Tilkunviilaaja

Ompelin eilen kahta tilkkutyötä ja edistyin niissä. Ensin sain leikatuksi punaisista jäännöspaloista ompelemiini pussukkapintoihin sopivan kokoiset vanu- ja collegejerseypalat, että pääsin tikkaamaan. Kuvassa ensiksi tikkaamani pinta, ja toinen tilkkupinta on vasta hakaneuloilla kiinni vanussa: Sain myös toisen tilkkupussukkapinnan tikatuksi. Tähän ei tullutkaan pelkkiä suoria tikkauksia. Näin sinisessä tilkussa puoliympyrämuodon ja ajattelin spiraalin sijaan tikatakin puoliympyrää varjotikkauksena. Reunoissa on pystysuoria tikkauksia. Vielä näytän, miten yhdistelin kolme tilkkublokkia jäännöspalaneliöistä tekemäni tilkkupinnan taustakappaletta varten: Palassa on punaista, sinistä ja violettia sekä samaa tummanharmaata, mitä peiton paraatipuolellakin on. Enköhän saa tämän sointumaan niiden muiden taustakappalekankaiden kanssa – ellen muuten niin väkisin. Hyvin sain vältellyksi isojen kangaspalojen tasoittelemista ja yhteen ompelemista. Puuh, se se vasta on työlästä ti

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon! Ostin monta erilaista pilkkukangasta. Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset! Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla: Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin! Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä. Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla: Näette ehkä, että vanu on aika muh

Ennen kuin Marimekko-kankaasta ompelemani tilkkupussukka oli tässä vaiheessa, olin joutunut vakaviin taisteluihin konetikkauskuvioinnin äärellä. Tikkasin ensin normaalilla suoralla tikkauksella vasemmanpuoleisen tilkkupinnan punaraidat. Käytin jouluaiheisiin tikkauskuvioihin hankkimaani kauniin punaista tikkauslankaa. Oikein somat tikkaukset sain tehdyksi! Siirsin ompelukoneeni asentoon ”vapaa konetikkaus”. Uudessa koneessani tämä onnistuu napin painalluksella. Edellinen kone tarvitsi jousitetun konetikkausjalan, minkä vaihtaminen tuntui minusta aina kovin työläältä. (Oikeasti vaihto kävi parissa minuutissa. Henkinen kynnys vain oli korkea.) Mutta mitä tapahtui?! Ompelin helppoa silmukkakuviota, mutta ei tullut kuin sutta ja sekundaa! Tuli hyppytikkejä ja lopulta katkesi tikkauslankakin. Langoitin koneen kaksi kertaa, käänsin lankarullatapin pystyasentoon ja taas takaisin vaakaan ja vaihdoin kerran alalangan. Vaihdoin neulan. En saanut kuin pari silmukkaa valmiiksi ja sen

Tikattukaan tilkkupinta ei ole parhaimmillaan epämääräisen muotoisena eli keskeneräisenä, mutta näytänpä silti, millaisen tikkauksen toteutin tähän uusimpaan pussukkapintaan: Tilkkulasagnesta valmistamaani pystykaitaleosuuteen tein poikittaiset tikkaukset ja vaakakaitaleista kokoamiin osuuksiin tikkasin pystyviivat. Tästä ehkä näkee, miten tikkasin: Voi olla, että blogiarvontani voittaja olisi valinnut vapalla konetikkauksella toteutettuja kiehkuroita, jos saisi päättää, mutta olen juuri nyt mieltynyt siihen, miten rytmikäs tilkkupinnasta tulee näiden suorien viivojen ansiosta. Blogissani on siis käynnissä blogiarvonta (giveaway), jonka palkintona on tämä tekeillä oleva tilkkupussukka. Ellet ole jo osallistunut arvontaan, katso osallistumisohjeet tästä blogiarvonta-postauksestani ja toimi ohjeiden mukaisesti! Arvonta on käynnissä 3.11.2014 keskiyöhön asti.

Ompelukoneeni pystyy tuottamaan noin tsiljardia erilaista koristetikkiä, mutta minä käytin taas vain suoraa tikkausta. Sain uusimmat pussukkapinnat nopeasti tikattua, kun minun ei tarvinnut keksiä tikkauskuvioita! Laskettelin ees-sun-taas ja tikkasin vähän reilun paininjalan etäisyyksille viivasuorat tikkaukset. Tykkään tilkkupinnoista todella paljon! Minun on myönnettävä, että suorat reunat ja suorat ompeleet miellyttävät silmääni luonnostaan. Seuraavaksi pitäisi leikata tilkkupussukkaan vuorikappaleet ja sisätasku, joka sekin täytyy vielä ommella. Ääh, vaatii ajatustyötä päättää vuorin kuosista, ja sopivien taskupalojen löytäminen on usein hankalaa. Taidanpa sommitella välillä traktorinjälkitilkkupinnalle taustakappaletta – ellen sitten tasoittele plus-kuvioisia tilkkublokkejani…

