vihdoinkin tasainen!
Mutta ta-daa! Nyt peittopinta on joka reunastaan tasainen!
Eihän tähän pääsemiseen mennyt kuin muutama kuukausi! Miten mahtaisi käydä tilkkupinnoilleni, jos joutuisin vielä tikkaamaan ne käsin?! Eivät taitaisi valmistua elinaikanani. Eivätkä ne olisi näin tasaisia ja taidokkaita.
Kuvassa näkyy aito tilanne. Olen taittanut peiton kaksinkerroin tarkistaakseni, ettei se vain ole vino. (Ei ollut.) Käänsin toisen reunan vielä kerran, että peitosta näkyisi muutakin kuin taustapuoli.
Seuraavaksi kirjoitan tilkkupeittooni nimilapun ja kiinnitän sen paikoilleen, ja sitten on tehtävänä enää vain reunakanttaus. Löysin jo kanttauskankaankin, ja tilkkutyölläni on myös ollut nimi jo kauan aikaa.
Heittelin täkkien päälle pesemiäni ja kuivuneita uusia kankaita aika huolettomalla kädellä ja kas, Kissa totesi kasan vihdoin olevan sopivan korkea ja siisti (puhtaiden kankaiden takia arvatenkin) sille makuupaikaksi.
Huokaus! En hennoisi pilata sen keksimää makuupaikkaa, joten kankaani ovat kohta vielä kissankarvaisempia kuin yleensä (siis todella kissankarvaisia!) ja satunnaisesti ryppytaitoksilla. No, nöyhdänpoistoteipillä ja silitysraudalla niistä vaivoista selviää. (Jaa, kävinkin juuri kiskomassa kankaat Kissan alta. Se näyttää nyt mietteliäältä ja loukkaantuneelta.)
Huomaatte varmasti taustalla näkyvän vielä tuolloin tasoittamattoman geometrisen tilkkupeiton.
Kommentit