Tilkunviilaaja

Tartuin vihdoinkin musta-valkoisiin aikaisemmin tekemiini paloihin ja etsin niille kaveripaloja ja –kaitaleita. Liisa-nimisestä vetoketjulaukusta jäi paloja yli, kun TYPERÄN viivaimen takia leikkasin muutaman väärän kokoisen palan (olin itse aivan syytön). Ompelin niistä isommat kappaleet: Tietenkin toisesta tuli tuollainen vuorovärinen ja toiseen onnistuin ompelemaan palat eri tavalla. Onneksi tästä ei tule tietyn kuvioista laukkua, niin ei tarvinnut purkaa. Pätkin pitkät kaitaleet paloiksi, joista ompelen sopivan pituisia rivejä. Riveillä kehystän nuo tummanpuhuvat isommat kappaleet, näin: Kuvassa siis sovitellut palat, ei mitään lopullista. En ole edes päättänyt, käytänkö aloituspaloja vaaka- vai pystyasennossa. Hiukan on kuumaa, jotta silityslaudan ääressä huvittaisi viettää pitkiä rupeamia, mutta huh, silitin triojäätelöä muistuttavaa tilkkupeitettä varten leikkaamani ja ompelemani 6cm leveän reunakaitaleen kahtia: Tilkkupinta täytyy tasoittaa, ja minun täyty

Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin. Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:   Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla! Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt! Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja  …vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka: Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sa

Ompelin vetoketjulaukkuun viimeiset pistot juuri äsken ja riensin heti ulos ottamaan siitä valmistumiskuvat. Virallinen laukkupotretti – tässä tilkkulaukku nimeltä ”Ajatus kantaa hedelmää”. In English, the name of this zippered bag is "Fruitful thoughts".   Nimi on kenties vähän harhaanjohtava, koskapa laukun idea ei lähtenyt ajatuksesta, vaan käteen osuneista kankaisista hedelmäpuukuvioista. Tykkäsin laukun tilkkupinnoista litteinä, mutta pidän kolmiulotteisesta laukusta vielä enemmän! Tämä näyttää hauskasti erilaiselta kuin perinteisenä tilkkutyönä tekemäni laukut. I liked the quilted surfaces when they were flat, but I like them even more in their three-dimensional format, as a bag. Puun reunaan (kuvassa vasempaan reunaan) ompelemani jatkopalatilkkukaan ei näytä lainkaan oudolta. Litteästä pinnasta se hyppäsi vähän silmään. Laukussa on isohko sisätasku, johon tein keskelle ompeleen, eli taskussa on kaksi osaa. Ei se kuvassa hyvin näy, mutta uskokaa

Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta! Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen. Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta! Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa. Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla. Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kait

Otsikossa paino sanalla ”vähän,” sillä kokoamista jo pitkään odottanut vetoketjulaukku on vain hieman lähempänä valmistumistaan. Valitsin kankaat ja leikkasin valmiiksi vetoketjulipareet, sangat ja huolittelukaitaleen. Lipare ja sangat tulevat samaa kangasta: Amy Butlerin ihanaa pallo-/kivikuvioista, jossa on saman sävyistä vihreää kuin laukkupinnan päärynäpuussa: (On se saman sävyistä! Kuvassa ei ehkä näytä siltä.) Huolittelukaitale on ohutraidallista ruskeaa. Laukun vuorikappaleetkin on leikattu ja ennätin valmistaa ja ommella toiseen vuorikappaleeseen taskun (jossa on Tilkunviilaaja-kangasmerkki). Vuoripalat odottavat oikeat puolet vastakkain sitä, että ompelen ne pussiksi, ja siksi kuvassa vuorikangas näkyy vain nurjalta. Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupinta on ommeltuna, ja nyt mietin, millaiset pystyreunat siihen värkkään. Pinta on vasta noin 130cm leveä mutta noin 220cm pitkä, joten se tarvitsee leveyttä, ei lainkaan pituutta. Säästäväisenä ihmisenä ajattelin

Ompelin valmiiksi vetoketjulaukun tilkuista. Tämän laukun tilkkupintaan olen käyttänyt enimmäkseen jäännöspaloja. Ta-daa! "Elämänilo" -vetoketjulaukku! Elämänilo-vetoketjulaukun toinen puoli: Laukun vuori on kahdeksankymmenlukulaisesta, monivärisestä ja roiskekuvioisesta kankaasta. Ison sisätaskun ompelin 70-luvun kankaasta, jota sain palan tilkkuystävältäni Raijalta. Muistin kuin muistinkin kiinnittää taskuun Tilkunviilaaja-kangasmerkin. Laukku on noin 38cm leveä, 29cm korkea ja sen pohjan leveys on 9,5cm. Laukun kovikkeena on kiinni silitettävä tukihuopa. Vetoketju on 45cm pitkä, eli laukun saa ammolleen, jos on tarvis. Sangat ovat nyt valmiina noin 60cm pitkät. Laukkua voi siis mukavasti kantaa olalla, mutta sitä voi myös kantaa sangoista kädessä ilman että laukun pohja raahaa maata. Vetoketjun toisessa päässä on yhdestä laukun tilkkukankaasta tehty huolittelupala. Ihanaa, kun pitkästä aikaa a) sain tilkkulaukun valmiiksi ja b) pääsin

