kolmaskin valmis tilkkupeitto!
Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää.
No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.
Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.
Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.
Ennen reunakantin asennusta…
…ja sama kulma kantattuna:
Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.
Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:
Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.
Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.
Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.
Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.
Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.
Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.
Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?
HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?
No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.
Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.
Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.
Ennen reunakantin asennusta…
…ja sama kulma kantattuna:
Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.
Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:
Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.
Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.
Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.
Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.
Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.
Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.
Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?
HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?
Kommentit
Peittoja tulee tehtyä yli oimien tarpeiden mutta vaikea on ommella niin että kaikelle olisi osoiten valmiina:)