sutta ja sekundaa.

Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa.

En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia.

Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja:


Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta.

Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on.

Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija.

Ompelin kuvan oikeanpuoleiseen tilkkublokkiin uloimpia mustia kaitaleita. Ensin kapeat kaitaleet kahdelle reunalle. Silitin ja kaikkea. Ompelukoneen luona huomasin, että olin ommellut kapean kaitaleen sille reunalle, johon tulee leveämpi kaitale.

Käänsin blokin nurja puoli ylöspäin ja aloin purkaa ommelta. Minulla taisi olla kymmenen minuuttia aikaa ommella, joten olin todella turhautunut. Eikä turhautumiseni suinkaan vähentynyt, kun huomasin äherrykseni jälkeen purkaneeni juuri sen toisen ompeleen. Sen, jota ei olisi tarvinnut purkaa.

Kaksi ommelta ehdin tehdä, ja silti olin ompelutuokioni jälkeen tismalleen samassa pisteessä kuin aloittaessani. Voi itku!

Seuraavan tilkkutuokion aikana leikkasin ihanasta, upouudesta kankaasta vihreät palat, mutta jotenkin käsittämättömästi leikkasin yhden palan senttiä liian lyhyeksi. Huomasin virheen vasta kun olin ommellut ja leikannut:


Voi tuplaitku! Kunpa olisikin ollut niin, että tuo toinen vihreä pala olisi ollut liian leveä! Olisin selvinnyt pienellä tasoittamisliikkeellä.

Parempi onni kävikin tämän aksenttikankaan (niin sanottu violetti kangas) kohdalla. Olen leikannut palasta sentin liian leveän ja sentin liian pitkän.


Ihmettelen vain, miten tuokin on mahdollista. Ehkä olen taas mennyt leikkuuviivaimeni halpaan – siinähän lukemat alkavat toisessa reunassa kahden sentin kohdalta ykkösellä.

Ei. Pakko vain myöntää: oma vika.

Lopputulema on kuitenkin, ettei minulla kaikesta aherruksesta huolimatta ole kuin yksi uusi tilkkublokki ja kahden tilkkublokin aihioita, joita niitäkin täytyy korjailla seuraavan kerran kun pääsen ompelupisteeseeni.

Kommentit

Soile Kivinen sanoi…
Ensinnäkin sanon, että osta kunnon viivain, mielummin tuumamittainen ; )

Toisekseen tekevälle sattuu
ei se mitään. Ota välillä ihan rauhallisesti. Olen oppinut pikkuhiljaa, ettei jokaista minuuttia tarvitse käyttää tehokkaasti. Sohvalla istuminen ja lehden lukeminenkin on todella hauskaa. Ideoiden hankkimista sekin on. Pää saa välillä tyhjentyä. Olet niin tuottava ihminen, että perässä on vaikea pysyä. Saat rauhassa tehdä virheitä ja saat rauhassa olla tekemättä mitään.
Irma sanoi…
Voi miten kuulostaa tutulta. Noin minullekin käy kun oikein kovasti yritän ja aikaa ei ole:) Ja kaiken liikenevän ajan hauaisi käyttää siihen mikä parhaalta tuntuu;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.