Tilkunviilaaja

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä: Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin! Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta! Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä. Ompelin vuoden aikana siis: - 23 pussukkaa tai nesessääriä - yhden esiliinan pyyheliina

Hahaa, nyt te lukijat luulitte, että tarjoan jälleen teille ajatuksiani vuosien varrelta. Ehei! Minä paljastan muutaman kangashankinnan, joista näin jälkikäteen mietin: ”Mitä oikein ajattelin?” Toivon, ettei kukaan loukkaannu. Tässähän voi olla jonkun teistä lempikankaita! Onneksi meillä ihmisillä on erilaisia makuja ja nämä ovat aivan minun omia makuasioitani. Jos joku tykkää näistä, se ei tarkoita, että mielestäni hänellä olisi huono maku, vaan vain erilainen kuin minulla. Ja huom, olen ostanut jokaisen näistä kankaista itse. Ensiksi kissaihmisen valitsemat kissakankaat: No, tummanvihreätaustainen kangas näytti ostohetkellä modernimmalta eikä silloin ollut niinkään laajaa valikoimaa kuin tänään. Mutta silti. En varmasti ikinä ole tykännyt tuosta vihreästä. Ja viereinen kissakangas on periaatteessa hauskaa, mutta käytäntö on osoittanut sen vaikeaksi yhdistettäväksi minun töihini. Sitten vähän erilaisia kuoseja eli kukkia: Absoluuttinen kukkasilmä (vrt absoluuttinen s

Kankaat ovat ihania, eivätkö olekin? Toiset vielä ihanampia kuin toiset. Esittelen nyt yhdeksän lempikangastani - siis tämän hetken suosikkini! (Tytär antoi idean tähän postaukseeni.) Ensimmäisenä lempparina esittelen tämän kuosin: Onko tämä kummallinen? On. Onko tätä vaikea käyttää? On ja ei. Jos haluaa kuvioinnin näkyvän kokonaisena, tähän on aika vaikea kuvitella tilkkutyömallia, ja mitä tämän ympärillekään laittaa? Mutta tästä saa todella mielenkiintoisia tilkkupaloja, jotka sopivat vaikka minkä kankaan kanssa yhteen. Kolme sini-turkoosi-liilaa kangasta: Ylin kukkakuvio ei ole kuvassa edukseen. Se on syvän violetti ja vihreä ja turkoosi. Ihana. Sen kanssa melko samanlaista värimaailmaa on tuo mutkittelevaraitainen kangas, joka terästää hauskasti pinnan kuin pinnan. Hempeä perhos-kukkakuvio on valloittava. Siinä on seassa vielä kiiltävääkin. Lasken nämä kaksi eri väristä kangasta yhdeksi, koska näissä kuvio on kuitenkin se juttu: Aivan merkillinen kuvio, mutta

Luin männäviikolla lehdestä jostain uudesta EU-direktiivistä, joka kieltäisi puuvillakuidun heittämisen roskiin. Ensimmäinen reaktio on tietysti nyökytellä. Kyllä, onhan kauheaa tuhlausta heittää puuvillaa sisältäviä vaatteita roskiin. Tilkkuilija miettii asiaa vähän pidemmälle. Kaikki puuvillakuitua sisältävä ei ole kovin isoa. Ilmeisesti meidän täytyy ruveta keräämään kaikki tilkku- ja lankasilppu talteen omaan kierrätysroskikseen? (Ai niin, osa meistä tekee sen jo, paitsi ettei sitä kutsuta kierrätysroskikseksi vaan varastoksi, josta otetaan materiaalia tilkkumosaiikkeja sun muita varten.) Etsin lisätietoa EU-direktiivistä, mutten löytänyt. En ihmettele, vaikka sellainen olisi tulossa. Vielä kun sitten tietäisi, mihin oman puuvillakuitujätteen voi toimittaa. Ehkä sen voisi jo nyt laittaa lumppukeräyslaatikkoon (jos sellaisia on).