Tartuin keväällä 2014 tilkkuyhdistyksen tarjoamaan mahdollisuuteen ja osallistuin brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtotyöprojektiin. Sain vaihdossa todella kauniin valikoiman kankaita, mutta tilkkutyön omituinen pystypitkulainen koko jäädytti luovuuteni moneksi viikoksi. Tyypillisesti ryhdyin työhön lähes viime tingassa ja keksin mielestäni kivan idean tehdä lehdenmuotoisia minitilkkublokkeja paper piecing –tekniikalla. Itse asiassa sain lehti-idean, kun sekoitin "kevät puutarhassa" -aiheen ja tämän. Ajatukset pyörivät puutarhateemassa. Piirsin itse keksimäni lehtien kaavat kuitukangaslakanalle ja aloin surrutella. Ompelin yhden lehtiblokin aina kahdesta kolmionmuotoisesta palasta. Palat eivät olleet järin monimutkaisia, mutta niitä oli aika monta per lehdenpuolikas. Kymmenkunta lehteä ommeltuani otin aikaa ja huomasin, että yhden lehtiblokin ompelemiseen kului 40 minuuttia. Voih, olisinpa keksinyt ideani hieman aikaisemmin! Ajanpuutteen takia jouduin keske

(Hahhah, montakohan plus-aiheista sanontaa keksin vielä sinä aikana, kun ompelen plus-kuvioisia tilkkublokkeja ?) Tänä aamuna oli syksyisen kirpeää, mutta lämpötila oli selvästi plussan puolella: melkein seitsemän astetta oli siinä seitsemän aikaan aamulla. Kuvasin kuitenkin nämä neljä plus-kuvioista tilkkublokkia eilen illalla varmasti lämpimämmässä ilmassa: Plus-kuvioiset tilkkublokit on erittäin helppo ommella. Sommittelen blokkiin tulevat neliöt ja sen yhden suorakaiteen valmiiksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen ompelen paloista kolme riviä. Silitän ja sitten ompelen rivit allekkain yhteen. Silitän, ja plus-merkkinen tilkkublokki on valmis. Nyt kun ihanassa Husqvarna Viking Sapphire 960q –ompelukoneessani on mahdollista ommella vapaata konetikkausta ilman paininjalan ja –varren vaihtamista, minun on helppo ruveta koristetikkailemaan milloin vain! Minun ei tarvitse motivoitua ruuvailemaan kiinnitysruuveja irti ja kiinni, vaan painan vain elektronista nappia. Hihhei! Ommell

Näistä taitaa lopultakin syntyä tilkkulaukku, näistä jäännös-kolmio-neliöistä ompelemistani tilkkupinnoista. Etsin nimittäin esiin vetoketjun sekä kankaan vetoketjuliparetta, sankoja ja huolittelukaitaletta varten. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta ah, valinnan vaikeutta! Päätin lopulta mennä vaalealla värimaailmalla enkä käyttää mitään tilkkupinnasta jo löytyvää kirkasta tai muunkaan sävyistä kangasta. Vielä sain aikaiseksi vanutikata vetoketjuliparekappaleet! Tällä kertaa tikkasin pintaan teräviä kärkiä. Myös ompelin vetoketjun kiinni liparekappaleisiin, mutta en viitsinyt enää huolitella toisia reunoja (kuvassa alimpana näkyy risareuna oikein hyvin). Oo-la-laa, olinpa silti aikaansaava! Kolme kertaa jouduin kyllä kehottamaan itseäni jatkamaan, kun en olisi millään viitsinyt siirtyä vaiheesta toiseen. Vielä ompelin laukku- ja vuorikappaleen muotoonsa, mutta niistä ei ole kuvaa. Myöhemmin! Toiveita tämä joka tapauksessa herättää, että uusi tilkkulaukku olisi piank

Tykkäsin täböllä pystysuuntaisista tikkauksista, jotka toteutin vaakakaitalepaloista kokoamiini tilkkupintoihin (esimerkiksi Lennä, lennä! –tilkkupussukassa on tällaiset tikkaukset), mutta mieleeni tuli myös, toimisikohan päinvastainen yhtä hyvin! Siis että kokoaisin tilkkupinnan kapeahkoista pystykaitaleista ja tikkaisin vastaavat tiuhat rivit kohtisuoraan kaitaleisiin nähden eli pussukkaan nähden vaakasuoraan. Sitten oli käsissäni melko – mutta ei ihan tarpeeksi – kapeita kaitaleita, jotka jäivät tähteeksi leikattuani leijuville tilkkuneliöille kirjavat kehyspalat. Rohkenin lähteä kokeilemaan 2,5-senttisillä kaitaleilla (kavensin saumanvaroja kyllä normaalista) ja tein tilkkulasagnetekniikalla kaitalepinnan, jota täydensin leveämmillä kaitaleilla. Tältä näyttivät ensimmäiset vaakasuorat tikkaukset: Ja tällainen on valmiiksi tikattu tilkkupinta: Onko tässä oikeastaan paljon eroa kaitaleversiooni verrattuna? Samanlainen fiilis tässä kuitenkin on. Odotin hiukan selvemp

