Tilkunviilaaja

Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy” ! Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa. Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy! Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan. Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin. Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä. Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea. Kun ompelen p

Ei sentään kannata luulla, että ainakaan meidän puutarhastamme löytyisi kukkivaa pionia syyskuussa! Pioni -niminen vetoketjupussukka sen sijaan löytyy: Sain uusimman tilkkupussukan valmiiksi juuri äsken ja pääsin ottamaan siitä valmistujaiskuvat syysauringon paistaessa. Aurinko piirtää tikkausviivat hyvin näkyviin: Koska olin hiljattain ommellut Ilotulitus-pussukan ja unohdin siitä sivulenksut, osasin nyt olla varuillani. Pioni-pussukassa on lyhyet sivulenksut. Lisäksi se avautuu suurelle, mikä tekee kapeasta ja syvästä pussukasta käytännöllisemmän. Avoin-mallistoa siis! Toinen vuorikappale on yhtä palaa, mutta toiseen löytyi valmista tilkkupintaa. Täydensin sitä ruudullisella kankaalla, joka sopikin tilkkupalaan yllättävän hyvin. Sitten jaan paljastavan ja vähän nolon kuvan. Siis Pioni-pussukasta – en mistään muusta! Otin taas hienon, lähelle tarkennetun kuvan ja vasta kuvaa tänne laitellessani huomasin, että kangaslipareeseen on takertunut kissankarvoja. Ka

Tänään valmistui vuoden neljästoista pussukkani. On vaikea selittää, miksi, mutta annoin sille nimen Ilotulitus. (Kuvassani piti näkyä krassin kukka, mutta tähtäys ei näemmä onnistunut.) Ompelin yhteen lähimpänä olleita pikkutilkkuja, lisäsin pari pidempää kaitaletta ja pian olivat tilkkupinnat valmiit. Toiselta puoleltaan Ilotulitus-pussukka on tällainen: Tilkkupintojen alla on ensin tikkausvanu ja sitten huonoksi hipunutta pussilakanaa vuodelta 1970jotain. Tilkkupinnan puolelta kaikki näyttäisi olevan siistiä ja uutta – huono kangas ei haittaa tuolla tikkauksen alimpana lainkaan. Muuten en käyttäisi huonoa kangasta! Spiraalitikkauksia lähempää: Ja vähän kauempaa: Vuorikappaleet ompelin kolmesta eri kankaasta. Marimekon Unikko pääsi samalle puolelle tilkkutyöltä näyttävän painokankaan kanssa: Toinen vuorikappale oli yhdestä kankaasta. Tätä oli yhden tilkkutyön taustakappaleessa ja pala oli jäänyt siitä yli. En malttanut pysähtyä hyvässä vauhdissa,

Onko tilkkutyössä tärkeintä sommitteleminen, kankaat, suorat/kaarevat/kohdistetut saumat; se, että työ näyttää omanlaiselta, vai että se on täsmälleen saman näköinen kuin kaavassa? Vai joku muu? Kaikki on tietenkin tärkeää, mutta kun perusasiat ovat kohdallaan, yksi juttu on ylitse muiden, ja se on kontrasti, joka syntyy vaaleampien ja tummempien alueiden välisistä eroista. Englanniksi on sanontakin: ”Value does the work, colour gets the credit” eli suomeksi suunnilleen ”Kontrasti tekee työn ja väri kerää kunnian”. Tilkkuharrastusta aloittaessani en ymmärtänyt kontrastista mitään, kuten tässä ”älä tee näin” –kirjoituksessanikin kerron. Opettelin kuitenkin sittemmin alaa ja olen nyt tottunut järjestämään tilkkutöitteni kontrastin kuntoon. Paitsi välillä! Esimerkiksi muutama päivä sitten! Teen paperiompeluna mielenkiintoisia tilkkublokkeja (joiden yleisnimitys on kuulemma Boy's Nonsense). Niitä pitäisi olla kahdenlaisia – toisissa on tummat kulmat ja toisissa vaaleat. Projek

