Tilkunviilaaja

No niin, musta-valko-harmaat sekä toisaalta vihreäsävyiset jäännöspalat on selailtu, poimittu, ommeltu, leikattu ja sommiteltu. Katseenvangitsijakankaana oli ainakin minua Mad Men –televisiosarjasta muistuttava ihmishahmokuvioinen kangas. Kohdistin toisen tilkkupinnan keskeiseen kohtaan varjokuvan ja sovitin sen mukaan muun tilkkupinnan värityksen: Tai värittömyyden. Tällä puolella saattaa näkyä myös punapukuista naishahmoa, mutta suurin osa hänestä jää kyllä pussukan pohjan puolelle. Toisessa katseenvangitsijakangassuikaleessa seisoskeli sopivasti vihreäpukuinen nainen, joten ompelin kaitale-kaitaleita vihreäsävyisistä kankaista. Niistä ei ensin tullut tarpeeksi leveä: Tekaisin vielä yhden kapean kaitale-kaitaleen lisää ja jo riitti leveys: Pääsen tikkaamaan tätä pintaa ja vetoketju pitää myös valita. Minulla on mustia ja kirkkaanvihreitä vetskareita, mutta myös punainen saattaisi sopia. Tätä jään miettimään. Ei pöllömpi –vetoketjupussukkani sai kodin Tuunaus, tilk

Ompelin viime postauksessa esittelemäni tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille leppäkerttuteemaan sopivan nimen ”Lennä, lennä!”. Valitsin katseenvangitsijaksi leppäkerttukankaan, joka inspiroi minut ompelemaan toisen puolen pussukasta sinisävyiseksi: Ja toisen puolen punasävyiseksi. Ensin kuva vähän kauempaa: Ja lähempi kuva, ja lopuksi erittäin lähikuva: Tilkunviilaaja-merkki mukana vuorissa. Tilkkupinnan tukena on tällä kertaa tukevahko tikkausvanu sekä pala flanellia. Hypistelin jo nallekuvioista fleeceä, josta minun piti tehdä Tyttärelle joku kiva juttu, mutta en ehtinyt ryhtyä toimeen ennen kuin hän yhtäkkiä olikin täysi-ikäinen ja söpöjen nallekuvioiden aika oli auttamatta ohi. Fleece oli kuitenkin sen verran söpöä, että tuntui julmalta tikata se pussukan tukipinnaksi, näkymättömiin. Niin tukipinnaksi valikoitui flanelli. Ompelin sivusaumalenksun jälleen pitkäksi, jolloin pussukkaa voi esimerkiksi kantaa ranteessa. (Ihan kuin kukaan oikeasti kulkisi täm

Ompelen pussukat aina tämän Skip to my Lou –blogista löytämäni ohjeen mukaisesti. Miellyin ohjeeseen heti, koska siinä leikataan pussukkapalat vetoketjun pituuden mukaan. Eikä edes niin, että ”lisää vetoketjun pituuteen xx senttiä ja leikkaa sen levyinen,” vaan palat todellakin leikataan vetoketjun pituuden mukaan – se on mitta. Sittemmin tajusin, että vetoketjua voi pidentää kumpaankin päähän ommeltavilla kangaslipareilla ja tämä pussukkatekniikka toimii silti. Ompelen usein vetoketjuun aika pitkätkin jatkopalat ja lyhennän ne vasta viimeksi, kun vertaan sitä ompelemaani tilkkupintaan. Minun mielestäni näin on kätevä toimia, mutta joku muu voi tykätä jostain toisesta tekniikasta! Tässä olen ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleen väliin ja sen jälkeen päällitikannut sauman: Jäännöspaloja käytetty urakalla hyväksi. Vaaleanpunainen kangas on jäännöspala Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta. Punainen tilkkupinta jäi yli, kun madalsin tämän pussuka

Jos aikoo saada tilkkutöitään esille tilkkutyönäyttelyyn, töissä pitää olla keppikuja. Kerroinkin jo, että olin ompelemassa kujaa Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon, jotta saan sen näytteille Helsingin tilkkukilta Syyringin kevätnäyttelyyn Taidelaaksoon. Olin ilmoittanut näyttelyyn neljä muutakin työtä ja niihin oli myös ommeltava keppikujat. Huokaus! Kujien ompeleminen ja kiinnittäminen oli, toinen huokaus, peräti ikävää työtä. Sain kujat kuitenkin valmiiksi. Hyvä, minä! Kolmas huokaus! Näyttelytöissä täytyy myös olla nimilappu, josta selviää paitsi työn nimi ja tekijän nimi, myös riittävä määrä yhteystietoja työn palauttamista varten. Niitäkin minun piti leikata, kirjoittaa ja kiinnittää neljä kappaletta. Sain myös tämän melko ikävän tehtävän ajoissa valmiiksi ja hanhiaiheiset tilkkutaulut pääsevät Tilkut pikinikillä –näyttelyyn Taidelaaksoon (Laakson sairaalan kahvilaan). Näyttely on avoinna tiistaista 6.5. alkaen koko toukokuun aina kun sairaalan kahvilakin on avoi

