Näytetään tekstit, joissa on tunniste applikaatiot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste applikaatiot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

pelastusoperaatio?

Siivoilin (lue: siirsin paikasta toiseen) vaatekaapin kangaskasoja ja esiin putkahti epäonnistunut tilkkutaideteos, jonka kyhäsin Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenilleen järjestämällä luovan konekirjonnan kurssilla vuonna 2009. Itse Maija Brummer opetti meille, miten tilkuista voi tehdä näyttävän taideteoksen, ja minä toteutin sitten tällaisen:


Tarkoituksenani oli loihtia kankaanpaloista pioni ja täyttää sen tausta vihreillä pioninlehdillä ja –varsilla. Uskoni loppui kesken, ja rääpäisyni on virunut kasoissa kurssista asti.

Pionini näyttää kuvassa huomattavasti paremmalta kuin livenä. Ei kannata lohdutella, että ihan hyvähän tämä on, kehyksiin vain! Oikeasti tämä ei kelpaa kehyksiin eikä tällaisenaan mihinkään.

Tein toisesta vastaavasta tekniikkakokeilustani Tilkkusirkus-tilkkupussukan, josta tuli oikein kivakin. Nostin tämän pionin-päkäleeni esiin, jotta leikkelisin myös siitä pussukkapaloja. Ettei tarvitse edes epäonnistunutta kokeilua heittää pois!

Pääsen varmaan kohta tilkkupussukoiden pariin, sillä kaksi viimeistä plus-kuvioista tilkkublokkia odottavat tässä ompelua.


Tilkkupeittohan on kohta valmis (haha), joten muullekin tilkkutyölle riittää sitten vaihteeksi aikaa.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

valmiimpi palapeli.

Ahersin tilkkupalapeliini nirkkopaloja kesähuvilalla viettämäni kahden viikon aikana ja sain kaikki helpoimmat palat valmiiksi.


Tilkkupalapeliini tulee mustat kehykset – palapelin palat ovat siis mustalla alustalla! Saattaa olla, että kuvan alareunassa näkyvä punainen rivi on sentään jo palapelin reunaa, mutta muuten palapeli tulee olemaan ihan keskeneräinen.


Asettelin kolmen suorakaiderivin kaistaleet parhaani mukaan järjestykseen. Olenko todella ajatellut, että noin keskeltä puuttuisi vielä pala?


Kangastuksia on joskus kommentoinut, että asettelen palat mieluiten sävyjä liu’uttamalla ja niin taitaa olla! Minusta se on helpointa. Mutta miksi yksi kirjavahko pala on keskellä punaista aluetta?

Seuraavaksi minun täytyy ommella vierekkäisiin kaistaleisiin sopivat nirkkopalat reunaan, sopivasti joko toiselle tai toiselle puolelle. Kannattaahan ne ommella ennen kuin kiinnitän palat toisiinsa, niin säästyn yhden reunan applikointiompelemiselta!

Mahtaako minulla olla riittävästi mustaa tilkkukangasta jäljellä? Käyttelin sitä melko suruttomasti Kuusten kuiske –peiton geometrisiin tilkkublokkeihin.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

uudenlaiset tikkaukset.

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen.

Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset!


Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

sain apuvoimia.

Kissa varmaan ajatteli, ettei töistäni tule mitään, ellei se tule auttamaan. Niinpä se ensin tutki ompelupöydällä olevat kangas- ja tarvikevarastoni ja meni sitten prässäämään solmiokankaista ompelemiani tilkkublokkeja.


Kuvassa se ehkä miettii, että apu olisi minulle tervetullutta muidenkin töiden kanssa. Ompelupöydällä siis hanhityö, joka odottaa nimilappua ja ripustuskujaa; Kissan alla solmiotilkkublokkeja; ja tilkkupussukka ennen kokoamistaan.



Jotain kiinnostavaa näköpiirissä? Ehkä. Tai sitten se pohtii, kävisikö tilkkublokin päälle kunnolla lepäämään.

Olinpa ahkerana 


Muutama solmiokankainen blokki on tullut valmiiksi tänään.


Tosi nätti ja jotenkin lapsekas – keskikappaleen kirahvi tietysti antaa omanlaisensa sävyn koko blokille.

Joku lukija ehkä ihmetteli, minkä kumman kankaan voisin sovittaa merkilliseen solmiokankaaseen. No punaisella täydensin:


Oranssin tilkkutyöhanhen olen ehtinyt tikata, tasoittaa ja myös kantata:


Hanhi näyttää sopivan pullealta. Olen tähän muotoon tyytyväinen. Enää on ommeltavana nimilappu ja ripustuskuja (yök).

Tikkasin silmukoita taustakankaaseen – valitettavasti ne eivät näy levottomasti kuvioidulla kankaalla juuri lainkaan. Vähän turhaa työtä!

