Se taitetaan puolesta välistä ja ommellaan pitkältä sivulta yhteen. Taitekohta leikataan auki ja näin syntynyt kahden kaitaleen levyinen kaitale taitetaan jälleen puoliksi ja ommellaan pitkältä sivulta. Näin jatketaan, kunnes tilkkupinta on sopivan muotoinen. Näin ommeltua tilkkutyötä kutsutaan tilkkulasagneksi. Usein tilkkulasagne ommellaan valmiista kaitalepakkauksesta. Silloin ei tarvitse itse leikata mitään, ja tilkkutyön tekeminenkin on suoraviivaista ja nopeaa. Minä taas olen ommellut tilkkulasagnepintoja pienistä jäännöspaloista. Kerron tekniikasta tässä blogikirjoituksessani. Tekniikassa on se erinomainen puoli, että siihen voi käyttää

Hyvää itsenäisyyspäivää! Juhlapäivästä huolimatta kuudennen luukun vinkki liittyy arkisempaan, mutta toki kivaan aiheeseen eli tilkkupeiton kanttaamiseen. (Vaikka ehkä luulit, että kehottaisin kiertämään jotain tilkkuilusääntöä.) Luukussa neljä oli myös kanttaamiseen liittyviä vinkkejä. Valmistan yleensä tilkkupeittoni reunakantit itse – eli leikkaan vinokaitaleet kankaistani. Ompelen paloista pitkän kaitaleen, jonka silitän kahtia. Ennen vanhaan keräilin kaitaleen jonkunlaiseksi vyyhdiksi (tai sitten en) ja kanttia kiinnittäessäni minulla oli aina vaikeuksia pitää vyyhti (tai kasa) hallinnassa. Sain lopulta erinomaisen vinkin uusiseelantilaiselta tilkkuystävältäni Liziltä @lizfromshush . Hän kehotti kiertämään reunakantin tyhjän lankarullan ympärille ja nostamaan rullan ompelukoneen kakkosrullatappiin. Pitkää kanttikaitaletta on helpompi juoksuttaa tilkkutyön reunaan rullalta. Erinomainen vinkki! (Ja nyt on syy säästää tyhjentyneiden lankarullien rullat, joita jostain sy

Joulukalenterini viidennessä luukussa on kaksi vinkkiä, jotka ovat samalla varoitus. 1. Karta kankaita, joiden kestävyydestä ei ole takeita. Vaikka kukaan ei anna sinulle sakkoja, jos valitset tilkkutyöhösi muitakin kuin puuvillakankaita, kankaiden valinnassa kannattaa olla tarkkana. Ei kannata esimerkiksi yhdistää mitä vain silkkitilkkuja peittoon, jota aktiivisesti käytetään - tietynlaiset silkkikankaat kestävät paljon puuvillaisia heikommin kulutusta. Itselläni on esimerkiksi ”Ajatus karkaa kesään” -tilkkupeitto, jonka muutamassa blokissa on silkkisiä kolmioita. Kuvan nuoli osoittaa puhki hiutuneeseen silkkipalaan, ja niitä on peitossa useampia. Minun pitäisi oikeastaan siis paikata peittoa, mutta olen siirtänyt sen vinttivarastoon, sillä olen laiska korjaamaan mitään. Karta myös kuluneita kankaita. Tilkkupeiton ompeleminen on tuntien tai kymmenien tuntien työ, eikä materiaaleissa kannata pihistellä. Käytettyjä tekstiilejä voi tietenkin hyödyntää (niin kuin jo kerroin j

Ellet vielä ole tutustunut reunakanttiohjeisiini, joulukalenterini neljännessä luukussa on sinulle uutta. Muille vinkki on muistin virkistystä: Kootut reunakanttausohjeet Tässä blogikirjoituksessani annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siihen, miten kanttaat tilkkupeiton reunan. Tekstissä kerron myös, miksi niin usein käytän vinoon leikattua reunakanttia - toisin kuin tämän kuvan tilkkupeitossa: Reunakantin päiden yhdistämisestä pari sanaa Minulla oli aiemmin ongelma: osasin ommella kanttaukseeni siistit kulmat, mutta ompeleen alku- ja loppukohdan kanttinauhasaumaa en vain saanut siistiksi. Sitten löysin erinomaisen ratkaisun. Linkitän tuossa blogikirjoituksessa Cassandra Plottin mainioon YouTube-videoon, jolla hän selittää, miten reunakantin päät on hyvä yhdistää toisiinsa silloin kun käyttää kaksinkerroin taitettua kanttia. Kannattaa katsoa videolta mallia - ei kannata tehdä niin kuin minä tein Miehen syntymäpäivälahjatyölle. Tiesin kyllä, että kanttinauhan päät pysty

Mitä tehdä, ellei keksi, millaisen tilkkutyön seuraavaksi tekisi? Joulukalenterini kolmas luukku kehottaa ideoimaan ja antaa kolme vinkkiä siihen, mistä voit noukkia lisää ideoita. 1. Ensimmäisenä vinkki, joka ei edellytä verkkoyhteyttä. Tarkastele kaikkea sillä silmällä. Esimerkiksi valokuvakirjoja tai sisustuslehtiä. Muotikuvista voi saada ideoita. Televisiossa ja elokuvissa voi vilahtaa väriyhdistelmiä ja kuvioita, jotka synnyttävät idean. Sain idean sisustus-/lifestylekirjan kuvasta esimerkiksi Karaoke-tilkkulaukkuuni. Tässä alkuperäinen kirjan kuva: Tässä työstän ideaani: Tässä valmis tilkkulaukku: En muuten koskaan raaskinut myydä tätä laukkua, vaan pidin sen itse. 2.  Toinenkaan vinkki ei edellytä verkkoyhteyttä. Lue tilkkulehdet tarkasti. Tilkkutyö- ja blokkiohjeiden lisäksi kaupallisissa lehdissä on muuta sisältöä, josta voi saada ideoita. Esimerkiksi mainoksissa voi näkyä tilkkutöitä, samoin kuin haastateltavien henkilöiden taustalla. Tilkkuyhdisty