Vihreäsävyiseen tilkkupintaan valitsin vaalean sammalenvihreän, kauniskiiltoisen tikkauslangan. Katseenvangitsijakangas on enimmäkseen musta-harmaa (tai näin ajattelen), joten siihen valitsin hyvin vaaleanharmaan tikkauslangan. Vihreä puoli (tai no, vihreä ja vihreä!) tulevasta pussukasta on melkein tikattu: Vaihdoin koneeseen vaaleanharmaan langan ja tikkasin sillä saman tien myös toisen pussukkapinnan katseenvangitsijakaistaleen ja kun ajattelin tarkemmin, päätin langan sopivan myös musta-valkosävyisen tilkkupinnan tikkaamiseen. Tuttua ja turvallista suoraa tikkausta. Ei tarvitse keksiä tuon luovempaa eikä pelätä, että tikkaisin tilkkupinnan kivasta rumaksi. Jos haluan luovaa tikkausta ja isolle tilkkupinnalle, olen heti yhteydessä Töölön tilkkupajan Soileen. Paja juhli sunnuntaina 2-vuotissynttäreitä ja minäkin sain käydä kutsuilla ja maistaa upeaa, tikatun näköistä kakkua. Voiko kakunkin tikata? Ilmeisesti voi. Minulta jäisi tikkaaminen tästäkin, kun en tahdo ede

Ensin tikkasin sinisävyisen tilkkupussukkapinnan vaalean harmahtavalla, vähän vaihtuvavärisellä konetikkauslangalla. Taas tein suoria ompeleita ylös ja alas tilkkupintaa, vähän reilun paininjalan etäisyydelle toisistaan. Huomasin, ettei laatikollisestani tikkauslankoja löytynytkään vaaleansinistä lankaa. Minulla on tönkköä, kiillotonta keskisinistä ”tikkauslankaa,” joka on varmasti kestävää, vaan ei kaunista. Löysin myös erittäin vajaan rullan vaaleahkoa sinistä, kauniskiiltoista lankaa, mutten halunnut ottaa riskiä, että lanka loppuisi kesken näin pienen pinnan. Vaikuttaa siis huolestuttavasti siltä, että joudun menemään tikkauslankaostoksille. Tikkasin myös punasävyisen tilkkupinnan. Käytin vaaleaa oranssia, kauniskiiltoista lankaa, jossa oli aika ajoin tummanpuhuvia pilkkuja. Väritys saattaa olla hieno esimerkiksi laakaompeleessa, mutta suorassa ompeleessa se ei joko erotu tai siten näyttää, kuin lanka olisi likainen. Koko pinta ei tässä ollut vielä tikattuna. Tilkku

Saatuani solmiokankaisen tilkkupinnan valmiiksi oli hyvä hetki tarttua vaihteeksi omemman värisiin tilkkuihin. Olin pessyt Imatran tilkkupäivillä Soilelta saamani leppäkerttukankaan ja etsin sille kaverikankaita jäännöspalalaaristani, kun löysinkin kaksi aika isoa hirsimökkitekniikalla toteutettua tilkkupalaa. Ehkä olin ajatellut koota niistä jotain, mutta eiväthän ne mitkään kovin vaikuttavat palat olleet. Totesin melkein heti, että niistä saa parhaimmillaan kelvollisen tilkkupussukan. Lisäsin ”alareunoihin” ylijäämävaaleanpunaista kangasta (jäi yli Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta) ja löysin vaihteeksi 30-senttisen vetoketjun, joka vaikutti oikein sopivan pituiselta juuri näille paloille. Vaaleanpunaiset jatkopalat näyttävät valjuilta, mutta ne päätyvät pussukan pohjaosaksi, joten niiden valjuus ei haittaa. Ainakaan minua. Valitsin kankaan, koska sitä oli käden ulottuvilla ja se oli täysin joutilasta. Olin hetkeä aikaisemmin kokeillut noin viittä eri om

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen. Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset! Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn avajaiset lähestyvät – enää noin kuukausi aikaa, niin minunkin töitäni voi katsastaa Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilan seiniltä. Siksi niitä viimeisiä täytyy viedä kohti valmistumista! Esimerkiksi tämä oranssi hanhi: Kuva on ollut valmiina niin kauan, etten enää uskalla edes muistella, ja hanhea kehystävät ruohot tai oksatkin ovat olleet paikallaan jo pitkään. Eilen sain vihdoinkin vanutikkauksen aloitettua! Hanhen taustalla oleva kangas vain on kovin kirjavaa, joten hienotkaan tikkaukset eivät siitä juuri erottuisi. Minun tikkaukseni eivät ole erityisen hienoja, mutta valitsin sentään vaaleanruskean tikkauslangan, jotta tikkaukset olisivat sävyltään lähellä kuvion värejä. Päätin tehdä hanhiosuudesta pulleamman ja leikkasin sinne ylimääräisen vanupalan. Piirsin hanhikuvion mukaan kaavan ja kaikki ja harsin muutamalla pistolla hanhikankaan nurjalle puolelle. Eiköhän se nyt jäänyt riittävän pulleana koholle litt