Sain uusimman, Herkkupalat -nimisen tilkkupeittoni valmiiksi eilen juuri sopivasti ennen sateen alkamista. Ehdin viimeistellä ja päätellä kaiken, kantaa peiton puutarhaan ja ottaa riittävän määrän kuvia ennen kuin olisimme kastuneet. Herkkupalat-tilkkupeitto on kooltaan noin 167 cm x 229 cm (noin 66” x 90”). Ompelin ensimmäisen blokin näköjään toukokuun alussa 2018. Blokkimalliksi valikoitui sellainen, johon tuli melko iso neliö, koska halusin Tula Pinkin suunnittelemien kangaskuvioiden näkyvän kunnolla. Minulla oli käsillä blokkiohje kirjasta, jonka nimeä tai kirjoittajaa en muista, mutta ompelin blokit omilla mitoillani ja omalla tavallani. Kirjoitin tähän blogikirjoitukseen kuvauksen siitä, miten itse ompelin blokit. Taustakankaaksi löysin mielestäni etupuolen henkeen sopivan, kirjavan kankaan Eurokankaan palalaarista. Olin henkisesti valmistautunut tyytymään paljon vähemmän hauskaan kuosiin – tällaisen löytyminen oli iloinen yllätys. Olisin voinut ommella taustakapp

Kun saan tilkkupeiton tikkauspalvelusta, seuraava työvaihe on yleensä keksiä työlle nimi. Samaan aikaan pystyy kyllä tekemään myös ruumiillisia suorituksia, ja jos makuuhuoneen lattia on vapaana (eikä esimerkiksi täynnä jonkun muun tilkkutyön kankaita ja leikkuuasemia), levitän tikatun tilkkutyön siihen ja tasoitan sen. Viimeisin tässä vaiheessa ollut työ on värikäs tilkkupeitto, johon käytin paljon Tula Pinkin kuviokankaita. Kissa oli tukena tasoitusvaiheessa. Sen mielestä onnistuin hyvin. Myös mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta onnistui hyvin! Pyöreän-terävät tikkauskuviot ovat juuri sopivat! Tilkkupinta on kauttaaltaan kauniisti tikattu, ei liian tiheään eikä liian harvaan. Kun tilkkutyön reunat on tasoitettu, reunakanttikangasta pystyy sovittelemaan paremmin kuin tasoittamattoman työn vieressä. Joskus löydän reunakaitaleen heti. Tällä kertaa jouduin kokeilemaan kymmenkunta vaihtoehtoa ennen kuin tein päätöksen. Tilkkutyöllä täytyy olla nimi ennen kuin

Tikkautettu on, tasoitettu on, nimi keksitty, nimilaputettu on, kanttikangas valittu, kantti leikattu ja silitetty sekä rullattu, kantti ommeltu kiinni peittoon, kantti käännetty ja ommeltu. Langanpäät päätelty. Reilua peliä –tilkkupeitto on valmis! Finished! The Fair Play quilt! Kutsuin projektini blokkeja x-ynnä-blokeiksi ja aloitin projektin näköjään maaliskuun alussa. Tässä aloitusvaiheen blogikirjoituksessani on linkki blokkitutoriaaliin, jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja. I started the project in the beginning of March 2018.  Here's the tutorial that I used for sewing these x plus blocks.   Olin sopivasti löytänyt Eurokankaan palalaarista hillittyjä savenharmaita kankaita melko isot palat, että sain ommelluksi tilkkupinnalleni melko hillitysti kuvioidun taustakappaleen. Löysin sekaan myös kauan, kauan sitten ompelemiani ruskea-pinkki-oransseja blokkeja. Aika tavaran kaupitsee! For the quilt back, I used some subdued clay gray fabrics that I'd happened

Ommeltuani kiivaasti jokaisena vapaana hetkenä sain valmiiksi tarpeeksi monta modernia hirsimökkiblokkia, jotta voin koota niistä peiton kokoisen tilkkupinnan. Ulkona satoi, joten joudutte tyytymään sisällä otettuun kuvaan. Tilkkupinta ei näy siinä edes kokonaan! No yhyy, mutta saa tästä ainakin käsityksen. Lisäkäsitystä lähempää ottamastani kuvasta, jossa näkyy hyvin pinnan punainen raita. Tässä puolestaan keskiössä kirjava raita: Tilkkupinnan oikeassa alakulmassa on paljon vihreänkirjavia kaitaleita, yhdessä blokissa vieläpä punaisella terästettynä: Vasempaan alakulmaan koetin löytää tummempia blokkeja, mutta ei sellaisia oikeastaan ollut. Tein kaikista näköjään monivärisiä. Seuraavana tehtävänä on ommella tälle taustakappale. Olen käyttänyt kaikki varastoni isot kangaspalat, joten minun on joko marssittava kangaskauppaan tai koottava jälleen yksi iso taustakappale pienehköistä paloista. Tiedän joka tapauksessa jotain siitä, mitä taustakappaleelle tulee. Ti