Tilkunviilaaja

Tämän kuun alussa design-lattiallani asusteli kolme kapeista kangaskaitaleista ommeltua tilkkulasagnea. Kaksi lasagneista oli yhtä väriä, mutta kolmas oli minun tapaiseni eli monivärinen. Monivärisestä lasagnesta valmistui vastikään  tilkkupussukka nimeltä Aaltoileva. Siniseen ja keltaiseen lasagneen piti lisätä muita paloja, jotta niistä voisi ommella järkevän kokoisen pussukan. Ompelin niitä puolittain tilaustyönä ja tilauksessa mainittiin ”vaaleansininen ja harmaa” sekä ”keltainen ja harmaa”. Keltaisessa lasagnessa itse asiassa olikin jo harmaata mukana. Ompelin kaitaleiden väliin pienenpienet harmaat neliöt moneen kohtaan. Tilkkupinnasta nämä harmaudet eivät vain oikein erotu! Käytin harmaita kankaita leventäessäni keltaista tilkkulasagnea. Kuvassa tilkkupinta näkyy jo tikattuna ja tasoitettuna. Koska minulla ei ollut sopivaa keltaista vetoketjua, valitsin tähän oranssin. Kelta-harmaasta pussukasta on tulossa isokokoinen, joten se ansaitsee sisätaskun. Löysin valm

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka. Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa. Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani. Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä: Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän. Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! ! Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompele

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina. Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta. Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle? Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää. Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta ka

Ompelin tänään valmiiksi ihanan sinisen tilkkupeiton, jonka ihana tyttäreni pyysi minua tekemään. Voin sanoa tätä ihanaksi enkä silti kehu itseäni, sillä Tytär määritteli malliksi Saijan suunnattoman ihanan Väre-luomuksen ja halusi peitostaan myös sinisen. Tällainen tuli minun versiostani: Tilkkupeitto sai nimekseen ”Ethän minua unhoita” . Löysin nimittäin Tytärtä miellyttäneen tikkausmallin, jonka nimi oli sopivasti Forget-me-not eli Lemmikki. Lemmikki on Tyttären lempikukka. Peitossa on myös lemmikinsinistä, ja vähän muunnellen nimi olikin sitten helppo keksiä. Tässä mestaritikkaaja Soile Kivisen (Töölön Tilkkupaja) toteuttamat lemmikkitikkaukset näkyvät hieman lähempää. Pohdin tovin, millaisen reunakanttikankaan tähän valitsisin. Olin jo päätymässä oikein tummaan siniseen, mutta sitten avasin peittoaihiokäärön kunnolla ja huomasin vaaleat osuudet. Jotenkin tuntui mukavammalta reunustaa tummaa peittoa vaalealla kuin kuristaa vaaleaa tumman ääriviivan sisään. Tytär oli s

Olen sinnikkäästi ommellut riemunkirjavia neliö neliössä –tilkkublokkeja. Valtaosaan olen käyttänyt jäännöspaloja, mutta kyllästyin lopulta pyörittelemään samoja kankaita ympäri ja ympäri ja nyttemmin olen myös leikannut paloja pitkistä kankaista. Jee! Valmiina blokki on kooltaan vajaat 11,5 cm x 11,5 cm eli aika pieni. Arvelin, että minulla menisi ikä ja terveys, jos rupeaisin sommittelemaan tilkkupintaa näin pienistä yksittäisistä blokeista. Päätin, että ompelisin pieniä blokkeja aina neljä yhteen. Tasoitin blokkini ensin 11 cm x 11 cm –kokoisiksi. Siinä menivät sitten kulmittain olevien neliöiden terävät kärjet samalla, mutta pidän enemmän arvossa siistejä neliöitä ja tasakokoisia tilkkublokkeja. Olin muuten ommellut pari jotenkin aivan väärän kokoista blokkia. Niitä ei näy näissä kuvissa. Tasoitin ne samaan kokoon kuin muutkin ja ompelin pokkana pintaan mukaan. Tilkkupeitostani tulee jälleen aivan riemunkirjava! Minun lentävistä hanhista ompelemani ”Matkalla pohjoiseen”

Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän. Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä: Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta: Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin. En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella. Tilkkutyönäyttelystämme vielä - Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin  näyttelystä "Kesän jatkot". Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntu

Juuri nyt liikun tilkkumaailmassa vauhdikkaasti muilla kuin käytännön tasoilla. Valmistelen kiltani eli Syyringin kanssa aivan lähipäivinä avautuvaa tilkkutyönäyttelyä. Viimeistelen omaa näyttelytyötäni (siis ompelen siihen ripustuskujaa, yök). Kerään ja kirjoitan sisältöä Tilkkuyhdistyksen uusia nettisivuja varten. Koostan kuva- ja tekstipaketteja ohjeineen nettisivujen tekijöille. Laiska töitään luettelee, mutta nämä ovat syynä siihen, että olen saanut tehdyksi ikävän vähän mitään todellista tilkkutyötä. Mutta jotain sentään. Etsiskelin pari viikkoa sitten sopivia paloja neliö-neliössä-blokkeihin ja kas kummaa, yhdestä laatikosta putkahti neljä valmiiksi tekemääni paper-piecing-taloa. Ajattelin, että jos suljen ne takaisin laatikkoon, ne unohtuvat uudelleen ties kuinka pitkäksi aikaa. Ompelinkin neljä taloani yhdeksi isommaksi blokiksi. Tästä tulee joskus jotain. Välikaitaleiden värit ovat aivan mitä sattuu – sen mukaan, mitä ompelupöydällä sattui olemaan käsillä juuri sil

Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka? Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka. Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle. Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire? Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta o

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima. Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti. Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset. Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida. Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mu