perjantai 11. lokakuuta 2019

tikkausidea.

Blogini kaikkien aikojen suosituimpien kirjoitusten joukossa on teksti ”kolme tapaa tikata tilkkupinta” marraskuulta 2017. Siinä on yksinkertainen juoni: kerron kolmeen tekeillä olleeseen tilkkupussukkaan toteuttamistani tikkauksista.

Nytkin minulla on tekeillä kolme pussukkaa yhtaikaa, mutta nytpä en tikannutkaan niitä kolmella eri tavalla, vaan yhdellä uudella tavalla. Kerroin kyllä kaaritikkausideasta jo aikaisemmassa kirjoituksessani, mutta palaan tähän, koska tykkään tikkausideasta niin paljon.


Piirrän siis kaaren uloimmat osat aika isoa pyöreää mallia käyttäen. Itselläni on tarkoitukseen sopiva konetikkauskehys, mutta iso purkki tai lautanen toimisi yhtä hyvin. En piirrä kaarta täydellisen pyöreäksi, vaan jatkan kaaren suoraksi viivoittimen avulla.

Ompelen ensin kaariviivaa pitkin ja sen jälkeen paininjalan päästä pari viivaa toista kaarta kohti. Ihannetapauksessa eri suuntaan kaartuvien tikkausten väliin jää myös paininjalan mittainen tila, mutta se ei nyt ole niin tarkkaa.


Kaaritikkaukset ovat joutuisat toteuttaa, koska viivasta toiseen voi siirtyä lankaa katkaisematta. Ommel aloitetaan reunasta, joten tässä selviää langanpäitä päättelemättä (ellei alalanka satu loppumaan keskellä ommelviivaa), toisin kuin spiraalitikkauksessa, joka sekin toki on mainio tikkauskuvio.


Kaaritikkausidean nappasin Alfhildin @alborve ’n Instagram-kuvasta. Hän oli tikannut kaarista orgaanisemmat, ja sellaistakin ideaa kannattaa kokeilla tämän säntillisen kuvion lisäksi.

torstai 10. lokakuuta 2019

sama lähtötilanne – erilainen lopputulos!

Tietynlaisia blokkeja ommellessa syntyy bonuspaloja, jos näkee pienen lisävaivan. Esimerkiksi Matkalla pohjoiseen -tilkkupeiton lentäviä hanhia ommellessani sain yhdestä blokista aina kaksi pientä kolmio-neliötä. Ompelin niistä peiton reunukset, kuviot takakappaleeseen ja vielä niitä jäi muuhunkin.

Myös Niittykukkaset-peittoprojekti tuotti valtavan määrän bonuspaloja! Kirjoitin pienistä kaupanpäällisistä oman blogikirjoituksenkin.

Niittykukkaset-kaupanpäällisiä löytyy jäännöspalalaatikoista aina vain lisää, vaikka olen käyttänyt niitä ahkerasti. Esimerkiksi Kulmittain-tilkkulaukussa on monta palaa. Olen ommellut pikkupaloista minitaulut. Niitä on sekä Alakulma-pussukassa että Metsätähdet-pussukassa. Ja niin edelleen.

Käsiini osui hiljattain taas samoja kaupanpäällispaloja, joita olin jo ommellut neljän palan kokonaisuuksiksi. Otin jatkokäsittelyyn kaksi palaa, jotka olivat samanlaiset; toinen vain oli vähän vaaleampi kuin toinen. Vaaleamman ympärille syntyi kuin itsestään tällaiset kehykset:


Toinen pala puolestaan päätyi aivan erilaiseen ympäristöön:


Tilkkutyö kuljettaa kiinnostaviin ja vaihteleviin värimaailmoihin!

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

tilkkupeittoni uudessa kodissa.

Minulta kysytään usein, missä oikein säilytän kaikkia valmistamiani tilkkuesineitä. Pussukkatehtaani toimii tehokkaasti, ja teen monta tilkkupeittoa vuodessa.

