hattaraa.
Oikeastaan tämä pussukka on toiseksi uusin, mutta halusin kirjoittaa ensin muodonmuutoksestani ja sitten vasta pussukasta, joka valmistui eleettömästi. Se ei tietenkään itse ole eleetön, vaan veikeä. Se sai iloisia ajatuksia mieleen tuovan nimen Hattara, ja tässä se on:
Kyllä on hienoa, että ulkona saa taas kunnollisen värisiä kuvia! Nämäkin punaiset näyttävät juuri niin herkullisilta kuin pitää!
Hattara-pussukkaa ei sitäkään ole koolla pilattu – sen mitat ovat nimittäin seuraavat:
Pussukka avautuu taas erinomaisesti auki, joten se on Avoin-mallistoa.
Pussukassa on sisätasku, johon ompelin Tilkunviilaaja-merkin, kuten kuuluukin.
Tilkkupintaa ommellessani ajattelin, että traktorit kulkisivat vasemmalta oikealle eivätkä alhaalta ylös, mutta tilkkutyöllä oli toiset ajatukset. Tärkeintä on kuitenkin, että ihanat Carolyn Friedlander –kangastilkkuni ovat edustavasti esillä.
Ompelin vetoketjun päähän hiukan kummallisen pitkänomaisen päättelypalan. Sitä olisi melkein pitänyt madaltaa, mutta toimii se näinkin.
Vielä yksi kuva, missä Hattara-tilkkupussukka poseeraa kivellä. Se ei ollut kylmästä kivestä moksiskaan, mutta itse en tarkenisi istua siinä vielä.
Ja nyt putosin tyhjän päälle, sillä en keksi, mihin tilkkutyöhön seuraavaksi ryhtyisin. En silti ole epätoivoinen, sillä aina on jostain putkahtanut se seuraava projekti.
Kyllä on hienoa, että ulkona saa taas kunnollisen värisiä kuvia! Nämäkin punaiset näyttävät juuri niin herkullisilta kuin pitää!
Hattara-pussukkaa ei sitäkään ole koolla pilattu – sen mitat ovat nimittäin seuraavat:
- Leveys ylhäältä noin 17 cm
- Korkeus noin 13,5 cm
- Pohjan leveys noin 6,5 cm.
Pussukka avautuu taas erinomaisesti auki, joten se on Avoin-mallistoa.
Pussukassa on sisätasku, johon ompelin Tilkunviilaaja-merkin, kuten kuuluukin.
Tilkkupintaa ommellessani ajattelin, että traktorit kulkisivat vasemmalta oikealle eivätkä alhaalta ylös, mutta tilkkutyöllä oli toiset ajatukset. Tärkeintä on kuitenkin, että ihanat Carolyn Friedlander –kangastilkkuni ovat edustavasti esillä.
Ompelin vetoketjun päähän hiukan kummallisen pitkänomaisen päättelypalan. Sitä olisi melkein pitänyt madaltaa, mutta toimii se näinkin.
Vielä yksi kuva, missä Hattara-tilkkupussukka poseeraa kivellä. Se ei ollut kylmästä kivestä moksiskaan, mutta itse en tarkenisi istua siinä vielä.
Ja nyt putosin tyhjän päälle, sillä en keksi, mihin tilkkutyöhön seuraavaksi ryhtyisin. En silti ole epätoivoinen, sillä aina on jostain putkahtanut se seuraava projekti.
Kommentit