Tilkunviilaaja

Sain eilen illalla melkein viimeistellyksi musta-valkoisen, siksak-kuvioisen vetoketjulaukun. Laukun nimeksi tuli sen uuden omistajan mukaan Liisa. Nyt olen saanut siis jotain valmiiksi maaliskuussa, eli voin raportoida tästä Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”. Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku. Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle. Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista. Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmi

Oli aika päästää sini-vihreäsävyinen tilkkupeitteen pinta lepäämään, ettei se valmistuisi liian nopeasti! Joten otin esiin siksak-kuvoisen, musta-valkoisen tilkkupinnan, silitin siihen tukihuovan ja tikkasin: Pohdin noin 15 sekuntia, millaisia tikkauksia tekisin, ja päätin sitten pitäytyä tosi huomaamattomassa tyylissä. Orgaanisia, loivasti aaltoilevia viivoja siis. Ja pariin kohtaan varjotikkausviiva lähelle toisen viereen. Palat oli nopeasti tikattu, enkä keksinyt mitään tekosyytä siirtyä johonkin toiseen puuhaan, joten leikkasin laukkuun vuorikappaleet, ompelin siihen sisätaskun ja kokosin sitten niin laukku- kuin vuoripalatkin muotoon. Laukku seisoo jo omillaan: Tein toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä ja sisätaskun samoin, ja ompelin sitten taskun vuoriin näin, että saumaviivat menivät kohdakkain. Vetoketjuliparetta rupean kokoamaan seuraavaksi. Kasan pohjalta Noloa, noloa, mutta tartuin noin 80cm korkeaan, tuolille ilmaantuneeseen vaate- ja kangaskas

Ankaran viimeistelytyön jälkeen, tässä valmis Saippuakuplakissat-vetoketjulaukku: Ja toiselta puolelta hiukan epätarkempi kuva, missä näkyvät sangatkin melkein kokonaan: Laukku on ollut tekeillä elokuun puolesta välistä 2011 alkaen. Kankaat valitsi Tytär, mutta minä lisäsin joukkoon vielä tuon tummemman vaaleanruskean kankaan. Vetoketjulaukku näyttää ylhäältä päin tällaiselta: Avattuna laukku on tämän näköinen: Kiinnitin pienen vinokaitalelenksun laukun yläreunaan, huolittelukaitaleen alle. Siihen voi kiinnittää vaikkapa nauhan, jossa on avaimet. Vetoketjun päähän ompelin huolittelevan palan ja vetimeen lisälenksun. Tässä vetoketjumallissa ei vetimen päässä ollut reikää, johon lenksun olisi voinut pujottaa, joten lenksu on kiinni samassa lenkissä kuin varsinainen vedin. Laukun pohja on hiukan muuta tilkkupintaa tummempaa kangasta: Laukun mitat valmiina ovat: - Leveys noin 40cm, - Korkeus noin 29cm, - Pohjan leveys noin 10cm. Sangat ovat valmiina noin 60cm pi

Saippuakuplakissakuvioinen tilkkulaukku on edennyt aika lupaavasti! Olen kaikkinaisista elämiskiireistäni huolimatta saanut leikatuksi siihen kaikki osat, ja ommellutkin olen. Vuoriin tuli tällainen tasku: Vetoketjulipareen tikkasin tällä kertaa pitkittäin, en poikittain kuten yleensä: Kuvassa vetoketjua ei vielä ole ommeltu lipareeseen, huom. Se on lipareen kangasosien välissä vain näytiksi. Valoisaan aikaan tänään (lauantaina) satuin katsomaan tikkausta nurjalta puolelta. Se näyttikin aika hauskalta: (Oikeassa reunassa näkyvien tikkausviivojen ei ole tarkoituskaan olla suorat.) Ta-daa, sain laukun näin pitkälle valmiiksi. Tässä vaiheessa piti ruveta silittämään tukikangasta sankapalojen nurjalle ja sangat pitää ommellakin. Vetoketjulipareen ompeleminen otti koville. Laskin sille pituuden laukkukappaleen leveyden mukaan, ja sitten ompelinkin laukun sivusaumat yläreunasta leveämmiksi, alareunaa kohti kapeneviksi (jolloin laukku ei näytä niin paljon kapenevan alaspäin,

Tikkasin vauvanpeittoa koko päivän, mutta nyt peitto on valmiiksi tikattu ja tasasinkin sen vielä. Ensin valoisaan aikaan ottamani kuva, josta ehkä erottuvat toisaalta väriblokkien sinne-tänne-silmukoinnit ja toisaalta valkoisten kehysalueiden yhteen suuntaan silmukoidut tikkaukset: Lopuksi tikkasin aaltoilevat viivat värillisistä neliöistä ommeltuun kehysosaan: Peitto ei ole täsmälleen säädetyn kokoinen! Se kutistui hieman arvelemaani enemmän tikkauksen aikana ja on noin 84cm x 119cm, vaikka sen piti olla 85cm x 125cm. Ehkä se silti hyväksytään Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn vauvanpeitesarjassa. Nyt pitää keksiä ja päättää, minkä värisen kanttauksen teen. Hei, peitehän on aivan kohta valmis! Tästä olen ylpeä Samalla kun koneessani oli valmiina vapaaseen konetikkaukseen sopiva paininjalka, tikkasin myös kesken jääneen saippuakuplakissat-kankaasta tekemäni vetoketjulaukkuun tarkoitetun tilkkupinnan: (Olen siis ylpeä siitä, että sain tikatuksi myös tämän pinnan, kun ko

Jäi eilisestä mietityttämään vielä Vuoden “voi ei!” eli epäonnistuneelta näyttävä tilkkulaukku. Ehkä lukijoilla olisi hyviä neuvoja siihen, miten laukusta saisi elegantimman siedettävämmän. Tässä laukun toinen puoli, jossa aiemmin oli punainen kangasnauharosetti. Poistin rosetin, koska se näytti laukussa todella onnettomalta. Laukun sivustalla näkyy jojoja, joita minulla on. En pysty tekemään muun värisiä toistaiseksi, sillä olen hukannut kangasjojotyökalun, enkä periaatteesta tee jojoja millään muulla tekniikalla. Minulla on punaisehkoa polvekenauhaa, tosi kapeaa, ja paljon enemmän punaisia nappeja kuin tuossa näkyy. Kaikenlaista muutakin löytyy varastoista, mutta tässä näkyvät laukkua varten esille ottamani koristeet. Tässä laukun toinen puoli, jonne olen jo kiinnittänyt muutaman kangasjojon. Itse asiassa olin ajatellut ommella ainakin osaan jojoista napin keskelle. Laukku on tosi monipuolisesti tikattu. Haluaisin saada tämän vihdoin valmiiksi, ja sellaiseen kuntoon, että j

Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan. Vuoden onnistuminen Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea: Vuoden venyminen Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa - Eepra-vetoketjupussukka: Jiipra-vetoketjupussukka: Vuoden yllätys Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsity

Ompelin musta-valkosävyisitä tilkuista vetoketjulaukun – pitkähkön puurtamisen jälkeen laukku valmistui eilen, mutta pimeään aikaan, niin että kuvat ovat vähän sitä sun tätä. Voih! Jospa pääsisi joskus luonnonvaloon luomuksiaan kuvaamaan! Tässä laukun Oo-puoli: Oo-la-laa-vetoketjulaukku seisoo tosi tukevasti itsekseen: Huolittelukaitaleet oli paljon helpompi ommella kuin pieneen tilkkulaukkuun, vaikka käytin välikerroksena samaa paksua tukihuopaa. Varmaan kyse on siitä, että laukunsuu on tässä mallissa riittävän tilava. Valmiissa laukussa raitojen epätarkka osuminen kohdakkain ei tosiaankaan ole kovin ihmeellinen ongelma. Tuskin sitä kukaan edes huomaa: Vetoketju on aika tavalla liparetta pidempi (liiankin pitkä? No ei olla täydellisyydentavoittelijoita) ja sen päässä on kangastilkkuviimeistely. Laukun strategiset mitat: - Leveys ylhäältä noin 38cm, - Korkeus noin 31cm, - Pohjan leveys noin 10cm. Laukun la-laa-puoli näyttää tältä: Yhdessä laukku on siis Oo-la-l

Vetoketju on lipareessa: Kerron, miten tässä mokasin. Kiiruhdin vanutikkaamaan puoliskot, enkä muistanut siinä edistymisen hädässäni, että minun olisi pitänyt ommella toinen lyhyt pää pussiin. Jouduin siis huolittelemaan kummankin pään kaitaleella, eikä toisesta päästä kyllä tullut niin siisti kuin yleensä, katsokaa vaikka: Toinen moka on pienempi, mutta vähän ärsyttävä kyllä. Samassa kiireessäni unohdin, että minun olisi pitänyt asetella kangaskaistaleet peilikuviksi. Tiesin jo leikkuuvaiheessa, etteivät raidat osuisi kohdalleen, vaan jäisivät juuri hivenen epätarkasti osumatta toisiinsa. Lipare näyttää vähän siltä, kuin en ihan olisi osannut. No, valmiissa laukussa tätä tuskin huomaa. Laukku seisoo jo omillaan. Ja lipareen epätarkkuus ei ole laukun huomiotaherättävin kohta. Vielä kaitalehuolittelu yläreunaan, niin laukku on meeeelkein valmis! Lahjasäkki Tytär sai hyvin epätyypillisen päännouseman eilen illalla ja tekaisi (ompeli itse) joululahjaa varten minikokoisen