Tytär kehotti ompelemaan jokin aika sitten aloittamani vetoketjulaukun valmiiksi, jotta ”saisin välillä tehdyksi jotain kiinnostavaakin”. Laukku oli saavuttanut kohokohdan eli siitä näkyi, millainen se olisi valmiina. Laukkuja ommellessa jännittävin vaihe on aina se, kun muotoonsa ommellun laukkuaihion voi kääntää oikein päin ja ensimmäisen kerran näkee, millainen laukku on kolmiulotteisena. Sitä kohti on kiinnostavinta pyrkiä ja sen jälkeen tekovaiheet ovat vähemmän innostavia. Kivoja kyllä, mutta eivät yhtä hauskoja. Vetoketjulaukun ompeluohje löytyy blogistani täältä. Erityisesti kynnys korottuu, ellen vielä ole valinnut laukkuun vetoketjulipareen ja sankojen kankaita. Hyvä tekemisen meininki keskeytyy, joskus pidemmäksi aikaa. Tähän laukkuun en ollut vielä valinnut lipare- ja sankakangasta. Liparekangas löytyi aika helposti. Ompelin ja vanutikkasin liparekappaleet ja mallasin, sopiihan kuosi myös vetoketjuun: Ompelin vetokejun tällä kertaa niin, että vedin asettui hu

Annan kotelolleni nimeksi ”Tähdehkö”.   Se olisi itseoikeutetusti Tähti, jos se olisi onnistunut paremmin. Koska se jäi toteutukseltaan vähän mutta harmillisesti vajaaksi, sen nimi on Tähdehkö. Avaruudellinen ja topologinen hahmottamiskykyni on vaatimaton. En oikein osaa hahmottaa valmiista tuotteista enkä aina ohjeistakaan, miten pitäisi tehdä. Siksi teen kokeiluja, jotka eivät aina onnistu mahtavasti. Tässä näkyy, että menin vähän vikaan: Sinänsä oikea lähestymistapa: päällinen ja vuori kumpikin erikseen ommeltu läpälliseksi pussiksi. Kappaleet oikeaoppisesti oikea oikeaa vasten. Helpompi ommella, kun päällikappale on päällimmäisenä. Vuorikappaleen sivusaumaan jätetty – aivan oikein ja tarpeellisesti – kyllin leveä kääntöaukko. Mutta sekä päälli- että vuorikappaleen pussin sivusauma olisi pitänyt jättää yläreunasta ompelematta noin 3cm:n matkalta. Ompelu olisi ollut paljon helpompaa niin!   Puutteet Ihan hyvä, etten vielä tällä kokeilukappaleella tehnyt

Olen varmasti aikaisemminkin valitellut, että neulat ovat liian pienisilmäisiä tai paksuja. Olen edelleen samaa mieltä! (Minulla on vain kaksi ohutta, isosilmäistä neulaa, jotka sain vuosi, pari sitten tilkkuystävältäni Eijalta ja joiita varjelen kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.) Valitukseeni on helppo vastata, että ”vanhemmiten isokin neulansilmä alkaa näyttää pieneltä,” mutta silmän pienuus ei olekaan hankala juttu näkemisen takia, vaan siksi, ettei lanka mahdu kunnolla siitä läpi! Tuskastelin taas paksuhkon kirjontalangan ja onnettomien neulojeni parissa tikatessani iPad-kotelon tilkkupintaa. Lanka oli vähän liian ohutta käytettäväksi yksinkertaisena, joten taitoin sen kaksinkerroin. Mahdollisen solmutilanteen varalta halusin pujottaa langan neulan silmästä kaksinkertaisena. Kuvasta näkee, että tehtävä vaikutti toivottomalta. Tällaisessa tilanteessa mietin yleensä vähän katkerana, että jos miehet ompelisivat enemmän, tämäkin neulansilmäjuttu olisi korjattu 50 vuotta si

Edellisessä postauksessa esittelemäni tähti perustuu 6cm x 6cm neliöihin, sakarat ompelin epämääräisen kokoisista jäännöspaloista. Valmiina tähtikuvio on noin 15cm x 15cm, mutta en mitannut sitä tarkkaan. Ompelin yhteensä neljä tähtikuviota ja ne parittain yhteen. Tähtikuvioiden reunoille piti lisätä kaitaleet, että pinnasta tulisi noin 22cm leveä. Olen nimittäin tässä vaiheessa sitä mieltä, että iPad-kotelo syntyy noin 22cm x 65cm tikatusta tilkkupinnasta. Katsotaan työn edetessä, olenko oikeassa vai tuleeko kotelosta susi. Tikkaus on meneillään, mutta siitä ei vielä ole kuvia. Tikkasin pari konetikkiommelta ja olen nyt tekemässä käsintikattuja kiemuroita. Välillä kiva tehdä sellaista! Hanhi on tiukasti kiinni  Kvilttaajan vinkistä otin vaarin ja tikkasin siniset hanhitilkut taustakankaaseen kiinni siksakilla, ylälankana näkymätön tikkauslanka Nyt olisi oivallinen tilaisuus kehittää koristeellisempaa tikkausta ja jotain lisäkuviota hanhen ympärille, mutta ei k