Onneksi tilkkupeitotkaan eivät vie paljon tilaa! Yllättävän monta peittoa voi taitella vierassängyn jalkopäähän ilman että pino näyttää oudolta. Sohvien ja tuolien selkä- ja käsinojillekin peittoja voi asetella. Yksi peitto voi olla päiväpeitteenä ja toisen voi laskostaa jalkopäähän.

Olen silti aina iloinen, kun ompelemani tilkkupeitto pääsee oikeaan kotiin eikä joudu enää olemaan minulla vain säilössä. Matkalla pohjoiseen -tilkkupeitolle kävi näin iloisesti!

Tässä se odottaa jännittyneenä, että pääsisi tutustumaan uuteen omistajaansa:


Ja tässä peitto venyttelee matkansa jälkeen ystäviemme Tuijan ja Keijon kotona.


Ystäväni löysi Matkalla pohjoiseen -tilkkupeiton Instagram-päivityksestäni. Siellä oli käynnissä taustakappaleet-teema, johon jaoin kuvan juuri tämän peiton takakappaleesta. Se on tällainen:


Jaoin myös kuvan peiton paraatipuolesta, josta Tuija piti kovasti.


Matkalla pohjoiseen -tilkkupeitto valmistui heinäkuussa 2016 viettäessäni rauhallista mökkielämää.

maanantai 30. syyskuuta 2019

paljon vaatimattomampaa.

Uusin, skottiruudullinen tilkkupintani on ollut suunnilleen kaikkien katsojien mielestä spektaakkelimaisen hieno. Olen saanut suorastaan ylistävää palautetta. Palautan teidät blogin seuraajat kuitenkin maan tasalle ja kerron paljon vaatimattomammista suorituksistani. Arki jatkuu!

Plaid-ish-tilkkupintani lepäili vielä lattialla suoristumassa kuvaussession jäljiltä, kun nostin viimeisimmät jäännöstilkkuni ompelukoneen viereen. Ison tilkkupinnan valmistuttua on hyvä palautua ja askarrella jotain pientä:


Vähän päästä paloista oli muotoutunut paljon mielenkiintoisempia ja jokseenkin tasareunaisia pintoja:


Kului vielä tovi, ja suunnittelulattialla alkoi näkyä pussukan kokoisia tilkkupintoja:


Poimin kaksi alempaa pintaa jatkoon ja ompelin niille vähän jatkopaloja. Kohta palat olivat juuri sopivan kokoiset, ja saatoin aloittaa niiden tikkaamisen. Olin nähnyt Instagram-kaverini @alborve’n tilkkupussukassa kivat, kaarevat tikkaukset, jollaisia en ollut vielä hoksannut kokeilla. Oli hyvä hetki pistellä sellainen kuvio menemään.


Piirsin konetikkauskehyksen avulla kaarien uloimmat osat ja jatkoin viivoittimella suorat osuudet. Ompelin piirrosviivoja pitkin ja tein seuraavat ompeleet aina paininjalan päähän.

Pidän erityisesti vinoruudutuksesta, jota syntyy pinnan ylä- ja alaosaan. Sitä on juuri sopivasti. En sentään halua koko tikkauksesta vinoruutuista – siihen kuluisi iäisyys!


Nyt pohdin, pitäisikö saman tien ommella pari muutakin tilkkupintaa ja valmistaa sitten kolme tai viisi pussukkaa samalla kertaa. En ole vielä keksinyt seuraavaa tilkkupeittoprojektia, joten minulla riittää aikaa tehdä välitöitä.

lauantai 28. syyskuuta 2019

ruudullinen tilkkupinta valmis!

Jihuu, olen megainnoissani uusimmasta, ruutukuvioisesta tilkkupinnastani, jonka ompelin @kitchentablequilting ’in tekemällä, ilmaisella Plaid-ish-ohjeella violeteista, oransseista ja vähän turkooseistakin kankaista, terästettyinä mustanpuhuvilla ja hyvin vaaleilla osioilla.


Olosuhteiden pakosta (piha on täynnä rakennusmateriaalia, koneita ja kivijalan kiviä) aktivoiduin järjestämään kuvaussession muualla kuin kotipihalla. Kävelin läheisille kallioille, ja aurinkokin sattui paistamaan sopivasti. Kalliot olivat kuivia, en häirinnyt ketään eikä kukaan häirinnyt minua.

Aamulla rivit olivat vielä ompelematta, mutta iltapäiväksi sain pinnan kokoon. Ompeluvaiheessa näppäsin kuvan tilkkupinnan herkkuvärisestä alakulmasta:


Aloitin palojen leikkaamisen suunnilleen viikko sitten. Ohje antaa tarkat määrät sille, montako palaa leikataan, ja minkä kokoisia ja tummuisia palojen pitää olla. Päätin kerrankin leikata kaikki palat ennen kuin ompelisin blokkeja ja niin teinkin – mitä nyt pari koeblokkia satuin ompelemaan.

Blokkien ompeleminen oli kivaa, ei ollenkaan tylsää! Sommittelin aina yhden blokin viereeni ja ompelin sen, sitten sommittelin seuraavan ja niin edelleen. Leikkaamani palat riittivät hyvin – joitakin paloja minulla oli jopa ylimääräisiä.

Kuvassa tilkkupinta ei näy kokonaan, mutta taiteellinen vaikutelma on kiva:


Kuvasta näkee myös, että elämme syksyä.

Matkalla kallioille levitin tilkkupinnan lyhyeksi kerittyyn heinikkoon. Sen takia pinta näyttää epätasaiselta. Aurinko osuu pintaan kauniisti:


Vielä yksi kuva, jossa tilkkupinta näkyy miltei kokonaan. Vaikka asettelin sen jyrkälle kalliolle ja seisoin itse alempana, en silti saanut siitä ihan kokokuvaa. Tässä sitä näkyi eniten:


Minulla oli tietenkin kova kiire ja innostus ommella tilkkupinta valmiiksi! Se on aina tavoite! Mutta nyt olen tyhjän päällä. Mitä teen seuraavaksi?

Onnistuin kaiken lisäksi ompelemaan upean värisen tilkkupinnan. Nyt on mielessä ajatus: osaanko ja keksinkö ikinä tehdä toista yhtä hienoa? Olen kyllä ajatellut aikaisemminkin näin: esimerkiksi Keisarinna Ramandu, Aamuvirkku ja Jackpot olivat sellaiset tilkkupeitot; samoin Kaikki pallot ilmassa, Enemmän on enemmän ja tietenkin Herkkupalat!

Siksi lohdutan itseäni, että aina tulee uusia hienoja kankaita, upeita väriyhdistelmiä ja kiinnostavia ja innostavia malleja.

perjantai 27. syyskuuta 2019

todellista skottiruutua.

Ommeltuani muutamia Plaid-ish-blokkeja kokeilin kiinnostuneena, tuottaisivatko ne toivotun ruudullisen vaikutelman. Kyllä vain tuottivat! Violetit, oranssit, turkoosit ja yksittäinen vihertäväkin syttyivät melkein hehkumaan, kun ne asettuivat mustanpuhuvien ja vaaleiden blokkien viereen.


Jos sinäkin haluaisit ommella samanlaisen skottiruutupeiton, hae Kitchen Table Quiltingin laatima ilmainen ohje täältä.

Lopulta blokkeja oli tarvittava määrä. Jaoin keskiväriset vielä vaaka- ja pystysuuntaisiin. Kokeilujeni aikana onneksi totesin, että jos haluaisin kuvioiden olevan valmiissa peitossa ”oikein päin,” tarvitsisin pystysuuntaisten blokkien lisäksi vaakasuuntaisia. Muuten osassa blokeista kuviot tulisivat asettumaan ”kyljelleen”.

Käytän hipsukoita, koska peitto ei käytössä välttämättä aina ole tietyssä asennossa, joten kuvioiden suunnat eivät ole ensiarvoisen tärkeät. Tietenkin jos työni pääsisi vaikka näyttelyyn: silloin olisi hyvä voida ripustaa peitto tietyn suuntaisesti.