Arvoitus: mitä tässä kuvassa on tekeillä? Ompelukone on mukana kuvassa vain hämäykseksi. (Oikeasti ompelukone on kuvassa, koska ryttäsin peittokasan ompelupöydälle odottamaan toimenpiteitä.) Lähikuvassa on vinkki, jonka avulla saattaa arvata kuvan idean. Kuvan oikeassa reunassa näkyy nuppineulalla tilkkupeittoon kiinnitetty valkoinen jokin. Vastaus: ompelen vihdoinkin Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon ripustuskujaa sitä varten, että työ saadaan esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –kevätnäyttelyyn Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna 6.5. alkaen koko toukokuun ja vähän kesäkuun puolellekin. Käykää katsomassa töitämme! Siellä on lukuisia isoja tilkkupeittoja näytteillä! Näyttelyssä voi äänestää mieluisinta työtä ja toivon tietysti, että te lukijani kävisitte äänestämässä Sisäinen villapaita –peittoa! Tein keppikujan 25cm leveästä kangaskaistaleesta, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin pitkistä risareunoista tilkkutyöpaininj

Neljä pientä hanhiaiheista tilkkutyötä marssi näin: Kuvassa ensimmäinen valmistunut hanhitaulu, Hanhivaara. Koko 43cm x 35cm. Nurja puoli näyttää tällaiselta: Taustakankaaksi käytin hylkäämääni silityslaudan suojuskangasta. Kankaassa oli jotenkin kiinnitettynä ohuen ohut superloni ja se meni ryttyyn alta aikayksikön, joten poistin suojuksen käytöstä. Kiva kangas kuitenkin! Toinen pieni hanhi marssii näin: Sinisen hanhitaulun nimi on Hannu Hanhi, koko 44xcm x 35cm. Nurjalla tikkaukset kulkevat näin: Silityslaudan suojuskangasta riitti tähänkin työhön, mutta enempään ei. Kolmas hanhi ei varsinaisesti marssi, vaan seisoskelee. Ehkä se miettii marssille lähtöä: Hanhiemon tarinoita –tilkkutaulun koko on 35cm x 44cm. Nurjalla puolella on tällaiset tikkaukset: Viimeiseksi valmistunut hanhitaulu on nimeltään Kultamunia muniva hanhi ja sen koko on 35cm x 46cm. Olin miettinyt hanhitauluilleni nimet jo kauan sitten, ja tämän viimeisen nimi innoitti keks

Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn avajaiset lähestyvät – enää noin kuukausi aikaa, niin minunkin töitäni voi katsastaa Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilan seiniltä. Siksi niitä viimeisiä täytyy viedä kohti valmistumista! Esimerkiksi tämä oranssi hanhi: Kuva on ollut valmiina niin kauan, etten enää uskalla edes muistella, ja hanhea kehystävät ruohot tai oksatkin ovat olleet paikallaan jo pitkään. Eilen sain vihdoinkin vanutikkauksen aloitettua! Hanhen taustalla oleva kangas vain on kovin kirjavaa, joten hienotkaan tikkaukset eivät siitä juuri erottuisi. Minun tikkaukseni eivät ole erityisen hienoja, mutta valitsin sentään vaaleanruskean tikkauslangan, jotta tikkaukset olisivat sävyltään lähellä kuvion värejä. Päätin tehdä hanhiosuudesta pulleamman ja leikkasin sinne ylimääräisen vanupalan. Piirsin hanhikuvion mukaan kaavan ja kaikki ja harsin muutamalla pistolla hanhikankaan nurjalle puolelle. Eiköhän se nyt jäänyt riittävän pulleana koholle litt

Mainitsinkin jo, ettei Saint-Marie-aux-Minesin European Patchwork Meeting –tapahtuman anti rajoittunut tilkkutyönäyttelyihin. Expoalue oli olennainen osa tapahtumaa, ja tilkkutyökankaiden, –tarvikkeiden ja –kirjojen tarjonta olikin mykistävä. Kaffe Fassettin kuoseihin keskittynyt loosi oli yksi alueen kiinnostavimmista, sillä niitä kankaita ei tahdo löytää mistään. Silloinkin jos joskus näkee Kaffe Fassett –kuvioista kangasta, se on ainoa tai melkein ainoa laatuaan. Joten loosillinen hänen kuosejaan oli mahtava tapaus! Ostin pienen määrän muutamaa kuosia. Heti takaisin hotellille päästyäni mietin, että noh, olisinhan voinut jotain huippukangasta ostaa vaikka mentrinkin. Tässä kolme minulle mieluista kuosia nyssykkää paremmin näkyvissä: Tosi monessa loosissa oli tarjolla valmiita kangasnippuja. Ostin useamman, ja minulle ehkä ominaisesti kuosivalinnat näyttävät … ööö … kirjavilta. En ehkä minäkään käyttäisi kaikkia näitä samassa työssä. Olin kaukaa viisaasti paka

Täältä pesee kuvia European Patchwork Meeting 2013 –tapahtumasta. Kuvat edustavat erikoisuuksia. Erikoisen vanhoja tilkkutöitä Töölön Tilkkupajan Soile ehättikin jo jakaa kuvia ihailemistaan, antiikkisista tilkkutöistä, mutta nostan silti minäkin esiin pari havaintoani. Nine-patch and half-square triangles, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 271cm x 325cm. Kuvassa osa työstä ja vinosti kuvattuna. Tilkkutyössä oli mielestäni aivan nykyaikaisesta käyvä kuviointi ja värityskin. Tekijä oli käyttänyt kankaansa tarkkaan: Touching feathered star with rose chintz border, USA 1830-luku, tilkkutyön koko 218cm x 218cm. Kuvassa osa työstä. Suunnattoman suuritöinen tilkkupinta ja tikkaukset! Silloin ei ollut televisiota eikä internettiä, joten ihmiset ehtivät tehdä tällaisiakin luomuksia. Tilkkutöitä ihailtiin ja kuvattiin. Ne olivat kaikki isoja, joten niiden kokonaan kuvaamiseen olisi vaadittu hienompi kamera kuin se (kylläkin laadukas) digipokkari, joka minulla oli mukan