tikapuut, vaan eivät taivaaseen.

Pari viikkoa sitten sain suunnilleen samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa. Pian sen jälkeen koitti päivä, jolloin ulkona oli valoisahkoa, joten kävin ottamassa heistä valmistujaiskuvat. Esittelen tänään heistä ensiksi valmistuneen. Kas tässä: Tikapuut-vetoketjupussukka.

Tikapuut-pussukka on Avoin-mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset: 

• Leveys ylhäältä 25,5 cm 
• Korkeus noin 17 cm 
• Pohjan leveys noin 5 cm. 

Tikapuut-tilkkupussukka syntyi yhden resurssipalapuuhasteluni tuloksena. Rakentelin tilkkupintoja sekä kuittiompeluna että ompelemalla kaitaleita keskipalan ympärille.

Tilkkupinnoista valikoitui ensimmäisiksi yhdistelmiksi neljä kuittien päälle ommeltua tilkkuriviä. Jouduin tietenkin täydentämään palat sopivan mittaisiksi ja korkuisiksi resursseilla, jotka eivät näy äskeisessä kuvassa.

Yhdistellyt palat näyttivät tikattuina ja tasattuina tältä:

Toinen puoli Tikapuut-vetoketjupussukasta näyttää siis tällaiselta:

Kassakuittien päälle ompeleminen on kiva menetelmä. Kun vielä valitsee yhteen pötköön suunnilleen samanvärisiä resursseja, lukuisatkin eri kuosit näyttävät tyylikkäiltä eivätkä kirkuvilta.

Yleensä kyllä minun samanvärisiin pintoihini eksyy aina pari poikkeavan väristä palaa.

Seuraavaksi kurkkaus Tikapuut-pussukan sisälle. Kokosin vuorikappaleet muutamasta eri palasta:

Vaalea-tumma-yhdistelmät näyttävät kaarevilta, mutta se on optinen harha. Oikeasti palat ovat tavallisia, joskin isoja kolmio-neliöitä. Mistähän ihmeen projektista nekin ovat jääneet..? En edes muista! Jostain resurssikassista ne putkahtivat esiin ja pääsivät nyt hyötykäyttöön.

Tikapuut-pussukkaa ommellessani valmistauduin kokoamisvaiheeseen tavallista tarkemmin. Minulla oli sivulenksut ommeltuina valmiiksi jo ennen kuin sovittelin pussukkakappaleiden reunoja yhteen! Yleensä huomaan sivulenksujen puutteen siinä vaiheessa, usein jopa jo ommellessani reunoja yhteen.

Kiva huomata, että ihminen voi kehittyä – ainakin lyhytaikaisesti.

Olin valmistautunut toisellakin tavalla etukäteen. Olin leikannut ja valmistanut kaksi sopivan väristä kuusikulmiota vetoketjun päättölipareiksi. Maltoin leikata toiselle puolelle kissankuvan oikein sovittelemalla! Harvinaista minulle. Leikkaan mieluiten niin säästeliäästi kuin vain voin.

Seuraavassa blogikirjoituksessa esittelen vielä yhden äskettäin tekemäni tilkkupussukan.