Tilkunviilaaja

Blogini kaikkien aikojen suosituimpien kirjoitusten joukossa on teksti ”kolme tapaa tikata tilkkupinta” marraskuulta 2017. Siinä on yksinkertainen juoni: kerron kolmeen tekeillä olleeseen tilkkupussukkaan toteuttamistani tikkauksista. Nytkin minulla on tekeillä kolme pussukkaa yhtaikaa, mutta nytpä en tikannutkaan niitä kolmella eri tavalla, vaan yhdellä uudella tavalla. Kerroin kyllä kaaritikkausideasta jo aikaisemmassa kirjoituksessani, mutta palaan tähän, koska tykkään tikkausideasta niin paljon. Piirrän siis kaaren uloimmat osat aika isoa pyöreää mallia käyttäen. Itselläni on tarkoitukseen sopiva konetikkauskehys, mutta iso purkki tai lautanen toimisi yhtä hyvin. En piirrä kaarta täydellisen pyöreäksi, vaan jatkan kaaren suoraksi viivoittimen avulla. Ompelen ensin kaariviivaa pitkin ja sen jälkeen paininjalan päästä pari viivaa toista kaarta kohti. Ihannetapauksessa eri suuntaan kaartuvien tikkausten väliin jää myös paininjalan mittainen tila, mutta se ei nyt ole niin ta

Uusin, skottiruudullinen tilkkupintani on ollut suunnilleen kaikkien katsojien mielestä spektaakkelimaisen hieno. Olen saanut suorastaan ylistävää palautetta. Palautan teidät blogin seuraajat kuitenkin maan tasalle ja kerron paljon vaatimattomammista suorituksistani. Arki jatkuu! Plaid-ish-tilkkupintani lepäili vielä lattialla suoristumassa kuvaussession jäljiltä, kun nostin viimeisimmät jäännöstilkkuni ompelukoneen viereen. Ison tilkkupinnan valmistuttua on hyvä palautua ja askarrella jotain pientä: Vähän päästä paloista oli muotoutunut paljon mielenkiintoisempia ja jokseenkin tasareunaisia pintoja: Kului vielä tovi, ja suunnittelulattialla alkoi näkyä pussukan kokoisia tilkkupintoja: Poimin kaksi alempaa pintaa jatkoon ja ompelin niille vähän jatkopaloja. Kohta palat olivat juuri sopivan kokoiset, ja saatoin aloittaa niiden tikkaamisen. Olin nähnyt Instagram-kaverini @alborve’n tilkkupussukassa kivat, kaarevat tikkaukset, jollaisia en ollut vielä hoksannut kokeilla

Saanko esitellä: tilkkupussukka nimeltä Ikkuna. Ensin minulle ei tullut yhtään mitään muuta nimiajatusta mieleen kuin jotain siniseen liittyvää, mutta sitten katse osui noihin kukkamaisiin tikkauksiin, ja tulin ajatelleeksi katedraalin ikkunaa. Sen jälkeen tuntui ilmeiseltä, että pussukassa on ikkuna, ainakin tällä puolella. Toisen puolen ikkunassa on kyllä niin eriväriset puitteet, ettei sitä heti ikkunaksi tajua. Tämän puolen tikkauksissa on jotain puolirohkeaa: käytin spiraalin alkuvaiheisiin oranssinkeltaista lankaa ja jatkoin vasta muutaman kierroksen jälkeen vaalealla violetilla. Kuvassa ja oikeassa elämässä tikkaukset eivät näytä lainkaan räväköiltä eikä värinvaihdosta välttämättä edes huomaa. Mutta tein kuitenkin henkisesti rohkeahkon valinnan. Ompelin tilkkupinnat jo jonkin aikaa sitten, mutta ne jäivät tikkaamatta. Nyt on sitten tikattu senkin edestä. Ikkuna-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 23 cm Korkeus noin 16,5 cm Pohjan

Ompelin taas vetoketjupussukan tilkuista. Tämänkertainen pussukka sai nimen Nasu, vaikka käytin mukana hauskaa siilikuvaa. Nasu-nimi tulee pussukan yleisvärityksestä ja pienestä possukuvioisesta osuudesta. Oikeastaan pussukan paraatipuolen pitäisi olla tämä (ja nimen perustua tähän puoleen): Koko tilkkupinnan tekeminen alkoi nimittäin kirjotusta palasta, kuten kerroin edellisessä blogikirjoituksessani. Tikkaukset taitavat erottua hyvin myös valmistujaiskuvissa, mutta näytän silti myös ompeluaikaisen kuvan tikatuista, vielä tasoittamattomista tilkkupinnoista: Päätin, etten tikkaisi kirjotun kuvion yli. Koko palan jättäminen tikkaamatta tuntui löperöltä, joten valitsin kolmiokuvion. Aloitin kohdasta, jonka arvioin kolmiolle sopivaksi kärjeksi ja ompelin suoran viivan käyttäen viivoitinta apunani. Jatkoin toisen ja kolmannen sivun samalla tavalla, viivoittimen avulla. Muuten en olisi pystynyt tuottamaan noin suoria tikkausviivoja. Olisin normaalioloissa piirtänyt ensimm

Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä. Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.) Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta: Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.

Sunnuntaina sain selville, miten nopeasti pystyn ompelemaan tilkkupussukan, kun lähtötilanteena on vain kasa tilkkuja. Vastaus: hitaasti. Minulla meni uusimman, Sydänkäpy-nimisen tilkkupussukan ompelemiseen koko päivä. Ainoa valmistusprosessin aikainen kuva on tämä, johon olin saanut tilkkupinnat jo valmiiksi. Tätä ennen olin leikannut punaisista jäännöspaloista 2,5 sentin kaitaleita, jotka olin yhdistänyt toisiinsa tilkkulasagne-menetelmällä. Lisäksi olin ommellut pienistä, punasävyisistä paloista toisenlaista tilkkupintaa. Kaikki kappaleet sovittelin keskenään muutamia aputilkkuja hyödyntäen. Asettelin palat tikkausvanupalalle, lisäsin alimmaksi vielä palan hiutunutta pussilakanakangasta ja aloin tikata. Tällä kertaa en käyttänytkään tutuksi tullutta spiraalitikkausta sellaisenaan, vaan ompelin kulmikkaan spiraalin – jos sellainen yleensä on olemassa. Kuvio erottuu ehkä parhaiten tästä kuvasta: Aloitin kulmikkaan spiraalini keskeltä. Piirsin haihtuvalla tussilla tuu

Sain juuri valmiiksi vuoden ensimmäisen vetoketjulaukun, jolle annoin nimeksi Idänsinililja. Esittelen kirjoituksessani paitsi laukun, myös sen moninaisia tekovaiheita. Taustatutkimus paljasti, että olin marraskuussa 2018 valmistanut kaksi laukkukokoista tilkkupintaa ja silittänyt ne kiinni tukihuopaan. Pari päivää sitten tekemäni havainnon perusteella pystyin sherlockholmesmaisesti päättelemään, että olin siirtänyt palat makuuhuoneen tuolin käsinojalle ”odottamaan tikkaamista”. Ehkä minun piti tikata ne miltei saman tien, mutta tuokiohan (viisi kuukautta) siinä kului. Löysin palat tuolin käsinojalta luvattoman monen vaatekappaleen alta pari päivää sitten ja hämmästytin itseäni ryhtymällä saman tien tikkaamaan niitä. Kuvassa on toinen kappale, johon olen jo tikannut vähän: Ja hieman lähempää: Olen vähän ylpeä terälehtimäisistä tikkauksistani. a) Koska keksin tikata tuollaista kuviota ja b) koska tikkaukset tulivat tosi siistit. Tässä valmiiksi tikkaamani laukkukappal