Joulukalenterin kakkosluukusta löytyy neljä uusiokäyttövinkkiä. 1. Vanhasta ja keskeltä kuluneesta leikkuualustasta voi tehdä neljä pienempää kuten minulle avuliaasti tehtiin vuonna 2015. Syntyneitä pieniä alustoja olen käyttänyt vähän samaan tapaan kuin pyörivää leikkuualustaa. Kun minulla on ollut tasoitettavana neliö, olen asetellut epätasaisen neliöni pienelle alustalle, tasoittanut kaksi sivua, sitten kääntänyt alustaa ja tasoittanut loput kaksi sivua. Pyörivä alusta olisi tietenkin hieno, mutta minunkin ratkaisuni on toimiva. 2. Tilkkukäyttöön varattujen vanhojen paitojen nappilista sopii toisinaan käytettäväksi tyynyn takakappaleessa sellaisenaan. Joskus minullakin on ollut käytössäni sopiva vanha paita, ja tyynynpäälliseen on syntynyt tyynynsujautusaukko aivan suit sait! Esimerkiksi tämän  Huippu-tyynyn ... ...taustakappale on pikapikaisesti valmistettu vanhan paidan etukappaleesta. 3. Tilkkuilijana voit myös käyttää uudelleen esimerkiksi puuvillakanka

Aloittelen tässä Tilkunviilaajan joulukalenteria, ja ensimmäiseen luukkuun sopivat tietenkin aloittelemiseen liittyvät vinkit. Annan niitä peräti viisi! 1. Aivan ensiksi vinkki numero yksi: Aloita ihmeessä tilkkutyöharrastus, ellet ole jo aloittanut!  Päätöksen jälkeen sinun kannattaa tutustua kirjoittamiini vinkkeihin. 2.   Tässä kirjoituksessani vastaan lukijan kysymyksiin, millaisilla aloittelijan välineillä tilkkutyötä kannattaa tehdä. 3. Kun olet hiukkasen tutustunut tärkeisiin välineisiin, kannattaa tutustua pyöröleikkuriin syvällisemmin, vaikkapa lukemalla pyöröleikkurista kirjoittamani blogiteksti. 4. Sen jälkeen kannattaa vielä ottaa oppia minun tyhmyyksistäni. Älä sinä tee niin kuin minä silloin aloitellessani! 5. Lisäksi sinun kannattaa lukea Tilkkuyhdistyksen vinkit aloittelevalle tilkkuilijalle.

Suorareunaisiksi tasoitetut tilkkusilppupalat on helppo ommella yhteen, mutta miten voi sovittaa sellaiset epätasaiset palat, jotka ovat toisesta päästään kapeampia kuin toisesta? Ompelin juuri sellaisia kapenevia/leveneviä paloja omasta silpustani. Halusin koota paloista suunnilleen suorakaiteen (siis tilkkulaukkupinnan) muotoisen kappaleen, joten joutuisin sovittamaan paloja toisiinsa suunnilleen näin: Esimerkiksi kuvan punasävyinen ja vihreäsävyinen pala on helpoin tasoittaa ja sovittaa yhdellä kertaa. Asetan palat päällekkäin ja asetan viivaimen kohtaan, jossa palat ovat varmasti päällekkäin – niiden väliin ei saa jäädä tyhjää. Etsin samalla myös kohdan, jossa hukkapalaa syntyy mahdollisimman vähän. Leikkaan viivaimen reunaa pitkin. Poistan päällimmäiset hukkapalat varovasti, pintoja liikuttamatta. Sitten käännän ylemmän palan alemman palan päälle niin, etten liikuta palaa sivusuunnassa ollenkaan. Kiinnitän palat kohdakkain esimerkiksi klipseillä. Ompelen yhteen

Olin juuri ommellut ja tikannut kuusi tilkkupintaa ja etsinyt niille kolme sopivaa vetoketjua, ja mieleen juolahti kysymys ”miksi ihmeessä ompelen aina vain lisää pussukoita”. Tuumin asiaa hetken ja keksin viisi oikein hyvää syytä. 1. Sinulla sattuu olemaan käyttämätön vetoketju. Pussukka on helppo ommella vetoketjun pituuden mukaan! Vaikka suurin osa ohjeista kertoo ensin, minkä kokoiset kangaspalat tarvitset pussukkaan ja minkä tietyn mittaisen vetoketjun tarvitset, ei ole pakko toimia niin. Sen sijaan kangas- tai tilkkupintapalat voi mitata vetoketjulla, kuten tässä "ompele vetoketjupussukka" -blogikirjoituksessani kuvailen. 2. Sinulla on vaatteesta purettu, hyväkuntoinen vetoketju, jolle et keksi erityistä käyttöä.  Ei haittaa, vaikka ketju olisi järkevää pussukkakokoa pidempi. Pussukkapintaa pidempi vetoketju käsitellään kuten Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaali neuvoo. 3. Tarvitset pussukan. Esimerkiksi matkoilla on kätevää, kun meikit ovat yhdess