Maailmankirjat tuntuivat olevan sekaisin, kun Mies ehdotti eilen minulle käyntiä kangaskaupassa. ! ! ! Tässä kohdassa kuuluu lukea edellinen virke uudelleen ja pitää kunnioittava tauko. Kaatosateisesta ilmasta huolimatta lähdimme ajelulle Espoon suunnalle. Hän tarkasteli paria mahdollista autoa siellä päin ja olisihan ollut aika typerää olla käymättä Soukan Menita Outlet –myymälässä, kun melko lähellä olimme. Tämä oli siis hänen ajatuksensa! Menita vietti 10-vuotisjuhliaan ja siellä oli ihan tarjouksiakin. Kankaat oli viime käyntini jälkeen siirretty ylempään kerrokseen takaseinän hyllyille (tästä ei valitettavasti ole kuvaa) ja niitä oli ehkä enemmänkin kuin viimeksi. Matkalta kangashyllyille temmoin mukaan kivanvärisiä vetoketjuja ja tässä onkin kuva hankinnoistani: Hillitty harmaa, japanilaistyyppinen kangas, kesäkretongin näköinen kukkakangas ja Kaffe Fassett –kuosi. Sekä vetoketjuni. Ostin vielä huvittavia kangaskuponkeja: Ehkä teen näistä lasinalusia tai liit

Minulta kysyttiin neuvoa kankaiden leikkuroimiseen! Olen tosi mielissäni, että PikkuBertta kysyi. Kukapa ei tykkää neuvoa oikein luvan kanssa?! Kysymys kuului näin: ”Kuinka sinä teet isosta kangaspalasta vaikka 25 cm leveää suikaletta?” Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Kuva-aiheesta tuli mieleeni, että olen nyt sopivasti levännyt ja miettinyt kysymystä ja olen ottanut pari kuvaakin, joten voin vastata. Anteeksi muuten, että kuvani ovat niin harmaat. Näytin kankaan leikkaamista tietysti sellaisella palalla, joka minulla sattui olemaan työn alla! Ohje: Leikkaa kankaasta leveä kaistale Varmaankaan kankaasi ei sovi leikkuualustalle taittamattomana. (Olisipa hienoa, jos leikkuualusta olisi niin leveä!) Joudut taittamaan kankaan ennen leikkaamista ja itse taitan pitkät kankaat pituussuunnassa. Kankaan hulpioreunat vastakkain (eli ne reunat, jotka eivät rispaannu). Tilkkuilija tekee parhaansa, jotta taite olisi langan suuntainen. Pääasia on, ettei taite mene hirvittävän v

Pääsin viikonloppuna Lahteen ja kävin tutustumassa Wexlerin kangaskaupan uusimpaan myymälään. Kävin aikoinaan Wexlerillä menemässä pyörälle päästäni - silloin kun myymälä oli vielä keskustan tuntumassa. Olin hyvin pettynyt, kun myymälä ehti lopettaa ennen kuin pääsin käymään siellä edes toista kertaa. Pettymykseni oli nyt pois pyyhkäisty! Myymälätila oli avara ja näin heti, missä kangasaarteet olisivat. Ensiksikin takaseinällä oli hulvaton sateenkaarellinen kangaspakkoja: Kankaita oli houkuttelevasti esillä myös lankakoreissa: Tässä oli vielä kirkkaamman värisiä: Batiikkeja oli samalla sateenkaariseinällä. Otin niistäkin kuvan, kun en muista nähneeni suomalaisessa kangaskaupassa näin laajaa batiikkivalikoimaa. Arvatkaa, oliko vaikea valita tästä runsaudenpulasta! En tietenkään tarvitse kangaspalaakaan, mutta kartutin kokoelmaani tällaisilla ihanuuksilla: Eihän sieltä voinut tyhjin käsin lähteä - tuollaisten houkutusten keskeltä! Vähän

Olen mukana kivassa kangasvaihtosysteemissä, jonka Tiinatei järjesti. Kerroin nimipäivälahjoistani tässä blogiviestissä ja hyvä olikin, että kerroin. Yksi kangasvaihtolaisista nimittäin huomasi, etten maininnut hänen lähetystään lainkaan. En nimittäin ollut saanut sitä. On kummallista, että postia vielä näinä aikoina katoaa! Mielestäni sain yllin kyllin kangaslahjoja enkä edes tajunnut yhden puuttuneen. Eikä se enää puutukaan. Paula lähetti minulle uuden nimpparilahjan: Hieman syksyisemmän sävyinen upea paketti, joka sopii hyvin elokuuhun. Heinäkuussa, vaikka sitten loppupuolellakin, tällainen voisi herättää liikaa haikeutta. Mutta näin kuukautta myöhemmin paketti on sopiva kuin mikä! Kiitos, Paula – ja kiitos vielä kerran kaikille muillekin kangasvaihtolaisille!

Otsikossa ei esiinny englannista suomeen tarttunut omituisuus eli sä-passiivi, enkä tarkoita, että Sinä, lukijani olisit viimeinen, vaan että tässä on viimeinen värikäs lentävät hanhet –blokki. Sä, kellanvihreä blokki oot viimeinen: Toiseksi viimeinen oli iloisen keltainen. Vielä yhteiskuva viimeisistä tilkkublokeista tähän tilkkupintaan: Aivan projektin alkuvaiheessa katsastin kangaskaappejani ja näin kyllä keltaisen kankaan, mutta välttelin sitä viimeiseen (no, toiseksi viimeiseen) asti. Ajattelin, että se olisi liian kirkas. Ehkä se onkin! En ole vielä päässyt sommittelemaan tilkkupintaa, sillä ensin valitsen taustavärin tilkkublokeilleni. Asettelin neutraalit kankaani lattialle ja kokeilin, miltä tilkkublokit näyttäisivät kutakin taustaa vasten. Ehdolla on kaksi tummaa harmaata, yksi liilahtava vaaleanharmaa, toinen keskiharmaa sekä vaalea ja kellanvaalea kangas. Olen vielä kahden vaiheilla, tai ehkä kolmen. Arvaatteko, minkä kahden/kolmen?

Liityin viime syksynä Tiinatein ystävällisesti järjestämään nimipäiväsankareiden kangasvaihtorinkiin, ja pari päivää sitten oli minun vuoroni nauttia kangaspaketeista! Viis siitä, vaikka Mies ja Tytär päivittelivät ja totesivat jotain tyyliin ”bensaa liekkeihin” ja ”kuin viinalahja alkoholistille”. Kangaspaketit olivat IHANA lisä nimipäivänviettoon! Mieluistani eli värikästä: (Korttikin vannoo värikkyyden nimiin.) Tyylikäs fat quarter –pala, jonka väriä oranssi kaveri korosti. Tätä nyyttiä en raaskinut purkaa, vaan ihailen toistaiseksi vain päältä. Niin, ja koirankuva! Kaunis fat quarter ja varmaan itse tehty hieno kortti: Hieno kamerakangas! Tämän paketin kortissa aprikoitiin, olisiko jo liikaa kissoja. No ei ollut liikaa! Miten voisi olla?! Voi miten ihana nimipäivä! Kiitos kaikille kangasvaihtolaisille!

