top 5 mitä en osaa.
Tästä ei tule valituspostausta, mutta ajattelin tasapainottaa onnistumiskertomuksiani tunnustamalla viisi ompelemiseen liittyvää juttua, joita en todellakaan osaa kunnolla hyvin mitenkään.
5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat.
Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin.
Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut ryhtymistä (mutta silti töitä jää keskeneräisiksi roikkumaan).
4 - En pysty käyttämään tuumamittoja. Tai ehkä en halua. Ja tämä liittyy varmasti huonoon mitta- ja numeromuistiini. Koska en ole tottunut tuumakokoihin, minulla ei ole tuumamittasuhteista mielikuvia. Kaipa ne kehittyisivät harjoittelulla, mutta käytän opetteluajan mieluummin johonkin muuhun. Siksi olen tuumasokea ja varmaan sellaisena pysynkin.
3 - En kykene kolmiulotteiseen hahmottamiseen. En esimerkiksi olisi ikinä pystynyt valmiista pussukasta päättelemään, miten se ommellaan. Tämän tutorialin avulla pussukka sitten valmistui, ja edelleen ihmettelen, miten joku on sellaisen menetelmän osannut keksiä.
Ehkä suuri osa ompelukirjojen ohjeistakin menee minulta ohi siksi, etten pysty ajattelemaan kolmiulotteisesti.
2 - En osaa lukea sovitusvaatetta. Tämä puutteeni liittyy varmaan kolmiulotteisen ajattelunitäydelliseen puutteeseen kömpelyyteen. Lopetin vaatteiden ompelemisen siinä vaiheessa kun ne lakkasivat olemasta automaattisesti riittävän pukevia (lue: lakkasin itse olemasta nuori ja solakka) ja kun niitä olisi tarvinnut ruveta sovittamaan sopiviksi.
Tein alkuun koevaatteitakin, mutta jos sovitussokeus on sitä astetta, että hallelujaa, niin koevaattesta ei ole mitään apua.
1 – Pahin puutteeni! En osaa ommella nopeasti. Teistä ehkä tuntuu, että surauttelen pussukan kokoon hetkessä, mutta ei pidä paikkaansa. En koskaan huristele koneella nopeasti, vaan koneraukka joutuu tikkaamaan hi – taa – seen tahtiin, oli sauma sitten helppo tai vaikea ommella.
Kissaa ei hitaasti ompelemiseni harmita, mutta pakkassäästä se ei pidä.
5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat.
Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin.
Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut ryhtymistä (mutta silti töitä jää keskeneräisiksi roikkumaan).
4 - En pysty käyttämään tuumamittoja. Tai ehkä en halua. Ja tämä liittyy varmasti huonoon mitta- ja numeromuistiini. Koska en ole tottunut tuumakokoihin, minulla ei ole tuumamittasuhteista mielikuvia. Kaipa ne kehittyisivät harjoittelulla, mutta käytän opetteluajan mieluummin johonkin muuhun. Siksi olen tuumasokea ja varmaan sellaisena pysynkin.
3 - En kykene kolmiulotteiseen hahmottamiseen. En esimerkiksi olisi ikinä pystynyt valmiista pussukasta päättelemään, miten se ommellaan. Tämän tutorialin avulla pussukka sitten valmistui, ja edelleen ihmettelen, miten joku on sellaisen menetelmän osannut keksiä.
Ehkä suuri osa ompelukirjojen ohjeistakin menee minulta ohi siksi, etten pysty ajattelemaan kolmiulotteisesti.
2 - En osaa lukea sovitusvaatetta. Tämä puutteeni liittyy varmaan kolmiulotteisen ajatteluni
Tein alkuun koevaatteitakin, mutta jos sovitussokeus on sitä astetta, että hallelujaa, niin koevaattesta ei ole mitään apua.
1 – Pahin puutteeni! En osaa ommella nopeasti. Teistä ehkä tuntuu, että surauttelen pussukan kokoon hetkessä, mutta ei pidä paikkaansa. En koskaan huristele koneella nopeasti, vaan koneraukka joutuu tikkaamaan hi – taa – seen tahtiin, oli sauma sitten helppo tai vaikea ommella.
Kissaa ei hitaasti ompelemiseni harmita, mutta pakkassäästä se ei pidä.
Kommentit
Vaateompelussa on meikäläisellä ihan samat aatokset.
Kauniin pussukan olit surauttanut uudella ompelukoneellasi, tosi hieno tikkaus, minulla olisi varmaan kulkenut ihan kiemurrellen.
Omalta osalta lisäisin tuumamittojen lisäksi listaani ajantajun puuttumisen ompeluinnon iskiessä. Minun pitää laittaa kännykkähälytys päälle, jotta tajuan mennä arki-iltoina nukkumaan. Lapset onneksi osaavat soittaa ja ilmoittaa olevansa väsyneitä / nälkäisiä