Tikkasin myös alareunan ja sivustan ”ruohot” vapaasti konetikaten.


Melko tasaisia tikkejä sain aikaiseksi. Ihan yllätyin.

Kissan kanssa kuvattu keskeneräinen tilkkupussukkakaan ei ole enää kesken, vaan ompelin myös sen kokonaan valmiiksi tänään. Pimeä vain ehti langeta ennen kuin pussukka oli valmis, joten en saanut otetuksi kunnollisia valmistujaiskuvia. Joudutte siis odottamaan kuvia päivän tai pari.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

kantit kohdilleen.

Sininen liimaharsotekniikalla toteuttamani hanhiapplikaatiotyö on kantattu ja odottaa ripustuskujaa (yäk) sekä nimeä ja nimilappua. Niitä myöhemmin!

Sen sijaan tasoitin myös vastaavan punaisen hanhityöni, etsin jäännöspalakaitalelaatikosta sopivan väriset kanttikaitalepätkät ja ompelin kantin paikalleen.


Liimaharsotekniikassa työskennellään peilikuvien kanssa. Ensimmäinen toteuttamani kuva oli juuri tämä punainen hanhi ja kun se oli valmis, halusin tehdä sille samannäköisen kaverin, joka kävelisi sitä vastaan. Minä oikein mietin tätä asiaa – ja leikkasin kuitenkin hanhen samaan suuntaan kulkevaksi.

No nämä ovat siis kaksi hanhea, jotka kulkevat samaan suuntaan.

En julista töitä vielä valmiiksi enkä niin ollen julkista valmistujaiskuviakaan, koska näistä puuttuvat ah, niin tärkeät ripustuskuja ja nimilappu.

Ripustuskujan ompelemisesta sen verran, että en ole lähtenyt kiinnittämään kujaa samalla kuin reunakantin, vaikka sellainenkin on mielessä käynyt. Näin optimoitu toiminta tuntuu liian vaativalta, kun kuja on muutenkin hankala mitoittaa ja ommella niin, että siitä tulee kauttaaltaan suora ja ettei se näy oikealle puolelle työtä, mutta kuitenkin on sen verran väljä, että sinne mahtuu rima eikä tilkkutyö kupruile tai kiristä.

Olisin näyttänyt valmiin solmiotyöblokin ja pari keskeneräistä, mutta höh, aamusella näppäämäni kuvat olivat aivan tärähtäneitä. Käsi vissiin vispaa omiaan. Eli myöhemmin sitten.

Toivon näkeväni monta lukijaa Imatran tilkkupäivillä. Hengailen Töölön tilkkupajan näyttelyalueella. Nyt minulla on Tilkunviilaaja-käyntikorttejakin! Tule hakemaan omasi lauantaina tai sunnuntaina!

torstai 12. joulukuuta 2013

kesken tai siis työn alla.

Tilkkutyöt ovat edelleen saaneet erittäin vähän huomiotani, voi voi! Geometrisia tilkkublokkeja on sama määrä valmiina ja kesken kuin toista viikkoa sitten. Lohduttauduin asettelemalla niitä suunnitteluseinälle lattialle, että saisin vähän käsitystä siitä, millainen peitto mahdollisesti valmiina on.


Tällä etenemisvauhdilla peitto on valmis joskus 2030-luvulla.

Eikö ole muuten kivoja vihreitä ja liiloja kankaita? Olen katsellut näitä paloja nyt parina päivänä tuolloin, tällöin, ja tunnustan kyllä vähän ihmetteleväni, millä perusteella olen luokitellut yhden kankaista liilaksi. Siinä ON liilaa vähän, mutta enemmän turkoosia. Ja valkoista. Ei tämä minua haittaa, mutta esitän jälkiviisasta.

Tilkku ja Tilkku kyseli minulta, mitä palapelipeitolleni kuuluu. Sille kuuluu hyvää!


Olen kiinnitellyt palapelinirkkoja tilkkuruutuihin ompelemista odottamaan. Kärsivällisesti odottavat.

En edes muista, milloin viimeksi edistin tätä työtä. Pitäisi varmaan, että nuppineuloja vapautuisi parempaan käyttöön. Tai siis en juuri nyt ole tarvinnut nuppineulojakaan, kun en ole ommellut. Ehkä huomenna?!

Huomasin ilokseni, että olen saanut 75. seuraajan. Ja tämä on 700. blogipostaukseni. Juhlavaa!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

palapelin paloja.

Nyt kun sain valmiiksi Tilkkutanssit-kilpailutyön ja matkustusravaaminenkin on hetkeksi hellittänyt, pääsin perehtymään melkein jo unohtuneisiin, varsinaisiin tilkkutöihini.