Palasin vastikään kesälomamatkalta Baijerista. Meitä hellinyt helle sai kaupunkipainotteisen matkamme tuntumaan etelänlomalta. Seurueestamme vain minä olin kiinnostunut kankaista, joten en ollut ajatellut pääseväni kangasostoksille. Satuin kuitenkin sellaiseen kaupunkiin, missä myytiin kangasnyyttejä ja pitkiäkin puuvillakankaita jopa kahdessa eri kaupassa. Toinen näistä oli erikoistunut tilkkutyökankaisiin ja -tarvikkeisiin! Heidän sävymaailmansa poikkesi omastani, mutta ostin silti kolme valmista fat quarter -nyyttiä: Oikeanpuoleistem kankaiden kuviointi perustuu saksalaisiin satuihin. Koko Rothenburgin kaupunki - missä Patchwork-Engelin myymälä oli - on kuin sadusta. Minulla on kaupungista vain tornista ottamani kuva. Tein Rothenburgissa toisenkin kangaslöydön: Silmälasikuvioisen nyyttösen löysin edelleen sattumalta Munchenistä. Onneksi osasin ajastaa blogiviestejä ilmestymään poissaollessani, ettette joutuneet ihmettelemään, missä olen!

Käyn ties monennettako kertaa läpi jäännöspalalaatikkoani ja etsin  projektiini tilkkuja, joista voin leikata 6cm x 6cm neliöitä ja/tai 6cm x 11cm suorakaiteita. Perkasin melkein koko (yhden) laatikon ja tein keltaisen, punaisen, vihreän ja violetin pinon. Nostin erikseen isommat mustat, harmaat ja ruskeat palat sekä tein erillisen kasan tosi pienistä kaikenvärisistä tilkuista: Nostin pikkutilkkukasasta pienen pinon ompelupöydälle ja ompelin aina pari tilkkua yhteen siinä vaiheessa, kun piti saada tilkkublokin osia irti koneesta lankaa katkaisematta. Tuota pikaa minulla oli taas tilkkupaloja, joista voi ommella vaikka pussukan tai tilkkulaukun tai melkein mitä vain. Periaatteessa tämä on ihan järkevää, totta kai! Jäännöspalat on hyvä käyttää hyödyksi! Mutta onko järkevää tehdä aina vain samasta ja kerta kerralta (kumma kyllä vain vähän) köyhtyvästä jäännöspalakasasta ja pyöritellä ties monennettako kertaa samoja kankaita, kun yksi (ei ainoa) kangaskaappi näyttää tällaisel

Juhlin merkkipäivääni jo kohta kuukausi sitten, mutta kaukaisen ystäväni lahjapaketti tavoitti minut vasta eilen. Oi, sitä sentään kannatti odottaa! Yllätys! 16 kpl fat quartereita! (Sain myös pehmeän fleecetakin.) Olen onnesta soikea enkä malttaisi edes avata näitä! Ehkä pidän ne pinossa hetken ja ihailen siinä. Ihailemisen lisäksi hämmästelen, sillä minulla ei ole ennestään yhtään näistä kankaista.

Helsingin tilkkukilta Syyringin  iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin. Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona. Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähde

Olen päättänyt, etten pyytele anteeksi kangashankintojani enkä luokittele ostoksiani tuhlaamiseksi, vaan pidän tätä sijoitustoimintana. Siis sijoitan kankaisiin! Kartutan kangasvarallisuuttani. Eilen oli oivallinen tilaisuus tehdä järkeviä sijoituksia, sillä matkustimme Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmän kanssa Tallinnaan, missä ensimmäinen pysähdyksemme oli Karnaluksin tukkumyymälä. Kävin Karnaluksissa ensimmäisen kerran vasta viime kesänä ja kerroin kokemuksistani ja sijoituksistani tässä blogipostauksessa. Eilen siellä oli vielä enemmän kivoja kankaita kuin viimeksi. Olisikohan niin, että kangasvalikoima on johdonmukaisesti laajenemassa siellä? Oli miten oli, jouduin jättämään suuren osan ihastelemistani kankaista sinne, vaikka mukaankin sain toki hyvän määrän materiaalia/kangasvarallisuutta. Mitäänhän en varsinaisesti tarvinnut – paitsi tilkkupeittoihin sopivia taustakankaita. Niitä ostin viisi. Kaksi ylärivin keskimmäistä kangasta maksoivat vain 3,60 eur/m. Ke