Ennen varsinaista blokkien latomista suunnittelulattialle luokittelin blokit vielä tummuusasteittain. Aloitin kaikkein tummimmista ja jatkoin kohti vaaleampia.

Sommittelemani pinta lattialla odottamassa ompelemista:


Ahersin tovin ja sain ommelluksi kaikki vaakarivit kokoon. Koska ompelin palat sopivassa järjestyksessä, rivit ovat ompeleilla kiinni toisissaan, vaikka vaakasaumat ovat vielä ompelematta. Blokit eivät siis enää voi mennä sekaisin, vaan järjestys pysyy.


Leväytin blokkirivit lattialle ja sain Kissan kiinnostumaan niin, että se teki lyhyen tarkastuskäynnin.

Olen pohjimmiltani laiska, joten mietin nyt, viitsisinkö silittää jo ompelemani saumat, vai lähtisinkö ompelemaan vaakarivejä tuosta vain. (Jos joku muu kysyisi minulta tätä, neuvoisin silittämään.)

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

leikkuulattialta ompelupöydälle.

Uusimman, Plaid-ish-projektini kankaat ovat nyt siirtyneet leikkuulattialta ompelupöydälle. Ensin kyllä meni tovi polvillaan, kun leikkasin paloja:


Ja tutkailin tummuusasteita:


Ja leikkasin lisää paloja:


Lopulta, muutamana päivänä aherrettuani, sain KAIKKI palat leikatuksi. Joitain paloja leikkasin jopa vahingossa ja innostuksissani jokusen ylimääräisen.

Projektini nimi on Plaid-ish ja se perustuu @kitchentablequilting'in tekemään, ilmaiseen ohjeeseen. Ohjeessa on kiinnostavaa se, ettei siinä anneta väritysohjeita, vaan tummuusohjeet. Pääsin siis valitsemaan värit itse, mutta minulla oli silti tukenani ohje. Mielenkiintoinen projekti!

Valmiissa Plaid-ish-tilkkutyössä on siis parhaimmillaan tietynlainen ruutukuvio, plaid, ja se tulee näkyviin juuri tummuusasteiden vaihtelun ansiosta. Plaid-sanalle löysin esimerkiksi englanninkielisen määrittelyn ”villainen kangas, jossa on tartan-kuviointi”.

Tartan-kuvioinnista löytyi puolestaan selitys, joka kuuluu suomeksi suunnilleen näin: ”plaid-kuvioinen, skotlantilaista alkuperää oleva tekstiili, jossa on vaihtelevan levyisiä ja värisiä raitoja ja jonka kuviointi yleensä edustaa tiettyä klaania”. Hmmm, kaksi sanaa selitetään toistensa avulla!

Internet-haulla löytyviä suomenkielisiä vastineita plaid-sanalle ovat hartialiina, ruudullinen ja skottiruutuinen.

Takaisin skottiruutuiseen projektiini. Näytinkin jo pari harjoittelublokkia, joiden keskineliöiden tummuuteen en ollut täysin tyytyväinen. Kun asettelin ne parin vaalean blokin kanssa riviin, keskineliöiden mahdollista väripuutosta ei enää edes huomannut:


Jotta pääsisin tutkailemaan, muodostuuko blokeistani todellakin se tavoiteltu skottiruutuefekti, ompelin myös pari tummanpuhuvaa blokkia. Ladoin valmiita paloja kiireesti lattialle. Olin toiveikas, sillä erityisesti tummat blokit näyttivät silityslaudalla herkullisilta.


Kyllä! Ruutukuvio näyttäisi tulevan esiin selkeänä kuin mikä!

Koska minulla on kaikki palat leikattuina ja koska yhden blokin ompelemiseen ei kovin monta minuuttia kulu, tämä projekti saattaa valmistua miltei ennätysajassa. Olen projektistani erityisen innostunut, koska raaskin käyttää siihen todella kauniita ja uusimpiakin kankaitani. Toistaiseksi myös valitsemani väriskaala eli violetti, turkoosi ja oranssi näyttäisi toimivan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails