näin tein tilkkutyön kilpailuun.
Valtakunnallisen tilkkutyökilpailun teemana vuonna 2013 oli ”Tilkkutanssit”. Minulla ei ollut teemaan liittyvää ideaa koko alkuvuonna, mutta syyskuun alussa yhtäkkiä mieleeni putkahti idea.
Keksin, että askelmerkinnät voisivat kuvata tanssimista. En joutuisi tekemään esittävää työtä, mutta tanssi olisi silti selkeästi mukana. Pari päivää aiemmin olin nähnyt kuvan tilkkutyöstä, jossa oli vuorotellen kirjavia paloja ja valkoisia kaitaleita, ja päätin ympäröidä tanssiaskelet niin.
Kilpailun viimeiseen postituspäivään tuntui olevan runsaasti aikaa, joten ryhdyin kaikessa rauhassa ompelupuuhaan. Tai siis aivan ensiksi kokosin kankaita, joista leikkaisin tilkkuja tanssiaskelten ympärille. Näin mielessäni iloisia, salsahenkisiä värejä.
Sitten piirsin vähän:
Leikkasin piirroksen perusteella sinisiä ja punaisia askelmerkkejä, jotka applikoin liimaharson avulla valkoiselle taustakankaalle.
Ensimmäisestä kehyksestä tein vihertävän:
Kehykset eivät saaneet olla tasaleveitä, vaan hiukan vinksallaan. Silti niissä oli suorat reunat. Viivaimelle ja leikkurille oli koko ajan hommia.
Tilkkukaitaleiden kokoaminen oli työlästä ja aika hidasta. Levensin palasia loppua kohti.
Lopultakin! Valmis tilkkupinta:
Enää tarvittiin muutamia tikkauksia. Ensin kiinnitin askelmerkit pienin pistoin kankaaseen. Miehen kengänjälkiin tuli lisäksi korkoviiva. Sitten tikkasin mustalla langalla jalkojen liikeviivat. Tikkasin yksinkertaisen suoran ompeleen koko askelmerkintäalueen ympäri, jotta alue korostuisi.
Askellusalueelle ei tullut muita tikkauksia kuin liikeviivat. Se oli vähän kuin tanssilattia.
Tähän asti minulla oli tikkausajatuksia valmiina, mutta kun piti siirtyä värikkäiden kaitaleiden tikkaamiseen, pääni oli tyhjänä. Kyllä oli vaikea keksiä mitään!
No, kaitaleisiin oli kuitenkin pakko ommella jotain, ja ensimmäiseen laskettelin lenksuja vapaalla konetikkauksella. Kaitale näytti sen jälkeen vielä tyhjähköltä, joten tein lenksujen ympärille vähän jotain varjoviivaa. Näyttipä typerältä, mutta jätin silleen.
Valkoiselle alueelle kehitin hypähdysmäisiä tikkejä. En tiedä, mistä sain tähän idean, mutta näihin tikkauksiin olin aika tyytyväinen.
Aluksi luulin, että minulla olisi vaikka kuinka paljon aikaa, mutta olin väärässä. Ranskan tilkkumatka vei tehollista ompeluaikaa, ja tein lisäksi pari työmatkaakin. Ompelin työtäni kaikki vähänkin liikenevät tuokiot. En ehtinyt edes sen vertaa hellittää, että olisin saanut tekovaiheista lisää kuvia.
Yhteen värikkääseen kaitaleeseen tein minipientä muurahaisenpolkua. Toiseen valkoiseen alueeseen en jaksanut enää värkkäillä hypähdystikkauksia, vaan tein vain suorat ompeleet. Yläkulman aurinkoiselle alueelle käyttelin keltaista ja kultaista tikkauslankaa ja ompelin jotain lieskojen oloisia kuvioita.
Olin olevinani voiton puolella saatuani tikkaukset valmiiksi, mutta eih sentään! Vielä oli tehtävä ja ommeltava nimilappu, kanttaus ja – hyi yäk miten ikävä työ – ripustuskuja!
Ihmeen kaupalla sain kuitenkin työn valmiiksi lähtemään juuri viimeisenä postituspäivänä! Kunnollista valmistujaiskuvaakaan en ehtinyt ottaa, tällaisen räiskäyksen vain:
Kuvassa siis tilkkutyö nimeltä ”Tico-tico!” (Työn reunat eivät todellisuudessa ole niin epätasaiset kuin kuvasta voisi päätellä.) Eikä tietenkään taustapuolesta ole yhtään kuvaa siitäkään.
Osa lukijoista on ehkä huomannut Tilkkulehdestä, että tämä viime tingassa valmistunut työni tuli tilkkukilpailussa toiseksi. Kannatti siis pusertaa!
Keksin, että askelmerkinnät voisivat kuvata tanssimista. En joutuisi tekemään esittävää työtä, mutta tanssi olisi silti selkeästi mukana. Pari päivää aiemmin olin nähnyt kuvan tilkkutyöstä, jossa oli vuorotellen kirjavia paloja ja valkoisia kaitaleita, ja päätin ympäröidä tanssiaskelet niin.
Kilpailun viimeiseen postituspäivään tuntui olevan runsaasti aikaa, joten ryhdyin kaikessa rauhassa ompelupuuhaan. Tai siis aivan ensiksi kokosin kankaita, joista leikkaisin tilkkuja tanssiaskelten ympärille. Näin mielessäni iloisia, salsahenkisiä värejä.
Sitten piirsin vähän:
Leikkasin piirroksen perusteella sinisiä ja punaisia askelmerkkejä, jotka applikoin liimaharson avulla valkoiselle taustakankaalle.
Ensimmäisestä kehyksestä tein vihertävän:
Kehykset eivät saaneet olla tasaleveitä, vaan hiukan vinksallaan. Silti niissä oli suorat reunat. Viivaimelle ja leikkurille oli koko ajan hommia.
Tilkkukaitaleiden kokoaminen oli työlästä ja aika hidasta. Levensin palasia loppua kohti.
Lopultakin! Valmis tilkkupinta:
Enää tarvittiin muutamia tikkauksia. Ensin kiinnitin askelmerkit pienin pistoin kankaaseen. Miehen kengänjälkiin tuli lisäksi korkoviiva. Sitten tikkasin mustalla langalla jalkojen liikeviivat. Tikkasin yksinkertaisen suoran ompeleen koko askelmerkintäalueen ympäri, jotta alue korostuisi.
Askellusalueelle ei tullut muita tikkauksia kuin liikeviivat. Se oli vähän kuin tanssilattia.
Tähän asti minulla oli tikkausajatuksia valmiina, mutta kun piti siirtyä värikkäiden kaitaleiden tikkaamiseen, pääni oli tyhjänä. Kyllä oli vaikea keksiä mitään!
No, kaitaleisiin oli kuitenkin pakko ommella jotain, ja ensimmäiseen laskettelin lenksuja vapaalla konetikkauksella. Kaitale näytti sen jälkeen vielä tyhjähköltä, joten tein lenksujen ympärille vähän jotain varjoviivaa. Näyttipä typerältä, mutta jätin silleen.
Valkoiselle alueelle kehitin hypähdysmäisiä tikkejä. En tiedä, mistä sain tähän idean, mutta näihin tikkauksiin olin aika tyytyväinen.
Aluksi luulin, että minulla olisi vaikka kuinka paljon aikaa, mutta olin väärässä. Ranskan tilkkumatka vei tehollista ompeluaikaa, ja tein lisäksi pari työmatkaakin. Ompelin työtäni kaikki vähänkin liikenevät tuokiot. En ehtinyt edes sen vertaa hellittää, että olisin saanut tekovaiheista lisää kuvia.
Yhteen värikkääseen kaitaleeseen tein minipientä muurahaisenpolkua. Toiseen valkoiseen alueeseen en jaksanut enää värkkäillä hypähdystikkauksia, vaan tein vain suorat ompeleet. Yläkulman aurinkoiselle alueelle käyttelin keltaista ja kultaista tikkauslankaa ja ompelin jotain lieskojen oloisia kuvioita.
Olin olevinani voiton puolella saatuani tikkaukset valmiiksi, mutta eih sentään! Vielä oli tehtävä ja ommeltava nimilappu, kanttaus ja – hyi yäk miten ikävä työ – ripustuskuja!
Ihmeen kaupalla sain kuitenkin työn valmiiksi lähtemään juuri viimeisenä postituspäivänä! Kunnollista valmistujaiskuvaakaan en ehtinyt ottaa, tällaisen räiskäyksen vain:
Kuvassa siis tilkkutyö nimeltä ”Tico-tico!” (Työn reunat eivät todellisuudessa ole niin epätasaiset kuin kuvasta voisi päätellä.) Eikä tietenkään taustapuolesta ole yhtään kuvaa siitäkään.
Osa lukijoista on ehkä huomannut Tilkkulehdestä, että tämä viime tingassa valmistunut työni tuli tilkkukilpailussa toiseksi. Kannatti siis pusertaa!
Kommentit
Hienoa