Ensimmäiseksi tartuin punaiseen palapelityöhöni. Helppoa, koska alkuun pääsee piirtämällä pari paperimallinetta tai päällystämällä muutaman mallineen kankaalla, ihan käsipelillä. Ompelukonetta ei tarvitse ihan heti vaivata.

Eilen annoin vihdoin itselleni luvan applikoida pari palapelinipukkaa paikalleen. Vähän olen ollut huolissani vierekkäisten palojen kontrasteista tai kontrastin puutteesta, mutta eiköhän tämä toimi melko ookoo.


Joissain paloissa on vähemmän kontrastia, mutta riittävän monessa on hyvä kontrasti. Luultavasti valmis peitto tosiaan näyttää palapelilta, sitten joskus kun saan sen valmiiksi.


Tänään tartun varmasti myös ompelukoneeseen ja siksakkaan muutaman Ranskan-ostokseni. Kangasraukat lojuvat tällä hetkellä ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa.

perjantai 23. elokuuta 2013

vuosi sitten. 2 vuotta sitten.

Olen pitänyt blogia aika pitkään ja ajattelin välillä hyödyntää jo kirjoittamiani tekstejä. Katsoin, mitä olen kirjoittanut elokuun 23. päivän tienoilla vuonna 2012 ja vuonna 2011.

elokuu 2012: tympii.

Vuosi sitten Tilkunviilaajaa tympi. Ahersin uuden tilkkukukkatyynynliinan parissa eikä työ sujunut kuin tanssi. Onneksi sain tyynynliinan lopulta valmiiksi. Se sai nimen ”Meritähtikartta”.

elokuu 2011:  vauvanpeittoa tilkuista

Kaksi vuotta sitten ompelin vauvanpeittoa tilkuista. Sain aikanaan työn valmiiksi ja annoin sille nimeksi ”Pehmeää ja possunpunaa”. Tämä tilkkutyö oli esillä tilkkuyhdistyksen kansallisessa näyttelyssä Jokioisilla kesällä 2012.

Peitolle ei vielä ole löytynyt sopivaa käyttäjää, joten se oleskelee varastovintin hyllyllä.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

applikointia.

Kahden viikon huvilaloma on ihana, mutta ompelua ei vain voi hylätä niin pitkäksi aikaa. Aiempina vuosina olen ottanut mukaan ristipistotyön tai pari ja niin tänäkin vuonna, mutta sen lisäksi pakkasin kassiin applikointisetin.

Käytännössä setti oli siis isohko määrä eri värisiä tilkkuja, vähän lakanakangasta ja ompelutarvikkeet. Keksin applikoitavat kuviot itse.

Aloitin kiinnittämällä lakanakangaspohjalle kukkavarren eli 2,5 cm leveästä vinokaitaleesta taivuttelemani kaaren. Piirtelin muut kuviot yksi kerrallaan paperille, ompelin kankaan kuvion ympärille kiinni ja sitten kiinnitin palan taustakankaalle sopivaan kohtaan. Applikoinnin jälkeen poistin harsimalangat, leikkasin aukon kuvion taakse lakanakankaaseen ja noppasin apupaperin aukon kautta ulos. Tämän applikointitekniikan opin Espoon Tilkkuluolassa vuonna 2011.

Ensimmäinen kukka on melkein pelkkää vartta.


Viihdyin vinokaitaleen kiinnittämisen parissa, ja kukalle jäi tosi vähän tilaa. Onneksi varren vieressä oli tilaa lehdille. Innostuin kiinnittämään lehtiä aika monta, kaikki eri värisiä.


Kukkaan tein vähän lisäyksiä.


Ensimmäinen kukka valmis.


Seuraavalla kerralla pidin varani ja ompelin kukalle paljon lyhyemmän varren. Niinpä taustakankaalle mahtui myös aika iso kukkanen.


Otin vapauksia ja ompelin kukkavarteen sini- ja liilasävyisiä lehtiä.

Toinen kukka valmis.


Kolmannessa kukassa päätin käyttää vielä enemmän mielikuvitusta. Piirsin koko kukan ensin paperille, leikkasin kuviosta yhden osion kerrallaan ja applikoin. Näytti aika oudolta ensin.


Kun kukan ontto keskusta täyttyi, kuvio alkoi näyttää järkevämmältä.


No, aika erikoinen kukka tästä kuitenkin tuli.


Kahden viikon huvilaloman aikana ristipistotyöt eivät edistyneet laikaan, mutta ehdin ommella nämä kolme noin A4-kokoista kukka-applikaatiokuviota. Näitä oli kiva tehdä – ei ollut kovin pahoja ompeluvierotusoireita koko aikana, mutta superkiva on palata nyt ompelukoneen ääreen!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails